2.6.13
Elizabeth Taylor - Palladian
Ei se Elizabeth Taylor joka oli Kleopatra ja kissa kuumalla katolla vaan brittiläinen kirjailija 40-70-luvulla. Tämä on toinen kirjansa jonka olen lukenut (Sleeping Beautyn luin viime vuonna) ja Taylorin kirjoista kiinnostuin alunperin kun etsin samantyylisiä kirjoittajia kuin Barbara Pym, Muriel Spark jne, brittinaisia jotka kirjoittavat humoristisesti ihmiselon perimmäisestä hapuilevasta yksinäisyydestä.
Cassandra Dashwood, nuori nainen joka lukee paljon, etsii isänsä kuoleman jälkeen työtä, ja eräs ystävä järjestääkin hänelle kotiopettajattaren paikan kartanossa nuorelle tytölle jonka äiti on kuollut. Koska Cassandra on Brontensa lukenut, on hän päättänyt rakastua tytön isään jo menomatkalla. Tosin tässä tapauksessa myös kartanonherra Marion Vanbrugh tuntee Jane Eyren vaikkei varsinaisesti herra Rochesteria muistutakaan. Ja kartanon ilmapiiri on varsin painostava kiitos Vanbrughin omalaatuisten sukulaisten.
Tämä oli aika merkillinen kirja. Se vilisee kirjallisia viitteitä, päähenkilön nimi viittaa Austenin Järkeen ja tunteisiin ja luonne ja kirja muutenkin Northanger Abbeyyn. Jane Eyren lisäksi tarinassa on myös aimo annos Humisevaa harjua ja Rebekkaa, Ann Radcliffe ja Tristram Shandy vilahtavat ja varmaan mukana on myös muita (nettikommentit mainitsivat ainakin Thomas Hardyn ja Ivy Compton-Burnettin).
Mutta vaikka Northanger Abbey onkin perusideana, Taylorin huumori on salavihkaisempaa kuin Austenin ja kirja surumielisempi ja realistisempi; melankoliset haamut, jotka elävät enemmän kirjojen kautta, näyttelevät Brontea ja yrittävät olla oman elämänsä päähenkilöitä. Ironisesti Taylor jättää Cassandran ja Marionin varsin värittömiksi verrattuna talon muihin asukkaisiin, Margaretiin, Tomiin, Sophyyn, Tinty-tätiin, Nannyyn...ja kuitenkin tämä on tiivistä proosaa, oikea romaani eikä mikään kokoelma osoittelevia metavitsejä.
"'In books, death is just a sad chapter, and then you turn the page and go on with the next. But really it can't be left behind quite like that. It goes on and on, a sort of nagging parenthesis, coming in brackets at the end of everything that happens...' She fancied she saw her life spread out in handwriting on a page and again and again in the recurring brackets 'My father having died.'
'A parenthesis?' thought Tom. Death had not been that to him. It was his life which went into brackets.
'What about your Greek lessons? Do you still have them?'
She looked glad and yet confused when she nodded.
'What does she want, a tutor or a young man?' he wondered, not remembering what it was like to be twenty nor that the answer was 'both'."
1.6.13
LUKUDIPLOMI-kooste
Kouluissa ollaan juuri rientämässä kesälomille, ja samalla päättyy myös kirjabloggaajien keskuudessa käyty Lukudiplomi-haaste. Hauskaa on ollut, Kunnarin tehtäviä on tehty mielipidekirjoituksista askarteluihin ja piirroksiin ja kiinnostavia kirjoja luettu tuoreista lastenkirjoista joihinkin vanhoihin klassikoihin joista moni ei välttämättä saisi näin paljoa blogisavuja...
Olennainen tarkoitushan tässä on ollut levittää tietoa lukudiplomiohjelmista, kuten tuosta Kunnarista, ja muutamia bloggaajien läheisten suorituksia on kuulemma tehty koulujenkin puolella, ja toivottavasti ensi vuonna lisää. Lisäksi eri diplomeissa esitetyt kirjalistat ovat olleet tutkimisen ja lukuvinkkien arvoisia ja tehtävistä saa kivaa lisäaktivointia lukemisiinsa (lukudiplomi mainittiin muuten myös taannoisessa bloggaajatapaamisessa kun oli puhetta mitä kaikkea kirjastossa voisikaan tehdä)
Suorituksia tuli oman 8-luokan Sinuheni lisäksi yhteensä 14, ja muutamassa muussakin blogissa on diplomikirjoja. Suorittajat ovat seuraavat:
Tapiiri:
Lari & Morre / Morren maailma
Paula ja pojat / Luen ja kirjoitan
Valkoinen Kirahvi / Opuscolo
Pihi nainen & lapsi / Pihin naisen elämää
Matilda:
Velma / Kirjava kukko
Sinuhe:
Luru / Lurun luvut (7. lk.)
Suketus / Eniten minua kiinnostaa tie (7. lk.)
Satu / Satun luetut (8. lk.)
Linnea / Kujerruksia (8. lk.)
Varjelum / Olipa kerran kirjablogi (8. lk.)
Jokke / Jokken kirjanurkka (9. lk.)
Mari A. / Mari A:n kirjablogi (9. lk.)
Derrickus / Villa Derrickeria (9. lk.)
Odysseia:
Pii / Maailman ääreen
Pikainen arvonta osallistujien kesken suoritettiin, ja arpaonni suosi (tässä järjestyksessä) Velmaa, Piitä ja Pihiä naista. Mailailen kohta kirjalistaa josta voi valita kiinnostavimman.
