Aino Kallas - Seitsemän neitsyttä
Hilja Valtonen - Hätävara
John Buchan - 39 askelta
T.S.Eliot - Murha katedraalissa
Halldor Laxness - Pitäjänkertomus
Alexander McCall Smith - Teetä ja sympatiaa
Andrea Camilleri - Veden muoto
Barbara Pym - No Fond Return of Love
Josephine Tey - Miss Pym Disposes
Giraud & Charlier - Blueberry 1-5
Linda Medley - Castle Waiting
Eiji Otsuka - Kurosagi Corpse Delivery Service 2
Natsume Ono - Ristorante Paradiso
Charles Schultz - Complete Peanuts 1965-66
Charles Schultz - Complete Peanuts 1967-68
Kuukauden
aikana on tullut luettua myös paljon muuta kuin
runoja...sarjakuvaosastolta pari mangaa, Kurosagin
ruumiinkäsittelypalvelu on viehättävän vinksahtanut sarja jossa
makaaberiin komediaan sekoitetaan hieman kauhuelementtejä, ja Ristorante
Paradiso taas on tunnelmallinen ihmissuhdesarjis. Onon luonnonsmaisesta
piirrosjäljestä pidän kovasti, hyvin erilainen suureen osaan lukemaani
mangaa verrattuna.
Medleyn sympaattinen fantasiasarja kierittää
satuja ja myyttejä viehättävästi uusiksi, hyvin sympaattinen sarjakuva.
Lännensarjiksia en niin paljoa lue mutta kyllähän nuo Blueberryt tuli
ahmittua kun vauhtiin pääsi ja Tenavat on tottakai huippusarja ja tup
60-luvun loppu varmaankin sarjan huippuhetki.
Kaunokirjallisuudesta
vanhoista tutuista Valtonen ei tuossa kirjassaan ole ihan
parhaimmillaan, siinä missä McCall Smithin Mma Ramotswe -sarja etenee
juuri niinkuin aina ennenkin. Ei noita putkeen voisi lukea mutta aina
silloin tällöin on mukava napata se seuraava osa...Buchanin jännäri oli
ihan hauska jos ei anna sellaisten pikkuseikkojen kuin realismin liikoja
haitata, ja vakoilujännärien pioneerina toki klassikko.
Montalbani-dekkari
Veden muodosta en juuri välittänyt, kyllähän tuon luki mutta...vähän
näistä tuli Donna Leonin Brunetit mieleen suuremmalla määrällä seksiä,
väkivaltaa, korruptiota ja yleistä iltapäivälehtikamaa.
TS Eliot
on blogissamme arvostettu ja keskiaikainen runonäytelmänsä oli tottakai
hyvä (jos siis pitää historiallisista runonäytelmistä, jos ei niin tämä
tuskin muuttaa mielipidettä).
Pymin romaani oli kauniin
häiriintynyt kertomus kahdesta keski-ikää lähestyvästä naisesta jotka
imeytyvät tutkimaan erään tuntemansa miehen taustoja...näitä
englantilaisia ironisen kepeitä omalaatuisen arjen kuvauksia joista minä
pidän, vaikkei tämä ihan Excellent Womenin tasolle ylläkään.
Kallaksen
Seitsemästä neitsyestä pidin myös, kyseessä on eräänlainen
novellikokoelma, vaikka Kallaksen novellit muistuttavatkin tyyliltään
enemmän kansantarinoita, juttuja tai satuja. Eli vähän
yksinkertaistetumpaa kieltä kuin Sudenmorsiamessa mutta tyylissä on
silti samaa mutta myös Jotunin novellit tulivat elävästi mieleen.
Laxnessin omalaatuisesti polveilevassa kertomuksessa Sammaltunturin
kirkon vaiheista on myös viehättävää kronikkamaisuutta ja kansantarinan
tyyliä, tai vähänhän tämä oli kuin Sadan vuoden yksinäisyys mutta
suoraviivaisempi ja vähemmällä maagisella realismilla...
Ja paras viimeiseksi: Josephine Tey vakuuttaa minua
loistavuudestaan kirja kirjalta enemmän. Vaikka nämä dekkareiksi
mainitaankin niin kyseessä ovat selvemmin lukuromaanit joissa tapahtuu
rikos kuin perinteiset arvoitusdekkarit, ja tässä ollaan samoilla
linjoilla, ja käytetään hienosti hyväksi lukijan tietoisuutta siitä että
tämä lukee dekkaria; sivuja minun painoksessani oli vähän päälle 200,
ja rikos tapahtuu noin sivun 150 tienoilla. Tuota edeltävä aika on
käyetty yleisesti ottaen miellyttävän ympäristön, pienen englantilaisen
tyttökoulun, kuvailuun ja siihen kasvavaan jännitteeseen että lukija ei
haluaisi näille henkilöille tapahtuvan mitään pahaa mutta tämä on
dekkari, rikos on tulossa ja olosuhteet kulkevat siihen suuntaan että
kyseessä on täysiverinen tragedia. Laaja ja värikäs henkilökaarti
(henkilökohtainen suosikkini oli brasilialainen vaihto-oppilas Teresa
Desterro), juoni joka tekee juuri sen mitä pitääkin ja kirjoittaahan Tey
osaa. Ehdottomasti susoiteltava kaikille brittiläisen cozy-genren
ystäville (mutta tätä ei kai ole käännetty suomeksi?).
