Delikourasin Nörtti-kirjoista olin nähnyt blogeissa innostuneita arvioita, esim. Morren teksti sai kiinnostumaan, joten kun kirjastossa sattui silmään osumaan niin lainasin ekan, luin nopeasti ja parin viikon päästä jatkoin kakkososalla jonka myös luin vauhdilla.
Päiväkirjaa pitää kahdeksasluokkalainen DragonSlayer666 (lyhyemmin Drago) jonka tavoitteena on tulla maailman parhaaksi pelaajaksi, tavoite jota mm. äiti tai koulu eivät oikein ymmärrä...Ensimmäinen kirja on syyslukukauden mittainen, toinen jatkaa kevätlukukaudella.
Drago on viihdyttävän suorapuheinen kertoja joskin myös jossain määrin epäluotettava: ihan kartalla ei olla aina mitä tulee esim. Fetasalaattiin (tyttö joka näyttää aivan Milla Jovovichilta Resident Evilissä) ja joiden muiden henkilöiden kuvaukset ovat ehkä hieman värittyneitä (äiti ja varsinkin opettaja eivät näyttäydy kovinkaan positiivisessa valossa, äidin uusi mies Jorgos sen sijaan näkyy olevan loppujen lopuksi tolkun immeinen).
Omaa nörttitaustaa on toki sen verran että Dragon juttuihin ja asenteisiin pystyi samaistumaan (vaikka itse en videopelejä ole juuri harrastanut enkä minä kai ihan tuollainen ollut, enhän) ja olihan se yläaste kollektiivinen anus mundi johon liittyviä juttuja voi huvittuneena seurata vaikkei tosiaankaan kaipaa takaisin. Toisaalta erityisesti ensimmäisessä osassa kiusaaminen menee aika ajoin yllättävänkin rankaksi ja julmaksi, toisessa osassa tästä on hieman löysätty (ja pääasiallinen kohde oli toinen henkilö).
Ensimmäinen kirja oli kaikin puolin erinomaisen viihdyttävä ja toimiva paketti jos nyt ummistin silmäni parilta kohdalta jotka vaikuttivat hieman epäuskottavilta.
Toinen oli hieman sekavampi (isossa osassa leirikoulu Kreikassa, jonka jälkeen se koulunäytelmäosuus tuntui täysin irralliselta) ja siinä esiintyi enemmän epäloogisuuksia: kirjan alussa mukaan tulee muutama uusi henkilö jotka ovat muka koko ajan olleet siellä, parin henkilön käytös muuttuu aika oudosti (okei, näissä voi olla mukana Dragon subjektiivista näkemystä) ja mm. koulutodistuksen arvosanat eivät oikein vastaa kerrottuja suosikkiaineita. Jotkut näistä kyllä ymmärtää tarinan edistämisen puolesta mutta silti noihin tuli kiinnitettyä huomiota...mutta viihdyttävä teos tämäkin oli.
5.2.14
Jean Cocteau - Les enfants terribles: Kauhukakarat
Ja heti lisää ranskalaisia "mitäköhän mä just luin"-pienoisromaaneja. Jean Cocteaun kirjassa kaksi sisarusta, Paul ja Elisabeth, sulkeutuvat vanhempiensa kuoleman jälkeen omaan maailmaansa, jossa käydään jatkuvia valtapelejä ja nokittelua. Maailmaan päästetään muutama muukin henkilö jotka kuitenkin toimivat lähinnä vain tämän nokittelun välikappaleina...henkilöitä seurataan teini-iästä parikymppisiksi vaikka käytös pysyykin jossain kymmenvuotiaan tasolla.
Sisarusten omalaatuista suhdetta oli ihan hauska seurata mutta en kyllä muuten saanut tästä oikein mitään irti. Ehkä joku kieliorientoituneempi ja/tai alkukielellä lukeva saisi enemmän kiksejä Cocteaun runollisuudesta.
4.2.14
Georges Bernanos - Mouchette
...ja sitten taas luettujen kirjojen pariin. Bernanosin Maalaispapin päiväkirjan luin joku kuukausi sitten ja se oli hämmentävän kiehtova, ja nyt sitten luin pienoisromaani Mouchetten joka kallistuu ihan sinne hämmentävän puoleen.