Mutta kiitokset kaikille osallistujille erinomaisista haastepostauksista!
31.5.13
Toukokuun luetut
Erri de Luca - Me, You
Erlend Loe - Supernaiivi
Junichiro Tanizaki - Diary of a Mad Old Man
Ari Turunen - Ettekö te tiedä, kuka minä olen: Ylimielisyyden historiaa
David Winner - Those Feet
Simon Tugwell - The Way of the Preacher
Marguerite Abouet - Aya: The Secrets Come Out
Osamu Tezuka - Black Jack 1
Hitoshi Iwaaki - Parasyte 4-5
Roberson & McManus - Cinderella: From Fabletown with Love & Fables Are Forever
Toukokuussa lukutahti on ollut varsin hyvä vaikkakin kaunokirjallisuus onkin jäänyt vähän vähemmälle (mutta kuten edellisessä postauksessa mainitsin, parikin kirjaa on kesken. Tietokirjoja muutama ja sarjakuvia taas nippu, joista tuossa joitain valintoja.
Black Jack oli kiitettävän höyrähtänyt manga superkirurgista joka saa kaikenlaisia omalaatuisia tapauksia hoidettavaksi. Aloitin lukea ykkösosasta mutta ilmeisesti näitä voisi lukea missä järjestyksessä tahansa, kukin tapaus on itsenäinen...
Fables-sarjakuvan spinoff-minisarjat Tuhkimosta olivat viihdyttäviä vaikkeivät laadullisesti pääsarjalle pärjääkään. Jos tykkää pääsarjasta niin lukemisen arvoisia, mutta muuten tästä on varmaan aika vaikea saada tolkkua...
Ja Aya-sarjan kolmas osa on edellisten tapaan kiinnostava, mutta onkohan tuosta eteenpäin sarjaa saatavilla millään tolkullisella kielellä vai pitääkö opetella ranskaa.
Erlend Loe - Supernaiivi
Junichiro Tanizaki - Diary of a Mad Old Man
Ari Turunen - Ettekö te tiedä, kuka minä olen: Ylimielisyyden historiaa
David Winner - Those Feet
Simon Tugwell - The Way of the Preacher
Marguerite Abouet - Aya: The Secrets Come Out
Osamu Tezuka - Black Jack 1
Hitoshi Iwaaki - Parasyte 4-5
Roberson & McManus - Cinderella: From Fabletown with Love & Fables Are Forever
Toukokuussa lukutahti on ollut varsin hyvä vaikkakin kaunokirjallisuus onkin jäänyt vähän vähemmälle (mutta kuten edellisessä postauksessa mainitsin, parikin kirjaa on kesken. Tietokirjoja muutama ja sarjakuvia taas nippu, joista tuossa joitain valintoja.
Black Jack oli kiitettävän höyrähtänyt manga superkirurgista joka saa kaikenlaisia omalaatuisia tapauksia hoidettavaksi. Aloitin lukea ykkösosasta mutta ilmeisesti näitä voisi lukea missä järjestyksessä tahansa, kukin tapaus on itsenäinen...
Fables-sarjakuvan spinoff-minisarjat Tuhkimosta olivat viihdyttäviä vaikkeivät laadullisesti pääsarjalle pärjääkään. Jos tykkää pääsarjasta niin lukemisen arvoisia, mutta muuten tästä on varmaan aika vaikea saada tolkkua...
Ja Aya-sarjan kolmas osa on edellisten tapaan kiinnostava, mutta onkohan tuosta eteenpäin sarjaa saatavilla millään tolkullisella kielellä vai pitääkö opetella ranskaa.
30.5.13
Suomalaisia romaaneja ja kyselyvastauksia
Helsingin Sanomien nettisivuilla oli äänestys parhaista 2000-luvun suomalaisista romaaneista, ja päätin minäkin äänestää viittä. Koska en juurikaan lue uudempia suomalaisia romaaneja niin valinta kävi huomattavasti vauhdikkaammin kuin monella muulla (tästä kriitikoiden listasta olen lukenut tasan yhden kirjan).
Oma kärkiviisikkoni oli seuraava:
1. Leena Krohn: Datura
2. Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
3. Leena Krohn: Valeikkuna
4. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
5. Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
(Krohnille päätin antaa kaksi sijaa koska myös Unelmakuolema ja Mehiläispaviljonki olisivat varmaan kärkikymmenikössä, ja Hotel Sapiensia en ole vielä lukenut mutta se kuulostaa hyvältä...)
Noin muuten en tälläisia äänestyksiä ota hirveän vakavasti, ja näissä kiinnostavat kirjat löytyvät yleensä vähän alemmilta sijoilta, joten toivottavasti tulosten esittelyssä käydään läpi vaikkapa top 100 eikä vain kärkikymmenikköä, koska ne luultavatsi ovat ne samat tutut kirjat...
Liebster-palkintoja on siunaantunut kolmelta taholta, samoin 11 kysymyksen sarjoja.
Ensimmäinen Lurulta:
1. Kenet kirjan henkilön ottaisit mieluiten kämppikseksi?
- Muumimamman
2. Miten sopisitte siivousvuoroista?
- Luultavasti siivoaminen hoituisi yhdessä.
3. Kenen kirjan henkilön kanssa lähtisit mieluiten lomamatkalle?
- Markus Mezentius Manilianusin
4. Mihin matkustaisitte?
- Galileaan kai sitten, sinnehän ne muutkin ovat menossa.
