Tämä on nyt neljäs lukemani Richard Brautiganin kirja (ja tämänkin suomensi Jarkko Laine), ja tuttuja piirteitä löytyy: lyhyitä lukuja ja riisutun yksinkertaisella ja toteavalla kielellä kuvattua outoutta, karua huumoria ja tiettyä merkillistä viattomuutta (vaikkakaan ei kielenkäytössä).
Tämän teoksen alaotsikkona on "kauhuromanttinen lännenromaani", alkukielellä "gothic western", ja hämmentävästi tämä pitää jopa paikkansa ja genret limittyvät yllättävän tiiviisti.
Tapahtumapaikka on itäinen Oregon vuonna 1902, Hawklinen kartano jossa piilee salaisuuksia, mm. kellarissa majaileva hirviö (ja sen varjo). Hawklinen neidit haluavat nyt päästä hirviöstä eroon ja palkkaavat työhön kaksi palkkatappajaa Greerin ja Cameronin, ja sitten, no, tapahtuu kaikenlaista kummallista, hirviö ei ole sellainen mitä voisi kuvitella eivätkä myöskään Hawklinen neidit eikä varsinkaan norsunjalasta tehty sateenvarjoteline.
Eipä se juoni nyt niin tärkeä tässä ole, ja kuitenkin sellainen on ja jopa selkeämpi ja tolkullisempi kuin noissa parissa muussa Brautiganin proosateoksessa, mutta yllätyksellisyydestä ja surrealistista käänteistä ei luovuta. Viehättävin piirre onkin kerronnassa, rauhallinen toteavuus menee hyvin yhteen oudon tarinan ja erikoisten kielikuvien kanssa...viihdyttävä kirja tämäkin.
Kirjan on lukenut myös Maija.
Cameron oli laskija. Hän oksensi yhdeksäntoista kertaa matkalla San Franciscoon. Häntä huvitti laskea kaikki mitä teki. Greeriä se oli vähän hermostuttanut silloin kun hän vuosia sitten tapasi Cameronin ensimmäisen kerran, mutta hän oli jo tottunut siihen. Hänen oli ollut pakko, sillä muuten se olisi voinut viedä häneltä järjen.
Ihmiset olivat toisinaan uteliaita tietämään mitä Cameron teki ja Greer tapasi sanoa "hän laskee jotakin" ja ihmiset kysyivät "mitä hän laskee?" ja Greer sanoi "mitä väliä sillä on?" ja ihmiset sanoivat "ahaa".
Ihmiset eivät tavallisesti udelleet enempää, sillä Greer ja Cameron olivat kovin itsevarmoja tuohon isoon rentoon pingoittamattomaan tapaan, joka saa ihmiset hermostumaan.
2 kommenttia:
Kuulostaa niin erikoiselta, että laitanpa lukulistalla. Välillä on mukava bongailla kiinnostavan kuuloisia teoksia, joita kohtaan ei ole etukäteen mitään ennakkoluuloja.
Nämä kaikki kolme suomennettua Brautigania ovat aika merkillisiä, kannattaa tutustua.
Lähetä kommentti