Tenhuselta olen aiemmin lukenut kaksi kirjaa, Mustat kalat ja Nuku hyvin Punahilkka, ja sen verran niistä pitänyt että kun tämä kirja (vuodelta 1971) tuli vastaan niin pitihän se lukea.
Dekkaristina Tenhunen on Suomessa vähän harvinaisempaa cozy-tyyppiä, eli kirjojen päähenkilönä ei ole poliisi tai edes yksityisetsivä vaan tavis, näissä kolmessa kirjassa kaikissa nuori nainen joka sattuu sotkeentumaan johonkin epämääräiseen ja uhkaavaan, mahdollisesti murhaan. Vakiohenkilöitä ei käytetä, varmaankin jotta perinteistä pulmadekkaria on voitu laajentaa reilummin trillerin suuntaan.
Itse asiassa tässä tapauksessa huomasin vasta kirjan luettuani että päähenkilön nimeä ei taideta mainita kertaakaan (kirjassa on pari viittausta Maxim de Winteriin, ja Daphne du Maurierin Rebecassa käytettiin samaa kikkaa, nimettömäksi jäävää minäkertojaa).
Tällä kertaa nimetön minä on kirjallisuuden opiskelija joka on valmistelemassa gradua parikymmentä vuotta sitten kuollesta menestyskirjailija Erik "Keisari" Brenneristä, joka näppärästi on myös sulhasensa isoisä. Niinpä avautuu mainio tilaisuus viettää kesää tämän kotipaikassa tämän perheen parissa, samalla saa hyvää materiaalia graduun. Vastaanotto on lämmin vaikka pian alkaakin vaikuttaa siltä että eräs muutaman kuukauden takainen kuolemaan johtanut onnettomuus talossa ei ole ollutkaan onnettomuus...
Tietoisia viittauksia Rebeccaan ja Agatha Christieen löytyy (paitsi yleisenä pulmadekkarina ja joinain tarkempina esimerkkeinä, kirjan nimi on viittaus lastenloruun joka oli Christiellä suosittu modus operandi, ja loppupuolen ratkaisukin on sellainen josta Christietä on usien syytetty), mieleen tuli tietysti myös toinen fiktiivisen menestyskirjailijan ja tämän eksentrisen lähipiirin ympärillä tapahtuva mysteeri, Pasi Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta. Olisikin kiinnostava tietää tunteeko Jääskeläinen tämän kirjan (ja tunnustaisiko jos tuntee).
Kiinnostava piirre niin tässä kuin noissa aiemmin lukemissani Tenhusissa on tuo mainitsemani, perinteisestä pulmadekkareista on otettu askeleita trillerien suuntaan ja ajoittain tyylilaji lähentelee jo kauhua; päähenkilö tulee hyvin tietoiseksi että on nyt sotkeentunut johonkin jonka joku muu haluaa pysyvän salassa, ja se joku muu on lähellä ja tappanut jo ainakin kerran...vaihtelua törmätä cozy-sankariin joka oikeasti pelkää, ainakin jossain vaiheessa kirjaa.
Mainio kirja kuten nuo aiemmatkin, Tenhusen tuotannon parissa pitänee jatkaa.
Edit: tuolta wikipediasta huomasinkin että niin, olihan tässä kirjassa mukana ollut poliisi Martti Halla myös Mustissa kaloissa. Mutta vaikka nimi onkin sama niin tässä kirjassa Halla ei ole naimisissa eikä edes seurustele...
7 kommenttia:
Ai tässä Halla ei ole naimisissa? Nyt en muista Tenhusen kirjojen ilmestymisaikoja, mutta onko tämä ensimmäisiä? Hallan vaimo Liisa on äidinkielen opettaja ja mukana ainakin Kuolemassa savolaiseen tapaan.
Pitäisi lukea tämä, en muista lukeneeni. Etenkin tuo mahdollinen Lumikko ja yhdeksän muuta -yhteys tekee tämän hyvin houkuttelevaksi. Muutenkin pidän Tenhusesta paljon, oma suosikkini on Nuku hyvin, Punahilkka. Siinä on tiheä, jopa pelottava tunnelma.
Tämä on toinen kirja. En muista miten Mustien kalojen lopussa se Liisan ja Hallan suhde on, ja onko tämän kirjan päähenkilö sittenkin sama Liisa jonka nimeä jostain syystä vain aktiivisesti vältellään.
Joka tapauksessa tässä kirjassa ei-niin-yllättäen sulhanen vaihtuu...
Tämäkin kuulostaa mielenkiintoiselta, jotenkin olen onnistunut välttämään Tehnusen lukemisen vaikka kirjojen nimet kuulostavatkin tosi tutuilta...
Ah! Mä olen lukenut tämän aikoja sitten, voisi kyllä palata ihaniin Tenhusen kirjoihin pitkästä aikaa. Niitähän saisi Elisa Kirjasta edullisina sähkökirjoina.
Spoileri Liisasta ja Martista: kyllä vaan, Mustien kalojen myötä Liisa ja Martti päätyivät yhteen. En kyllä muista minäkään, oliko Liisa tämän Keisari-kirjan kertoja vai ei.
Koko Tenhusen tuotannon olen lukenut, mutta aikaa on virrannut niin paljon, että mitään en enää muista. Pitäisikin vaikka kesällä pitää Tenhus- ja Nevalais-viikko!
Jostain syystä olen kyllä olettanut, että tässä esiintynyt kertoja on sama henkilö kuin muiden kirjojen Liisa... olisiko tuo kirjallisuusyhteys aikaansaanut vaikutelman? En tosin ulkomuistista saa päähäni aikajärjestystä.
Tämä on toinen kirja, ja kun tuossa Punahilkassa ei ollut samoja henkilöitä kuin Mustissa kaloissa ja tässä se yhteys ei ollut mitenkään vahvasti näkyvä ja Mustiin kaloihin ei viitattu mitenkään niin luin tämän kuin olisi taas itsenäinen henkilö.
Mutta saattaa se sitten ollakin tuo sama Liisa.
Ja on todettava että vaikka sivuhenkilöt on kaikissa kirjoissa kuvattu varsin voimakkaasti, minäkertojat ovat näissä kirjoissa olleet aika neutraaleja ja persoonattomia.
Lähetä kommentti