Suomalaisen kirjallisuuden lukemisen tärkeä rajapyykki saavutettu, olen nyt lukenut Sillanpäätä: aiempi kokemus rajoittui pariin kertaan nähtyyn Ihmiset suviyössä -elokuvaan.
Näissä on kuitenkin aika paljon samaa, kahden esimerkin perusteella tulee mieleen että Sillanpää ei tunnu kirjoittavan henkilöitään kovin konventionaalisesti, päähenkilöitä ovat aika ja paikka ja nämä ihmiset, Sundvall, Saima, Maija, Taave, Tyyne, Iita yms. ovat sivuhenkilöitä, paikallisia keskittymiä elämän virrassa.
Pienoisromaani helteisestä iltapäivästä, ukkosmyrskyisestä yöstä ja seuraavasta aamusta (ilmeisesti) hämäläisen kanavan varrella. Painostava ilma ja sateenjälkeinen aamu heijastuvat ihmisissä. En oikein osaa sanoa pidinkö tästä vai en, kieli oli sujuvaa ja sen verran tarinaa mitä tässä oli oli aika ennalta-arvattavaa mutta tuo vähän ihmisten ohi sijoittuva fokus teki tästä kuitenkin kiinnostavan lukukokemuksen; en ole kuitenkaan nyt heti ryntäämässä lukemaan lisää Sillanpäätä (sen Kassilan leffan tästä voisin kyllä katsoa).
Tällä osallistun myös 14 nobelistia -haasteeseen.
4 kommenttia:
Sillanpäätä kuuluisi ehdottomasti lukea Jokken haasteeseen. Minulla on tämä lukematta, joten nyt voisi olla aika.
Minä luin tuon myös äskettäin ja katsoin Kassilan elokuvan. Tarkoitukseni on lukea vielä Silja. Elokuu oli minusta ehjempi ja vahvempi kuin Ihmiset suviyössä, jonka luin juhannuksena.
Elokuu ja Ihmiset suviyössä ovat todella samantapaisia. Minusta Hurskas kurjuus ja Silja kertovat enemmän ihmisistä, vaikka niissäkin luonto on vahvasti mukana.
Jos leffa-Suviyöhön vertailen niin tämä oli kyllä tiiviimpi ja ehjempi mutta toisaalta pidin kyllä leffassa siitä että se oli tavallaan hajanaisempi, yhtenä yönä tapahtuu rinnakkain kaikki ihmiselämässä.
Noita muita pitänee vilkaista joskus (ja Hurskasta kurjuutta puoltaa kyllä maininta että siitä eivät pitäneet punaiset eikä valkoiset...)
Lähetä kommentti