5. Kenet kirjan henkilön kutsuisit mieluiten illalliselle?
- Nick ja Nora Charlesin
6. Mitä ruokaa tarjoaisit?
- Oliiveja. Martinissa.
7. Kenet kirjan henkilön mieluiten adoptoisit?
- Frank Cauldhamen
8. Miten hänet kasvattaisit?
- Tolkullisemmin.
9. Kenen kirjan henkilön kanssa joutuisit mieluiten autiolle saarelle?
- Hermione Grangerin
10. Miten siellä pärjäisitte?
- Taikuudella.
11. Kuka kirjan henkilö mieluiten olisit?
- Tähän olenkin jo vastannut: Lordi Peter Wimsey
Sitten Kyösti:
1. Jos jostain kummallisesta syystä tarvitset yksityisetsivän palveluksia, palkkaatko Philip Marlowen, Hercule Poirotin vai Kinsey Millhonen?
- Poirotin. Mutta en lähetä kirjettä jossa pyydän häntä luokseni kertomatta mikä on ongelmana, koska silloin kuolen ensimmäisessä luvussa.
2. Onko joku kirjallisuudenlaji tai alaheimo (dekkarit, trillerit, sci-fi, kauhu, romanttinen, goottinen jne) johon et koske kolmen metrin kepilläkään?
- Mitään ehdotonta ei tule mieleen, joskin on lajeja joita en lue mitenkään usein...
3. Luetko tietokirjoja huviksesi?
- Kyllä, usein
4. Pitääkö romaanissa olla jokin sanoma?
- Romaanissa on aina jokin sanoma. Mutta vaarallista on yrittää tunkea jotain iskulauseeksi redusoitavaa sanomaa kirjaan johon se ei luontaisesti kuulu.
5. Luetko romaania koskaan eräänlaisena matkakirjana, miljöön ja paikallisen kulttuurin ilmentäjänä?
- kyllä, joidenkin kirjojen suurimmat ansiot ovat kiinnostavassa kulttuurin tai ajan kuvauksessa.
6. Oletko koskaan matkustanut johonkin kaupunkiin tai kylään siksi että olet lukenut siitä kertovan romaanin?
- Ei tule mieleen. Joissain tapauksissa saatan kiinnittää huomiota siihen että olen paikassa jonne se-ja-se-kirja sijoittui mutta matkustamisen syyt tapaavat olla muualla.
7. Saako kymmenvuotias lapsi lukea kaiken mitä kirjakaupasta löytyy?
- Minusta ei. Täysi-ikäisille en kannata sensuuria mutta ikärajat ovat hyvä asia.
8. Joidenkin mielestä romaani alkaa muuttua taiteeksi vasta kun kirjailija kuvaa päähenkilönsä vastenmielisessä ja luotaantyöntävässä valossa. Onko näin vai saako päähenkilössä olla myös ripaus romanttista sankaruutta?
- Vaikka arvostankin myös kirjoja joiden päähenkilöt ovat epämiellyttäviä, ei se ole edellytys. Tosin en myöskään määrittele milloin jokin romaani on taidetta ja milloin ei.
9. Pidätkö kirjoista joissa tarina, ihmisten kohtalo jää auki, selittämättä?
- Kelpaavat kyllä hyvin. Esimes Junichiro Tanizaki kirjoittaa yleensä hyvin epämääräisiä loppuja...
10. Kun valitset romaania luettavaksi (kaupassa, kirjastossa, kaverin hyllystä), tartutko teokseen jossa on alle 144 sivua?
- Kyllä, helpommin kuin tiiliskiviin. Pienoisromaanit ja novellit kelpaavat mitä parhaiten.
11. Romaaneista on tehty monenlaisia filmatisointeja. Tuleeko mieleesi joku erittäinen onnistunut tai mahdottoman huono elokuvasovitus?
- Elokuvasovituksista voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen postauksen tai useita. Suosikkielokuviini kuuluu mm. Takaikkuna ja Sininen enkeli joista ensimmäinen perustuu novelliin ja jälkimmäinen romaaniin, joista kumpaakaan en ole lukenut, lopputulos on hyvä mutta ovatko nuo sitten millaisia sovituksia...jos hyvästä kirjasta tehtyä uskollista ja hyvää sovitusta mietin niin mieleen tulee vaikkapa Katarina Blumin menetetty maine, Böllin kirja on mestariteos mutta elokuvakin on saatu toimimaan omilla ehdoillaan. Maija Poppanen taas muuttaa jonkin verran kirjan luonnetta mutta minusta parempaan suuntaan.
Huonoista sovituksista voisi mainita vaikkapa From Hellin, elokuvan jolla on sama nimi kuin Mooren ja Campbellin sarjakuvalla. Molemmat käsittelevät Viiltäjä-Jackia, ja siihen ne yhteydet suunnilleen päättyvät. Hivenen ihmetellen myös vilkuilin The Prime of Miss Jean Brodie -elokuvan DVD-julkaisua, kehuttu leffa mutta takakansitekstin perusteella kuulosti että se on väännetty jonkinlaiseksi Levottomat sielut -teokseksi jossa epäkonventionaalinen mutta pidetty opettaja joutuu konservatiivisempien kasvattajien hampaisiin...mikä mestarillisesti missaa täysin kirjan idean. Mutta en ole nähnyt leffaa joten en tiedä.