Mouchette on rääsyihin ja liian suuriin puukenkiin kääriytyvä tyttö joka elää alkoholisti-isän, kuolemansairaan äidin ja ympäristön ylenkatseen painostamina, ja tyttö vastaa tähän uppiniskaisuudella ja artikuloimattomalla kapinoinnilla. Eräänä päivänä...no, lukekaa itse.
Kurjuudessa rypemistä tosiaan riittää, mutta päähenkilö on merkillisen kiehtova. Selvittääkseni hieman omia ajatuksiani kävin surffailemassa mitä muualla on tästä sanottu, ja yksi huomio osuui silmään, että tässä on paljon samaa kuin vaikka Camusin tai Sartren eksistentiaalisessa ahdistuksessa, paitsi että Mouchettella ei ole sanoja tai abstraktia ajattelua ilmaista tätä muille tai edes itselleen (niinpä kirja ei lipsu sellaiseksi miltä-minusta-juuri-nyt-tuntuu-jaaritteluksi).
Toinen piirre joka tuli mieleen oli epämääräinen tunnelma joistain saduista kuten Lumikki, Punahilkka, Tuhkimo, Pieni tulitikkutyttö (ja varmaan Perraultilla, Grimmillä ja muilla löytyisi muitakin osuvia)...en tiedä onko kirjailija itse moisia ajatellut mutta jossain taustalla ne kummittelevat ja saattavat vääntyä irvokkaisiin muotoihin...
En minä kyllä vieläkään osaa kuvata tätä pidin-en pitänyt -asteikolla. Hämärä. Mutta merkintä Vive la France!-haasteeseen, kaksi raitaa koossa.
3.2.14
Vastauksia kirjahyllystä
Marjatta laittoi haastetta jossa joukkoon kysymyksiä pitää vastata hyllystä löytyvien kirjojen nimillä.
Vähän samanlainen haaste taitaa löytyä jostain menneisyydestä, parista muistin vielä aikaisempia vastauksia ja välttelin niitä, mutta osittain on toki myös hyllyn sisältö vaihtunut ja mukaan heitin myös pari lainakirjaa jotka tällä hetkellä kotoa sattuvat löytymään.
En nyt itse haasta ketään, saa vapaasti kopata eteenpäin.
Vähän samanlainen haaste taitaa löytyä jostain menneisyydestä, parista muistin vielä aikaisempia vastauksia ja välttelin niitä, mutta osittain on toki myös hyllyn sisältö vaihtunut ja mukaan heitin myös pari lainakirjaa jotka tällä hetkellä kotoa sattuvat löytymään.
En nyt itse haasta ketään, saa vapaasti kopata eteenpäin.
1) Oletko mies vai nainen? Every man for himself
2) Kuvaile itseäsi? The literature machine
3) Mitä elämä sinulle merkitsee? The beautiful and the grotesque
4) Kuinka voit? Tämän elämän mieli
5) Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. Täällä
6) Mihin haluaisit matkustaa? Tour d'Europe
7) Kuvaile parasta ystävääsi. The treasure of the city of ladies
8) Mikä on lempivärisi? Punainen kääpiö
9) Millainen sää on nyt? Eilisen ja huomisen välissä
10) Mikä on mielestäsi
paras vuorokaudenaika? Tales of moonlight and rain
11) Jos elämästäsi
tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? Uuden ajan kulttuurihistoria I
12) Millainen on
parisuhteesi? Varhaisia suruja
13) Mitä pelkäät? Raivoa ja lamaannusta
14) Päivän mietelause. Reilua peliä
15) Minkä neuvon
haluaisit antaa? Pala kakkua
16) Miten haluaisit
kuolla? Kuolemantanssi
1.2.14
Manuel Puig - Särkyneen sydämen tango
Manuel Puigin kirja nousi luettavaksi kun etsin jotain luettavaa Etelä-Amerikasta, ja huvitti hakea jotain muuta kuin Gabriel Garcia Marquezia.
Särkyneen sydämen tango on kuvaus joukosta kiemuraisia rakkausjuttuja argentiinalaisessa pikkukaupungissa 30- ja 40-luvulla. Keskeinen henkilö on komea Juan Carlos, äitinsä ja sisarensa silmäterä ja kaupungin kaikkien naisten ihailema, joka tuberkuloosistaan huolimatta kuluttaa aikansa naisseikkailuissa, ryyppäämisessä ja uhkapeleissä. Néne, yksi ystävättäristä, hylkää Juan Carlosin tämän sairauden vuoksi ja nai toisen, mutta ei koskaan unohda rakkauttaan...
