Ankalliskirjallisuuden klassikot 1: Tuulen tuomaa ja muita tarinoita

Kirjojen kääntäminen elokuviksi on perinteisesti ollut hankalaa. Elokuvat ovat visuaalinen media jossa on siis mahdollista antaa hyvinkin paljon informaatiota lyhyessä ajassa, mutta jossa toimiva viipyilevä ja pohdiskeleva kerronta taas on hyvin hankalaa. Hankala on myös tarinan sisäistämiskokemuksen erilaisuus, alkaen siitä että lyhyemmänkin kirjan lukemiseen menee helposti enemmän aikaa kuin pitkään elokuvaan. Hyvästä kirjasta on kuitenkin mahdollisuus saada hyvä elokuva, se yleensä vain vaatii aikamoista rusikointia kerronnassa.
Yksi huomattava visuaalinen kikka saavutti varmaankin huippunsa kultakauden Hollywoodissa, nimittäin elokuvatähdet. Tähdille oli näyttelijän luonnollisista taipumuksista rakennettu identiteetti, monet näistä suosivat tietyntyyppisiä rooleja ja näitä tyypityksiä voitiin sitten käyttää elokuvakerronnan apuvälineenä. Tuulen viemää -elokuvassa Clark Gable esittää Rhett Butleria, niinpä yleisölle ei tarvitse paljoa esitellä millainen hahmo Butler on: Gable-hahmo. Tai jos tarina on tuttu niin samalla tavalla katsoja huomaa miten tekijät ovat kirjaa tulkinneet: tehneet Butlerista Gable-hahmon. Näyttelijällä oli varsinaisesti vain yksi rooli joka saattoi kehittyä vuosien varrella, mutta näyttelijän tuli keskittyä esittämään tähteä, ja studion tehtävä oli sijoittaa tähti oikeaan rooliin.
Studiosysteemin hajoamisen jälkeen sekalaisia asioita elokuvanteossa on varmastikin parantunut mutta tähtien himmettyä yksi huomattava elokuvakerronnan muoto on samalla heikentynyt.

Onneksi meillä on Aku Ankka ja kumppanit, tähtijärjestelmä joka on riippumaton yksittäisistä lihaa ja verta olevista näyttelijöistä. Erityisesti italialaiset sarjakuvatekijät ovat ymmärtäneet hahmojen tähtiluonteen ja päätyneet kertomaan tarinoita jotka sijoittuvat mihin tahansa aikaan tai paikkaan. Hahmojen perusluonteet säilyvät samanlaisina, samoin näiden väliset suhteet, niinpä tarinassa saadaan heti oikaistuksi iso kasa selityksiä määrittämällä että tuossa on Aku ja tuossa on Roope ja tuossa on Iines. Tällä tavalla on myös päädytty versioimaan iso kasa maailmankirjallisuuden klassikoita Ankkalinna-versioina, osa suunnilleen sisällyttäen alkuperäisen tarinan ja osa karaten alkukuvion jälkeen ihan omille teilleen (eli pienten koululaisten ei kannata näidenkään perusteella kirjaesitelmiä tehdä).

Aikaisemmin julkaistiin jo kuusiosainen Ankkojen maailmanhistoria -sarja, joka sisälsi eri aikakausiin sijoittuvia historiallisia tarinoita, useimmat mainioita, ja nyt sitten ensimmäinen osa Ankalliskirjallisuuden klassikot -sarjaa. Mukana on seitsemän tarinaa, joista kaikista on esitelty myös ne alkuperäiset teokset: Tuulen viemää, Kuinka äkäpussi kesytetään, Erämaan kutsu, Carmen, Ali Baba, Nuoren Wertherin kärsimykset ja Foucaultin heiluri. Kaksi tarinoista on suomeksi ennennäkemättömiä, muut hyviä uusintoja uusilla käännöksillä (myönnän kyllä että siellä täällä jäin kaipailemaan myös niitä vanhoja puhekuplia..."Ilma on täynnä savua sankkaa, tuoksua oivaa..."), ja tietysti minä pidän näistä, mainio, tyylikäs ja hyvin toimitettu paketti. Kiinnostuneena jään myös odottamaan mitäköhän sarjoja tuleviin osiin on luvassa, niin ennenjulkaisemattomia klassikoita (Tohtori Faustus? Mikin Inferno?) kuin hyviä uusintoja (Riisilauta? Vapautettu Ankkalinna? Vanha rakkaus ei ruostu? Raivoisa Aku ja Sota ja rauha ovat päätyneet jo vähän aikaa sitten uusintakierrokselle vaikka sopisivat tännekin...)

Mainittakoon muuten että näillä Disney-versioinneilla on ollut oma vaikutuksensa myöhempään viehtymykseeni vanhempaa kirjallisuutta ja mm. ritarirunoutta kohtaan...