Ja vielä Minnalta:
1. Minkä kirjan haluat ehdottomasti lukea tänä vuonna kesälomalla ?
- Mitäköhän tuolta hyllystä löytyy...ei ole mitään erityistä pakkokirjaa.
2. Kuka opetti sinut lukemaan ?
- Opin samalla kuin pari vuotta vanhempi veljeni.
3. Kuulutko lukupiiriin ?
- En, jotenkin en innostu lukupiireistä, että luetaan jokin tietty kirja tiettyyn aikaan, mieluummin "nyt voisin vaikka lukea tämän" tyyliä.
4. Mikä oli lempikirjasi lapsena ?
- Lapsuus on pitkä aika...ensimmäisiä suosikkejani oli kuitenkin Elina Karjalaisen Uppo-nallet.
5. Oletko koskaan kokannut romaanin inspiroimana ja mitä ?
- Ei tule mieleen, en ole kummoinenkaan kokki...
6. Mikä on paras kirjasta tehty elokuva ?
- Tuolla ylempänä puhuinkin jo aiheesta.
7. Jos olisit kirjailija, niin kuka olisit ?
- Varmaan minä itse, mutta olisin kirjoittanut kirjan tai monta :)
8. Mitä luet juuri nyt ?
- Pari kirjaa on kesken, Elizabeth Gaskellin Cranford ja Elizabeth Taylorin Palladian.
9. Mikä on ensimmäinen lause lukemassasi kirjassa sivulla 57 ?
Palladianista: "'I am ill-natured all the time,' he tried to explain." Cranfordista: "Perhaps he has been too severe, and perhaps I have not been kind enough; but God knows how we love you, my dear only boy."
10. Jos sanon kirja ja eläin - niin mitä kirjaa ajattelet ?
- Piin elämä. Vaikken ole edes lukenut sitä kirjaa.
11. Mitä jätät tekemättä, kun luet mielenkiintoista kirjaa ?
- Menemättä järkevään aikaan nukkumaan.
Oma kärkiviisikkoni oli seuraava:
1. Leena Krohn: Datura
2. Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
3. Leena Krohn: Valeikkuna
4. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
5. Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
(Krohnille päätin antaa kaksi sijaa koska myös Unelmakuolema ja Mehiläispaviljonki olisivat varmaan kärkikymmenikössä, ja Hotel Sapiensia en ole vielä lukenut mutta se kuulostaa hyvältä...)
Noin muuten en tälläisia äänestyksiä ota hirveän vakavasti, ja näissä kiinnostavat kirjat löytyvät yleensä vähän alemmilta sijoilta, joten toivottavasti tulosten esittelyssä käydään läpi vaikkapa top 100 eikä vain kärkikymmenikköä, koska ne luultavatsi ovat ne samat tutut kirjat...
Liebster-palkintoja on siunaantunut kolmelta taholta, samoin 11 kysymyksen sarjoja.
Ensimmäinen Lurulta:
1. Kenet kirjan henkilön ottaisit mieluiten kämppikseksi?
- Muumimamman
2. Miten sopisitte siivousvuoroista?
- Luultavasti siivoaminen hoituisi yhdessä.
3. Kenen kirjan henkilön kanssa lähtisit mieluiten lomamatkalle?
- Markus Mezentius Manilianusin
4. Mihin matkustaisitte?
- Galileaan kai sitten, sinnehän ne muutkin ovat menossa.
5. Kenet kirjan henkilön kutsuisit mieluiten illalliselle?
- Nick ja Nora Charlesin
6. Mitä ruokaa tarjoaisit?
- Oliiveja. Martinissa.
7. Kenet kirjan henkilön mieluiten adoptoisit?
- Frank Cauldhamen
8. Miten hänet kasvattaisit?
- Tolkullisemmin.
9. Kenen kirjan henkilön kanssa joutuisit mieluiten autiolle saarelle?
- Hermione Grangerin
10. Miten siellä pärjäisitte?
- Taikuudella.
11. Kuka kirjan henkilö mieluiten olisit?
- Tähän olenkin jo vastannut: Lordi Peter Wimsey
Sitten Kyösti:
1. Jos jostain kummallisesta syystä tarvitset yksityisetsivän palveluksia, palkkaatko Philip Marlowen, Hercule Poirotin vai Kinsey Millhonen?
- Poirotin. Mutta en lähetä kirjettä jossa pyydän häntä luokseni kertomatta mikä on ongelmana, koska silloin kuolen ensimmäisessä luvussa.
2. Onko joku kirjallisuudenlaji tai alaheimo (dekkarit, trillerit, sci-fi, kauhu, romanttinen, goottinen jne) johon et koske kolmen metrin kepilläkään?
- Mitään ehdotonta ei tule mieleen, joskin on lajeja joita en lue mitenkään usein...
3. Luetko tietokirjoja huviksesi?
- Kyllä, usein
4. Pitääkö romaanissa olla jokin sanoma?
- Romaanissa on aina jokin sanoma. Mutta vaarallista on yrittää tunkea jotain iskulauseeksi redusoitavaa sanomaa kirjaan johon se ei luontaisesti kuulu.
5. Luetko romaania koskaan eräänlaisena matkakirjana, miljöön ja paikallisen kulttuurin ilmentäjänä?
- kyllä, joidenkin kirjojen suurimmat ansiot ovat kiinnostavassa kulttuurin tai ajan kuvauksessa.