Kirjan tyyli on fragmenttinen, alkaen Juan Carlosin kuolemasta ja siirtyen sitten menneisyyteen. Kerronta on toteutettu lehtileikkeiden, kirjeiden, keskustelujen, yksityiskohtaisesti kuvattujen arkitoimien tai vaikka poliisiraportin avulla ja sekaan on ripoteltu tangojen ja bolerojen sanoituksia, viittauksia elokuviin ja radion sarjakuunnelmiin, mainoksia yms jotka heijastuvat myös henkilöiden tekemisiin ja ajatuksiin.
Täytyy myöntää että en kovin paljoa jaksanut tästä innostua. Kerronnassa fragmenttisuus ylipäänsä oli toimivaa mutta ne pitkät sisäiset monologit ja fotorealistisella otteella kuvatut arkitoimet olivat usein puuduttava kerrontakeino, olivat sitten parodisia tai eivät. Ja taas kerran tämä on ehkä ollut joskus vaikuttavaa mutta teemana ironinen näkökulma keskiluokan ennuihin on nykyisellään lähes sietämätön klisee.
Silti, näiden ihmisten kirjo ja populaarimedian tarinoiden heijastuminen näiden suhteisiin saivat minut kuitenkin lukemaan tämän loppuun.
¡Hola! español -haasteen vähimmäisvaatimukset saadaan tässä suoritetuksi, hyllyssä olisi kyllä vielä lisää luettavaa...
31.1.14
Tammikuun luetut
Yasunari Kawabata - House of the Sleeping Beauties
J.M.Coetzee - Michael K:n elämä
Alberto Moravia - Keskipäivän aave
Gianrico Carofiglio - Todennäköinen syyllinen
Leonardo Sciascia - Huuhkalinnut
Edwin Abbott - Flatland
Christian Bobin - Fransiskuksen unelma
Manuel Puig - Särkyneen sydämen tango
Wallechinsky, Wallace & Nikupaavola - Listojen kirja
Thomas Merton - Tie sisäiseen todellisuuteen
Baltasar Gracian - Viisauden käsikirja
Tammikuu on taas lähtenyt lukemisen kannalta reippaasti käyntiin, kirjoja tuli useampi ja niin positiivisia kokemuksia kuin jonkinlaisia pettymyksiäkin mahtui mukaan. Parista kirjasta olen blogannut toisaalla (Bobinin lasken kuitenkin mukaan Ranska-haasteeseen) ja Puigista kirjoitan kohta.
Runouden suhteen on nyt ollut päällä yhä lukujumi, pitää yrittää tehdä asialle jotain.
J.M.Coetzee - Michael K:n elämä
Alberto Moravia - Keskipäivän aave
Gianrico Carofiglio - Todennäköinen syyllinen
Leonardo Sciascia - Huuhkalinnut
Edwin Abbott - Flatland
Christian Bobin - Fransiskuksen unelma
Manuel Puig - Särkyneen sydämen tango
Wallechinsky, Wallace & Nikupaavola - Listojen kirja
Thomas Merton - Tie sisäiseen todellisuuteen
Baltasar Gracian - Viisauden käsikirja
Tammikuu on taas lähtenyt lukemisen kannalta reippaasti käyntiin, kirjoja tuli useampi ja niin positiivisia kokemuksia kuin jonkinlaisia pettymyksiäkin mahtui mukaan. Parista kirjasta olen blogannut toisaalla (Bobinin lasken kuitenkin mukaan Ranska-haasteeseen) ja Puigista kirjoitan kohta.
Runouden suhteen on nyt ollut päällä yhä lukujumi, pitää yrittää tehdä asialle jotain.
30.1.14
Vastauksia kysymyksiin
Kysymyssarjoja on taas lennellyt blogista toiseen, muutama haaste tännekin:
Ensin Arjalta:
- Kirjablogin pitämisen kolme tärkeintä motiiviasi?
Sillai sopivasti haastaa itseään lukemaan myös vähän mukavuusalueen ulkopuolelta. Seurata paremmin kuin pelkkinä niminä mitä sitä onkaan tullut luettua. Kertoa myös muille kaikenlaisista kivoista kirjoista ja seurata millaisia keskusteluja niistä herää (oliko tuossa jo neljä syytä?)
