Viimeinen minulla oleva Penguinin pikkumusta on Robert Louis Stevensonin pitkä novelli Olalla.
Kertoja, haavoittunut brittiupseeri, tarvitsee lomaa toipuakseen, ja muuan tuttava ehdottaa erästä taloa Espanjassa: talo on ajan saatossa rappeutunut ja ehtona oleskeluun tulee, että vieras pysyy omissa oloissaan ja pitää seurustelun talon oman väen kanssa minimissä.
Kertoja saapuukin taloon, jonka omistaa vanha ja dekadentti aatelissuku, tai mitä siitä on jäljellä: flegmaattinen äiti, poika Felipe joka on vähän yksinkertainen ja mahdollisesti päästään vialla, ja sitten tytär Olalla joka pysyy kuitenkin piilossa. Ja mistä tulevatkaan öiset äänet?
Noniin, kirjan takakansi antaakin vihjesanan "vampirism" ja onhan tämä tyylipuhdasta 1800-luvun kauhuromantiikkaa, jos laji kiinnostaa niin mikä ettei (tämä myös on kirjoitettu ennen Draculaa, joten yleisimpiä lajityyppikliseitä ei kuitenkaan harrastettu...)
Sattumaa oli lukea tämä niin lähekkäin House of Ulloan kanssa, kun päällekkäisyyttä jonkin verran oli. Mielikuva vanhan järjestyksen pitkälle eteneestä rappiosta on jaettu, ja varmaankin heijastelee todellisiakin tilanteita ja koko maata, jolla oli loistava menneisyys mutta nykyisyyden kanssa oli vähän niin ja näin...ja loiston päivät olivat tosiaan jo vakaasti menneisyydessä, toisin kuin vaikkapa Tiikerikissassa.
2 kommenttia:
Vähän tyhjänpäiväinen kommentti minulta, mutta en nyt pysty hillitsemään itseäni, kun eilen jo tein sen. Olalla, kiva nimi suomenkielisen korvissa. Ja eilen sain hädin tuskin hillittyä tämän: Kukko on kuollut - onpa kammottavan vertahyytävä nimi :D Noniin nyt sekin lipsahti ilmoille.. excusez-moi
Olalla näkyy olevan käytössä oleva espanjalainen nimi, joskin kai suht harvinainen, mutta Google vinkkaa mm. jalkapalloilija Fernando Torresin vaimosta. Ja että näköjään tämän pohjalta on tehty pari vuotta sitten elokuva, joka näköjään jatkaa siitä mihin tämä tarina päättyi (ja mukana on aika paljon enemmän henkilöitä).
Lähetä kommentti