6. Oletko koskaan matkustanut johonkin kaupunkiin tai kylään siksi että olet lukenut siitä kertovan romaanin?
- Ei tule mieleen. Joissain tapauksissa saatan kiinnittää huomiota siihen että olen paikassa jonne se-ja-se-kirja sijoittui mutta matkustamisen syyt tapaavat olla muualla.
7. Saako kymmenvuotias lapsi lukea kaiken mitä kirjakaupasta löytyy?
- Minusta ei. Täysi-ikäisille en kannata sensuuria mutta ikärajat ovat hyvä asia.
8. Joidenkin mielestä romaani alkaa muuttua taiteeksi vasta kun kirjailija kuvaa päähenkilönsä vastenmielisessä ja luotaantyöntävässä valossa. Onko näin vai saako päähenkilössä olla myös ripaus romanttista sankaruutta?
- Vaikka arvostankin myös kirjoja joiden päähenkilöt ovat epämiellyttäviä, ei se ole edellytys. Tosin en myöskään määrittele milloin jokin romaani on taidetta ja milloin ei.
9. Pidätkö kirjoista joissa tarina, ihmisten kohtalo jää auki, selittämättä?
- Kelpaavat kyllä hyvin. Esimes Junichiro Tanizaki kirjoittaa yleensä hyvin epämääräisiä loppuja...
10. Kun valitset romaania luettavaksi (kaupassa, kirjastossa, kaverin hyllystä), tartutko teokseen jossa on alle 144 sivua?
- Kyllä, helpommin kuin tiiliskiviin. Pienoisromaanit ja novellit kelpaavat mitä parhaiten.
11. Romaaneista on tehty monenlaisia filmatisointeja. Tuleeko mieleesi joku erittäinen onnistunut tai mahdottoman huono elokuvasovitus?
- Elokuvasovituksista voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen postauksen tai useita. Suosikkielokuviini kuuluu mm. Takaikkuna ja Sininen enkeli joista ensimmäinen perustuu novelliin ja jälkimmäinen romaaniin, joista kumpaakaan en ole lukenut, lopputulos on hyvä mutta ovatko nuo sitten millaisia sovituksia...jos hyvästä kirjasta tehtyä uskollista ja hyvää sovitusta mietin niin mieleen tulee vaikkapa Katarina Blumin menetetty maine, Böllin kirja on mestariteos mutta elokuvakin on saatu toimimaan omilla ehdoillaan. Maija Poppanen taas muuttaa jonkin verran kirjan luonnetta mutta minusta parempaan suuntaan.
Huonoista sovituksista voisi mainita vaikkapa From Hellin, elokuvan jolla on sama nimi kuin Mooren ja Campbellin sarjakuvalla. Molemmat käsittelevät Viiltäjä-Jackia, ja siihen ne yhteydet suunnilleen päättyvät. Hivenen ihmetellen myös vilkuilin The Prime of Miss Jean Brodie -elokuvan DVD-julkaisua, kehuttu leffa mutta takakansitekstin perusteella kuulosti että se on väännetty jonkinlaiseksi Levottomat sielut -teokseksi jossa epäkonventionaalinen mutta pidetty opettaja joutuu konservatiivisempien kasvattajien hampaisiin...mikä mestarillisesti missaa täysin kirjan idean. Mutta en ole nähnyt leffaa joten en tiedä.
Ja vielä Minnalta:
1. Minkä kirjan haluat ehdottomasti lukea tänä vuonna kesälomalla ?
- Mitäköhän tuolta hyllystä löytyy...ei ole mitään erityistä pakkokirjaa.
2. Kuka opetti sinut lukemaan ?
- Opin samalla kuin pari vuotta vanhempi veljeni.
3. Kuulutko lukupiiriin ?
- En, jotenkin en innostu lukupiireistä, että luetaan jokin tietty kirja tiettyyn aikaan, mieluummin "nyt voisin vaikka lukea tämän" tyyliä.
4. Mikä oli lempikirjasi lapsena ?
- Lapsuus on pitkä aika...ensimmäisiä suosikkejani oli kuitenkin Elina Karjalaisen Uppo-nallet.
5. Oletko koskaan kokannut romaanin inspiroimana ja mitä ?
- Ei tule mieleen, en ole kummoinenkaan kokki...
6. Mikä on paras kirjasta tehty elokuva ?
- Tuolla ylempänä puhuinkin jo aiheesta.
7. Jos olisit kirjailija, niin kuka olisit ?
- Varmaan minä itse, mutta olisin kirjoittanut kirjan tai monta :)
8. Mitä luet juuri nyt ?
- Pari kirjaa on kesken, Elizabeth Gaskellin Cranford ja Elizabeth Taylorin Palladian.
9. Mikä on ensimmäinen lause lukemassasi kirjassa sivulla 57 ?
Palladianista: "'I am ill-natured all the time,' he tried to explain." Cranfordista: "Perhaps he has been too severe, and perhaps I have not been kind enough; but God knows how we love you, my dear only boy."
10. Jos sanon kirja ja eläin - niin mitä kirjaa ajattelet ?
- Piin elämä. Vaikken ole edes lukenut sitä kirjaa.
11. Mitä jätät tekemättä, kun luet mielenkiintoista kirjaa ?
- Menemättä järkevään aikaan nukkumaan.
