Lokakuun luetut

Dorothy Parker & Arnaud d'Usseau - Ladies of the Corridor
Anatole France - Paistinkääntäjän pakinoita
Patricia Highsmith - Tales of Natural and Unnatural Catastrophes
Agatha Christie - Endless Night
Lois Lowry - The Giver

CS Lewis - Four Loves
Paul Murray - The New Wine of Dominican Spirituality
David Hollenbach - Nuclear Ethics
Reino Hirviseppä - Hupilaulun taitajia

Bill Willingham et al. - Fables 14 & 15
Otsuka & Yamazaki - Kurosagi Corpse Delivery Service 3
Housui Yamazaki - Mail 1-3
Ellis & Immonen - Nextwave: Agents of H.A.T.E.
Morvan & Buchet - Sillage 1-5
Natsume Ono - Gente 1

Kaikesta kirjamessuilusta, lukudiplomihaasteista ja muusta huolimatta lokakuussa on näköjään tullut luettua tavallista vähemmän kaunokirjallisuutta. Enemmän sarjakuvia joista osa tuossa, ja nyt hidastaa myös yksi kirja jota ei voi lukea kauhean nopeasti...

Francen ja Highsmithin novellikokoelmat olin aloittanut oikeasti jo aikaa sitten ja lueskellut pikkuhiljaa novellin tai kaksi silloin tällöin. France on ihan sympaattinen, Highsmith taas oli aikamoinen pettymys: mustasta huumorista huolimatta tarinat olivat aika ennalta-arvattavia ja usein ärsyttävän didaktisia. Tutulta kirjailijalta olin odottanut parempaa.
Endless Night (suom. Ikiyö) oli myös varsin omalaatuinen teos, Christie leikittelee dekkarigenrellä ja sillä metatasolla jossa lukija tietää lukevansa dekkaria, ja näin ollen sinänsä varsin triviaalit tapahtumat saadaan näyttämään epämääräisen uhkaavilta. Kirja pysyi tasokkaana pitkään vaikka loppuratkaisu ei minusta niin uskottava ollutkaan.
Parkerin näytelmä taas kertoo huoneistohotellissa asuvista leskistä ja eronneista naisista ja näiden yksitoikkoisesta elämästä soveliaisuuden kontrollissa. Parkerin pisteliästä kirjoitustyyliä oli taas kerran ilo lukea. Ja Giveristä kirjoitinkin jo.

Lewisin kirjan neljästä rakkauden lajista huomasin juuri käännetyksi, tietysti vasta sen jälkeen kun olin sen lukenut englanniksi. Materiaalia pohdiskelulle vaikkei olekaan Lewisin parhaimpia. Murrayn kirja on viihdyttävä jos aihe kiinnostaa, ja Hollenbachin kirja taas tiivis paketti pasifismin ja oikeutetun sodan etiikan pohdiskelua ja miten ydinaseet tuohon kuvioon asettuvat (jossain määrin vanhentunut kirja tosin, ongelma painottuu kylmän sodan tilanteeseen).
Reino "Palle" Hirvisepän esittely kuplettilaulajista ja hupilaulun traditiosta kirjoitushetkeen saakka (60-70-luvun vaihde, eli Juha Vainio ja Irwin on mainittu) oli myös viihdyttävä, ei tarjonnut mitenkään paljoa uutta tietoa kun jotkut noista laulajista olivat jo tuttuja, mutta sanoitusesimerkkejä oli toki hauska lukea ja hyräillä. No, en ollut huomannut että Iso-Iitan sanoittaja on Kalle Väänänen, tai että Sellainen ol' Viipuri ei ollut Juha Vainion teos ja että tämä esitti lyhenneltyä versiota kappaleesta (ilmeisesti sodanjälkeisessa Karjala-nostalgiassa ei ollut sopivaa laulaa "kelju on tää Viipuri"...)

Sarjakuvia on tullut luettua paljonkin, tuossa joitain poimintoja. Sillage yllätti olemalla vauhdikas ja koukuttava scifi-sarjis. Olen Valerianin viimeisiä albumeita kanssa lueskellut viime kuukausina ja niihin pääsääntöisesti pettynyt, mutta Sillage on sitä mitä Valerian oli parhaimmillaan.
Fables jatkaa kiinnostavana suhteellisen mitättömän 13. osan jälkeen, ja Kurosagi CDS jatkuu myös omalaatuisen makaaberin huumorin ammennusastiana. Sivujuonteena tuli luettua myös KCDS:n piirtäjän toinen sarjis Mail, joka liihottelee huvittavan absurdin ja kekseliään värisyttävän kauhun välimaastossa, tuloksena erinomaisen viihdyttävä paketti.
Gente ei ole Natsume Onon parhaimmistoa mutta toki luettava, mutta Nextwave sen sijaan oli erinomaisen hauska sarjakuva, hyvin tehty supersankarisarjis joka ei epäröi olla "F*** YEAH" ihan koko ajan. Vaatinee genretuntemusta toimiakseen mutta supersankarien ystäville suosittelen lämpimästi.