- Oletko aktiivinen somessa muuten kuin bloggaajana? Käytätkö esim. Twitteriä?
Facebookissa tulee pyörittyä aika ahkerasti yksityishenkilönä (tällä blogilla ei esimes ole omaa FB-sivua josta tykätä). Twitteriin tein joskus tunnukset mutta ei vaikuttanut kovin kiinnostavalta välineeltä. Joillain netin tiettyihin harrastuksiin liittyvillä keskustelupalstoilla tulee vierailtua vaihtelevalla keskusteluaktiivisuudella.
- Miten kuvailisit kirjamakuasi tai sen muuttumista vuosien varrella?
Periaatteessa reaalimaailmaan sijoittuvat mutta sillai vähän vinksahtaneesta näkökulmasta. Idea/juoni/tarina ovat tärkeitä ominaisuuksia, immersio tai sanamaalailu vähemmän.
Aikaisemmin luin paljon enemmän spefiä, nykyään aika harvakseltaan, vaikka esimes kiinnostavasti kuvatut maailmat ja yhteiskunnat ovat pysyneet suosiossa: nyt vain ne yhteiskunnat ovat yleensä sellaisia joissa naiset juovat teetä mutta jollakulla on vääränväriset hansikkaat kädessä.
- Onko olemassa kirjoja, joita et halua lukea? Mitä/millaisia ne ovat?
Ööh. Runollisella tajunnanvirtatekniikalla toteutettu tiiliskivi jossa päähenkilö raportoi loputtomalla pieteetillä miltä hänestä juuri sillä hetkellä tuntuu. Jos mukaan saa heitettyä vielä jotain ikävystyttäviä kliseitä kuten keskiluokan ennui tai pahat natsit/hyvät juutalaiset niin avot.
- Onko bloginpidosta poikinut seurauksia, joita et osannut odottaa? Millaisia?
Sekalaiseen joukkoon bloggaajia tutustuminen myös netin ulkopuolella. Kirjaintoilijoilla on kasvot!
- Vaihteleeko lukuaktiivisuutesi, esim. vuodenaikojen mukaan?
Fiiliksen mukaan saattaa vaihdella millaisia kirjoja tulee luettua. Mielenkiinto saattaa myös siirtyä ajoittain aktiivisempaan leffojenkatseluun tai pelaamiseen jolloin tulee luettua vähän vähemmän. Vuodenajat eivät niin vaikuta.
- Haluaisitko suositella joitakin blogeja, muita kuin kirja-? Mitä seuraat itse?
Jossain vaiheessa tuli seurattua aktiivisemmin sekalaisia yleisblogeja, haircuttia yms., nykyään lähinnä vain näitä suomalaisia kirjablogeja. Muita lueskelen epäsäännöllisesti jos satun törmäämään kiinnostaviin linkityksiin...
No, Comics Should Be Good -sarjisblogin joitain vakipalstoja tulee seurattua.
Sitten Kirsimaaritilta:
1. Minkä ikäisenä kävit ensimmäisen kerran kirjakaupassa?
Vaikea. Taitaa mennä jonnekin 12 ikävuoden tienoille, niitä ei kuitenkaan ihan vieressä ollut, ja luettavat kirjat tulivat pääosin kirjastosta.
2. Mieleenpainuvin kirjan kansi?
Ei oikein tule mieleen mitään sellaisia "vau"-kansia, kansina mieleen on painunut sekalaisia kansia lapsuudesta, joistain omista kirjoista tai sitten kotona olleista Suuren suomalaisen kirjakerhon kirjojen kansista. Sanotaan vaikka Alistair MacLeanin Merinoita (yhtään MacLeania en ole koskaan lukenut).
3. Käytätkö "oikeita" kirjanmerkkejä? Jos et, niin minkälaisia "korvikkeita" käytät?
Pari oikeaa kirjanmerkki on päätynyt käyttöön, mutta paljon on käytetty myös vanhoja kuitteja, postikortteja, junalippuja yms.
4. Paras lukupaikka eri vuodenaikoina - talvella, keväällä, kesällä, syksyllä?
Tämä ei minulla niin paljoa vaihtele, en juuri lue ulkosalla joten kotona, liikennevälineissä tai kahviloissa kesät talvet.