27.5.13
Aku Ankka päivästä päivään
Aku Ankka tanssahteli maailmaan vuonna 1934 lyhytanimaatiossa Viisas
kana kananen, josta hahmo napattiin sivuhahmoksi lukuisiin
Mikki-piirrettyihin, hahmon impulsiivisuus, lapsellisuus ja
äkkipikaisuus sopivat hyvin vastapariksi rauhoittuneelle Mikille (esim.
Puistokonsertti ja Orpojen hyväksi ovat tärkeitä varhaisia rooleja
Akulle). Tuota pikaa Aku alkoi nousta jo elokuvien keskipisteeksi.
Samanlainen kehitys tapahtui sarjakuvissa, Floyd Gottfredson nappasi Akun pikkurooliin Mikin oma sanomalehti -tarinaan jo 1935 ja isompiin rooleihin joihinkin myöhempiin tarinoihin. Ja vuonna 1938 Al Taliaferro ja Bob Karp aloittivat Aku Ankka -sanomalehtistrippien tekemisen (jatkaen strippien tekemistä vuoteen 1965 saakka).
Noita sarjakuvia olen nyt lueskellut sekalaisina Aku Ankka päivästä päivään -kokoelmina (kukin kirja kokoaa yhden vuoden päivästripit, ja vuodet 1938-53 on julkaistu) ja joitain huomioita tulee mieleen. Näihin aikoihin Gottfredsonin Mikit ovat pitkiä seikkailutarinoita jotka jatkuivat viikkokaupalla vaikka Gottfredson toki osasi rytmittää tarinat niin että yksittäiset stripit olivat myös toimivia gageja. Aku-stripit taas panostivat täysin hetken komiikkaan, ne olivat kaikki yksittäisiä gageja. Joitain epämääräisiä jatkumoja kehiteltiin aika ajoin viikon tai kahden mittaisiksi (Aku ja pojat lähtevät etsimään aarretta, Mummo tulee kylään tms) ja sitten yhdestä aiheesta kehiteltiin useita gageja mutta jatkuvuus oli kuitenkin varsin löyhä.
Kun näitä luin ison kasan kerralla niin kiinnitin myös huomiota siihen kuinka vähän näissä onkaan pysyviä elementtejä. Hahmon luonne ja pukeutuminen pysyi suunnilleen vakiona, samoin auto, mutta muuten asioita muuteltiin aina kunkin yksittäisen stripin tarpeisiin. Muita vakiheiloja ei ollut kuin jossian vaiheessa sarjaa esitelty Iines, mutta toisaalta Aku flirttaili paljon kaikkien tyttöjen kanssa (ja Taliaferro osaa kyllä aikakautensa tyttöpiirtämisen taidon), silloin kun Iines oli paikalla siitä voi ottaa vitsin mutta kun Iines ei ollut paikalla niin käytös ei viittaa vakisuhteeseen...
Asuntoa vaihdettiin kuin paitaa, joskus oltiin omakotitalossa, joskus kerrostaloasunnossa, joskus asuntolassa ja lukuisia vitsejä väännettiin myös asunnonetsimisestä (oletettavasti asuntopula oli iso juttu). Joskus pojat asuvat Akun kanssa, joskus eivät (asuntomuodosta riippumatta), ja kotieläimiäkin on vaihteleva määrä: lemmikkikoirana on joskus Pulivari, joskus sellainen spanielin näköinen (tai jonkun, en tunne koirarotuja) ja taisi niitä olla muitakin.
Ja ne työpaikat. Erityisesti Aku toimii myyjänä, ovelta ovelle tai sitten omassa kaupassa, mutta myyntiartikkelit vaihtelevat ja yrityksetkin ovat yhden päivän stripissä yhden vitsin tarpeisiin ja sitten niitä ei enää nähdä.
Oikeastaan ei tule mieleen yhtään muuta strippisarjakuvaa jossa jatkuvuuteen suhtaudutaan näin välinpitämättömästi, erityisesti kun sekä jutut että piirrokset ovat kuitenkin vahvasti realismiin päin kallellaan. Taliaferron ja Karpin Aku on jokamies joka elää ikuisessa nykyhetkessä, menneisyys ja tulevaisuus haittaisivat hahmoon samaistumista.
Mielenkiintoista oli myös huomata kuinka urbaani tämä sarja olikaan. Akun ensifilmi sijoittui maaseudulle ja Mikin alkuvaiheiden elokuvissa ja sarjakuvissa oltiin usein korostetusti maaseudulla josta siirryttiin sitten joko seikkailemaan maailman erämaihin tai sitten kotoisaan omakotilähiöön niin Aku on huomattavasti korostetummin kaupunkilainen kaduntallaaja, sarja vilisee kerrostaloja, uusia muoteja ja keksintöjä ja monissa stripeissä korostetaan ahtautta. Maaseutu on korostetusti muualla, joko sinne mennään itse tai sitten Mummo tulee vierailulle mutta se ei ole tämän jokamiehen tyypillinen elinalue.
Aikanaan sitten hahmoa kehitettiin uusiin tarpeisiin. Carl Barks ja muut tekivät pitempiä tarinoita sarjakuvalehtiin ja usein pehmensivät hahmojen luonteita, ja vaikka jatkumon löysyys pysyikin tyypillisenä piirteenä myös sarjakuvalehdissä niin ihan näin vapaata se ei ollut. Barks myös kehitti Akulle satumaisempia piirteitä, tavattoman epäonnisena kohelona tai oman alansa armoitettuna mestarina joka onnistuu kuitenkin hybriksessä tuhoamaan itsensä, ja toi seuraksi uusia erikoislaatuisempia hahmoja (Roope-setä, Hannu-serkku, Pelle Peloton) joiden vetämät tarinat eivät enää olleet tavallisen kaduntallaajan arkea. Ja vaikka myöhemmätkin tarinat monesti ovat oman aikansa lapsia niin ihan niin tiukasti ajassaan ne eivät olleet kuin sanomalehtisarjakuvat.