--------------------------------
Sitten onkin hyvä hetki vilkaista hieman vuosihaasteiden edistymistä.
Lasten linnoitus meni jo, tein siihen yhden isomman postauksen ja luin neljä muuta kirjaa.
Kuuteen
kovaan kotimaiseen mainitsin kymmenen mahdollista kirjaa joista olen jo
lukenut kuusi, eli periaatteessa tämäkin haaste on suoritettu, joskin
niitä neljää muutakin voi vielä silmäillä jossain vaiheessa...
Underbara
finlandsvenskor -haasteeseen on täytetty itselle asetettu
minimitavoite, eli ainakin se yksi kirja jonka kirjoittaja ei ole Tove
Jansson. Tänä viikonloppuna olisi ehkä pitänyt lukea vaikka Märta
Tikkasta mutta jäi nyt väliin, ehkä joskus.
Ikkunat auki
Eurooppaan -haaste on edennyt varsin mainiosti, 19 maata napsittu mutta
suuresta osasta on luettu vain yksi kirja, paitsi Italiasta kolme ja
Iso-Britanniasta 12...kyllä, minä luen yhä paljon brittiläistä
kirjallisuutta ja tulen lukemaan vastaisuudessakin.
Itä-Eurooppa
on kuitenkin toistaikseksi kokonaan avaamatta ja Balkanillakin on isoja
aukkoja. Siinä mikä kirja kuuluu mihinkin maahan pidän kiinni
kirjailijan syntymäpaikasta, en kirjan tapahtumapaikasta tai
kulttuuripiiristä, joten esim. Doris Lessing, JRR Tolkien tai Albert
Camus eivät haasteen piiriin pääsisi (kuten ei myöskään se TS Eliot) ja
esim. Vatikaanista lienee turha toivoa mitään luettavaa.
Syntymäpaikoissa saattaa silti tulla myös joitain yllätyksiä, mm.
huomasin erään maailmankirjallisuuden klassikkokirjailijan käyneen
syntymässä nykyisen Ukrainan alueella. Hyvä ehdokas luettavaksi kirjaksi
on pohdittu myös ainakin Romanian, Puolan ja Venäjän kohdalla mutta
hyviä vinkkejä esim. Tanskan ja Portugalin suhteen otetaan vastaan.
So American on myös lähtenyt vauhdikkaasti liikkeelle,
luettu 18 kirjaa ja tähän mennessä on täytetty osahaasteet Modern Men
Writers ja Southern Fiction. Osavaltioitakin on napsittu 15, niiden
suhteen harrastan samaa linjaa eli kirjoittajan pitää olla syntynyt
kyseisessä osavaltiossa (poikkeuksena Immigrant background, jolloin
kirjoittaja on syntynyt jossain muussa maassa). Tällä hetkellä olenkin
valinnut lukemisiani enemmän noiden osavaltioiden perusteella,
osahaasteiden täyttämistä voi miettiä myöhemmin, ja yksi novellikokoelma
Texasista on puoliksi luettu, hyllyssä odottavat Pennsylvania ja New
Jersey ja kirjastosta lainasin juuri Kansasin...mutta taas on havaittu
että jotkut osavaltiot taitavat lähennellä mahdottomuutta, esim. Arizona
on kovin kuiva...
Osahaasteissa on kyllä joissain aika lailla
pohdittavaa, mm. se hyllyssä odottava New Jersey -kirja on Dorothy
Parkerin näytelmä. Parker on kirjailijana ehdottomasti Depression Eraa,
yksi sen sukupolven ikonisimpia kirjailijoita mutta kyseinen näytelmä on
kirjoitettu vasta toisen maailmansodan jälkeen eli ei sovi kyseiseen
osioon muttei sitä kyllä Modern Women Writersiinkaan voi laittaa...
Pohdinnasta huolimatta hauskoja ovat haasteet olleet, niiden
siivin on taas tullut luettua joitain sellaisia kirjoja joita ei muuten
varmastikaan olisi luettu ja myös napsittua niitä pitkäaikaisia "tuo
pitäisi lukea joskus"-kirjoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti