8.7.14

Dashiell Hammett - Lasiavain



Jees, lisää dekkareita, ja tällä kertaa kirjailijaa joka on suurelta osin vastuussa koko kovaksikeitetystä amerikkalaisesta tyylistä: tämä on viides lukemani Hammett, isommista teoksista on lukematta vielä Maltan haukka vaikka leffan olenkin nähnyt.

Tämäkin kirja on ilmeisesti aikoinaan ilmestynyt lehdessä jatkokertomuksena, sen verran napakasti tarina oli pätkitty noin parinkymmenen sivun lukuihin. Ja toimintaa riittää, kun uhkapeluri Ned Beaumont luovii korruptoituneiden poliitikkojen, kilpailevien rikollisjengien, talutushihnassa kulkevien poliisien ja lehdistön ja kohtalokkaiden daamien välimaastossa, mahdollisena kiinnostuksenkohteena kuka murhasi Taylor Henryn, paikallisen senaattorin pojan, vähän aikaa ennen vaaleja. Meno on tylyä ja positiivisia hahmoja ei kannata juuri odottaa...

Ja tyyli on tutun niukkaa ja suoraa, näkökulma on kolmannessa persoonassa ja keskittyy kuvailemaan puheita ja tapahtumia, Beaumontin tai kenenkään muunkaan pään sisälle ei päästä eikä näiden ajatuksista tai motivaatioista tiedetä yhtään enempää kuin mitä näiden puheista tai toimista käy ilmi. Niinpä tarinan loppukin jää joiltain osilta hieman epämääräiseksi...
Hivenen ärsyttävä maneeri tekstissä oli kutsua jatkuvasti seurattua päähenkilöä Ned Beaumontia koko ajan koko nimellä: Ned Beaumont tekee sitä, Ned Beaumont tekee tätä, Ned Beaumont edestä, Ned Beaumont takaa, Ned Beaumont istuu, Ned Beaumont makaa. Dialogissa muut sentään aika ajoin sanovat Ned tai Beaumont mutta kertoja ei koskaan (ja oletan että tämä ei ole vain suomentaja Kalevi Nyytäjän keksintöä). Mutta ehkä tämä on osa tuota behavioristista tyyliä, vinkataan että hei lukija, sinä et tunne sankariamme niin hyvin että voisit puhutella tätä tuttavallisesti.

Pari alkulukua eivät niin minuun vedonneet mutta kyllähän tämä sitten veti mukaansa, kylmä ja kyyninen mutta tehokas dekkari jossa juonikin pysyy varsin hyvin kasassa. Ja toisin kuin monia muita, Hammettia luen mieluummin käännöksinä koska alkukieliset tapaavat sisältää vähän liikaa 20-30-luvun amerikkalaisen alamaailman slangia ja idiomeja, jotka ainakaan tälle lukijalle eivät aina aukea...

3 kommenttia:

Margit kirjoitti...

Päinvastoin kuin sinä olen lukenut Hammettilta vain Maltan haukan. Se kannattaa kyllä lukea, vaikka olisikin nähnyt elokuvan.

Jokke kirjoitti...

Samoin kuten Margit, olen lukenut vain Maltan haukan ja minusta se oli hyvä, on muistaakseni vielä esikoisteos.

hdcanis kirjoitti...

Epäilemättä Maltan haukka pitää lukea kun olen näistä muistakin pitänyt...
Esikoinen se tosin ei ole, kaksi Continental Op -romaania ja aimo nippu novelleja on kirjoitettu tai ainakin julkaistu ensin.