Lisää osumia seitsemän sarja -haasteeseen ja Disney-sarjiksista olen kirjoittanut aiemmin täällä ja täällä.
Samanlainen kehitys tapahtui sarjakuvissa, Floyd Gottfredson nappasi Akun pikkurooliin Mikin oma sanomalehti -tarinaan jo 1935 ja isompiin rooleihin joihinkin myöhempiin tarinoihin. Ja vuonna 1938 Al Taliaferro ja Bob Karp aloittivat Aku Ankka -sanomalehtistrippien tekemisen (jatkaen strippien tekemistä vuoteen 1965 saakka).
Noita sarjakuvia olen nyt lueskellut sekalaisina Aku Ankka päivästä päivään -kokoelmina (kukin kirja kokoaa yhden vuoden päivästripit, ja vuodet 1938-53 on julkaistu) ja joitain huomioita tulee mieleen. Näihin aikoihin Gottfredsonin Mikit ovat pitkiä seikkailutarinoita jotka jatkuivat viikkokaupalla vaikka Gottfredson toki osasi rytmittää tarinat niin että yksittäiset stripit olivat myös toimivia gageja. Aku-stripit taas panostivat täysin hetken komiikkaan, ne olivat kaikki yksittäisiä gageja. Joitain epämääräisiä jatkumoja kehiteltiin aika ajoin viikon tai kahden mittaisiksi (Aku ja pojat lähtevät etsimään aarretta, Mummo tulee kylään tms) ja sitten yhdestä aiheesta kehiteltiin useita gageja mutta jatkuvuus oli kuitenkin varsin löyhä.
Kun näitä luin ison kasan kerralla niin kiinnitin myös huomiota siihen kuinka vähän näissä onkaan pysyviä elementtejä. Hahmon luonne ja pukeutuminen pysyi suunnilleen vakiona, samoin auto, mutta muuten asioita muuteltiin aina kunkin yksittäisen stripin tarpeisiin. Muita vakiheiloja ei ollut kuin jossian vaiheessa sarjaa esitelty Iines, mutta toisaalta Aku flirttaili paljon kaikkien tyttöjen kanssa (ja Taliaferro osaa kyllä aikakautensa tyttöpiirtämisen taidon), silloin kun Iines oli paikalla siitä voi ottaa vitsin mutta kun Iines ei ollut paikalla niin käytös ei viittaa vakisuhteeseen...
Asuntoa vaihdettiin kuin paitaa, joskus oltiin omakotitalossa, joskus kerrostaloasunnossa, joskus asuntolassa ja lukuisia vitsejä väännettiin myös asunnonetsimisestä (oletettavasti asuntopula oli iso juttu). Joskus pojat asuvat Akun kanssa, joskus eivät (asuntomuodosta riippumatta), ja kotieläimiäkin on vaihteleva määrä: lemmikkikoirana on joskus Pulivari, joskus sellainen spanielin näköinen (tai jonkun, en tunne koirarotuja) ja taisi niitä olla muitakin.
Ja ne työpaikat. Erityisesti Aku toimii myyjänä, ovelta ovelle tai sitten omassa kaupassa, mutta myyntiartikkelit vaihtelevat ja yrityksetkin ovat yhden päivän stripissä yhden vitsin tarpeisiin ja sitten niitä ei enää nähdä.
Oikeastaan ei tule mieleen yhtään muuta strippisarjakuvaa jossa jatkuvuuteen suhtaudutaan näin välinpitämättömästi, erityisesti kun sekä jutut että piirrokset ovat kuitenkin vahvasti realismiin päin kallellaan. Taliaferron ja Karpin Aku on jokamies joka elää ikuisessa nykyhetkessä, menneisyys ja tulevaisuus haittaisivat hahmoon samaistumista.
Mielenkiintoista oli myös huomata kuinka urbaani tämä sarja olikaan. Akun ensifilmi sijoittui maaseudulle ja Mikin alkuvaiheiden elokuvissa ja sarjakuvissa oltiin usein korostetusti maaseudulla josta siirryttiin sitten joko seikkailemaan maailman erämaihin tai sitten kotoisaan omakotilähiöön niin Aku on huomattavasti korostetummin kaupunkilainen kaduntallaaja, sarja vilisee kerrostaloja, uusia muoteja ja keksintöjä ja monissa stripeissä korostetaan ahtautta. Maaseutu on korostetusti muualla, joko sinne mennään itse tai sitten Mummo tulee vierailulle mutta se ei ole tämän jokamiehen tyypillinen elinalue.
Aikanaan sitten hahmoa kehitettiin uusiin tarpeisiin. Carl Barks ja muut tekivät pitempiä tarinoita sarjakuvalehtiin ja usein pehmensivät hahmojen luonteita, ja vaikka jatkumon löysyys pysyikin tyypillisenä piirteenä myös sarjakuvalehdissä niin ihan näin vapaata se ei ollut. Barks myös kehitti Akulle satumaisempia piirteitä, tavattoman epäonnisena kohelona tai oman alansa armoitettuna mestarina joka onnistuu kuitenkin hybriksessä tuhoamaan itsensä, ja toi seuraksi uusia erikoislaatuisempia hahmoja (Roope-setä, Hannu-serkku, Pelle Peloton) joiden vetämät tarinat eivät enää olleet tavallisen kaduntallaajan arkea. Ja vaikka myöhemmätkin tarinat monesti ovat oman aikansa lapsia niin ihan niin tiukasti ajassaan ne eivät olleet kuin sanomalehtisarjakuvat.
Lisää osumia seitsemän sarja -haasteeseen ja Disney-sarjiksista olen kirjoittanut aiemmin täällä ja täällä.
22.5.13
LUKUDIPLOMI-muistutus
Vielä on pari päivää aikaa kiukuttaa kokoon Lukudiplomi-haasteen suoritukset ja ilmoittaa niistä täällä, deadlinehan on ensi lauantai eli 25.5.
Muutama suorittaja onkin jo ilmoittautunut tuon ensimmäisen haastepostauksen kommenteissa (Valkoinen Kirahvi, Velma, Paula, Satu, Suketus) mutta myös tähän viestiin voi kommentoida. Oma suorituslistani löytyy linkistä.
Hyvistä yrityksistäkin voi tulla kertomaan vaikkei koko diplomia saisikaan kokoon.
Muutama suorittaja onkin jo ilmoittautunut tuon ensimmäisen haastepostauksen kommenteissa (Valkoinen Kirahvi, Velma, Paula, Satu, Suketus) mutta myös tähän viestiin voi kommentoida. Oma suorituslistani löytyy linkistä.
Hyvistä yrityksistäkin voi tulla kertomaan vaikkei koko diplomia saisikaan kokoon.
20.5.13
Hitoshi Iwaaki - Parasyte 4
Parasyte on 8-osainen mangasarja, josta olen nyt lukenut neljä ensimmäistä osaa, tarpeeksi että voin sanoa tästä jo jotain vaikka se mihin suuntaan juoni jatkaa etenemistä onkin vielä epäselvää...Ja tämä Del Rey -painos on flippaamaton (luetaan alkuperäisen tapaan oikealta vasemmalle), siitä syystä nuo kirjastotarrat jotka yleensä ovat takakannessa ovat tässä etukannessa.
Sarja on aika omalaatuinen yhdistelmä body horroria ja scifiä sekä teini-ihmissuhteilua: jostain (tässä vaiheessa ei vielä tiedetä mistä) tulee joukko avaruusloisia jotka maahan päästessään pyrkivät ottamaan ihmisen haltuunsa tunkeutumalla tämän korvasta sisään ja valtaamalla aivot. Aina tämä ei kuitenkaan onnistu: lukiolaispoika Shinichillä sattui oikealla hetkellä olemaan kuulokkeet korvissa, ja sekasorrossa loinen sattuukin tunkeutumaan sisään Shinichin oikeaan käteen.
Fuusion jälkeen loiset kehittävät nopeasti älykkyyttä ja kykenevät myös muuttamaan valtaamansa ruumiinosan muotoa hyvinkin mielikuvituksellisesti (emme tässä yritä edes pohtia kuinka tämä on mahdollista), niinpä Shinichin oikea käsi onkin muotoamuuttava muukalainen jolla on oma äly ja joka kykenee myös puhumaan, samalla kun muuten Shinichi säilyy muuten muuttumattomana (aluksi, vink vink).
Muukalainen, joka nimetään Migiksi, on kuitenkin varsin tunteilematon otus joka ajattelee vain omaa selviytymistään, ja koska se on riippuvainen Shinichistä on sen edun mukaista pitää huolta että isäntäkin pysyy hengissä, niinpä liittolaisuus isännän ja loisen välillä on tässä tapauksessa välttämättömyys...
Ongelmia aiheuttavat ne muut loiset, jotka alussa ovat aika suoraviivaisia tapa-tuhoa-hirviöitä mutta älykkäinä ja oppimiskykyisinä alkavat tehokkaammin toimia yhteiskunnan säännöillä, toki omia intressejään edistäen...ja mistä nämä loiset oikein tulevat, onko niillä joku suurempi tarkoitus?
Kirjan genreyhdistelmä on aika omalaatuinen mutta myös looginen, body horror (jonka tvtropes-sivu käyttää tätä sarjaa kuvaesimerkkinään) voidaan nähdä allegoriana murrosiästä, jolloin oma ruumis muuttuu ja käyttäytyy oudoilla tavoilla, ja tuttujenkin ihmisten käytös muuttuu myös selittämättömästi...ja tätä yhteyttä kyllä alleviivataan tässä heittämällä mukaan koulun ihmissuhdedraamaa. Samoin komedian sekoittaminen mukaan soppaan tehostaa hyvin groteskimpia kohtauksia. Moraalista pohdintaa on myös sivuttu, ja tarina etenee hyvin, loiset ovat muutos- ja oppimiskykyisiä ja Shinichi taas muuttuu omalla laillaan...
Iwaakin piirrostyyli on varsin funktionaalista, omalaatuisia muodonmuutoksia lukuunottamatta ei liikoja kikkailevaa mutta täyttää tarkoituksensa ja on tehokasta, ja Iwaaki osaa piirtää eri ihmiset tunnistettavan erinäköisiksi (tämä ei havaitusti ole itsestäänselvyys).
Kiinnostava sarja, suositeltava jos ei ole liian herkkä...
Lisää osumia seitsemän sarja -haasteeseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