5. Löytyykö kodistasi kirjoihin liittyviä tavaroita (oheistuotteita)?
Vähänlaisesti, sellaisiksi voi ehkä laskea pari leffaa jotka on tullut hankittua koska perustuvat kiinnostaviin kirjoihin.
6. Onko sinulla kirjastokassi? Jos on, minkälainen?
Ei, minulla on tuo yleislaukku joka toimii kirjasto-, kauppa- ja tiesmikäkassina
7. Oletko käynyt kirjastoautossa?
Kyllä, lapsena lähikirjasto oli kirjastoauto jossa tuli käytyä joka viikko. Sittemmin ei kyllä enää.
8. Matkustat johonkin kaupunkiin, kummassa ensin käyt, kirjastossa vai kirjakaupassa?
Kirjakaupassa. Matkustaessa on tullut harvemmin käytyä kirjastoissa jos ei ole erityistä syytä. Jos olen jossain kaupungissa asunut useamman kuukauden niin kirjastokortti on kyllä tullut hankittua yleensä ensimmäisen viikon aikana (joskus muuttopäivänä, kuten silloin kun muutin takaisin Helsinkiin).
9. Oletko lukenut kirjaa ääneen (romaani, tietokirja, runokirja. lastenkirja...) jossakin tilaisuudessa?
Luulen että joskus jonkun pätkän varmasti joskus, mutta harvemmin soololukuna (väitöskirjaakin olen puolustanut mutta silloinkaan ei tullut luettua tilaisuudessa mitään siitä kirjasta ääneen, keskusteltua aiheesta muuten vain).
Osana joukkoa toki, mm. kun tulee osuttua paikalle julkisiin hetkipalveluksiin. Joskus myös kielillä joita en puhu kovin hyvin.
10. Löytyykö kirjahyllystäsi keittokirja? Jos löytyy, niin millainen?
Vaikken paljoa kokkaa niin hyllyssä on pari keittokirjaa, klassikko Kotiruoka (tämän uuden painoksen toimittajina Isotalo & Kuittinen) ja Pirkko Jurvelinin Keskiajan keittokirja (ihan kirjanakin hauska mutta on sieltä muutamia reseptejä kokeiltu). Ja Liisa Ratian Kotikemistin reseptikirja :)
Ja Tuulevilta:
Minkäikäisenä opit lukemaan?
Viisivuotiaana, kun veljeni meni kouluun niin opin sitten siinä sivussa.
Luettiinko sinulle lapsena iltasatu?
Ei. Tai ainakaan en muista.
Saitko lukea lapsena mitä kirjoja vain ja niin paljon kuin halusit vai rajoitettiinko lukemistasi?
Vähän yrittivät patistella silloin tällöin esim. käymään ulkona mutta muuten kyllä sain lukea aika vapaasti eikä minkään kirjan lukemista taidettu koskaan kieltää (ei meillä kyllä mitään markiisi de Sadea ollut hyllyssäkään).
Minkäikäisenä aloit lukea aikuisten kirjoja?
Yhdeksän-kymmenen ikäisenä luin ainakin ekoja Stephen Kingejä ja Agatha Christieitä. Suomalaisista aikuisten kirjoista taisin aloittaa vähän myöhemmin Aleksis Kivellä (Kullervo ja Nummisuutarit). Mitään radikaalia "nyt luen vain aikuisten kirjoja"-siirtymää ei kuitenkaan tapahtunut, spefi (erityisesti fantasiaosasto) piti kyllä nuortenkirjallisuuden vielä pitkään hollilla (ei, en laske esim. Dragonlanceja tai Belgarion-sarjaa aikuisten kirjoiksi).
Kuinka usein käyt kirjakaupassa? Myös käynnit verkkokirjakaupoissa saa laskea mukaan.
Keskimäärin varmaan kerran viikossa jos divarit lasketaan. Mutta voin kyllä käydä kaupassa ostamatta mitään, useinkin :)
Kuinka usein käyt kirjastossa?
Pari kertaa viikossa.
Kun matkustat, käytkö paikallisessa kirjastossa?
Yleensä en. Asuessa on eri juttu.
Kun matkustat, käytkö kirjakaupoissa?
Kyllähän niissä tulee käytyä, vaikkei aikoisikaan ostaa mitään.
Minkä kirjan sovitus elokuvaksi tai televisiosarjaksi on mielestäsi onnistunut parhaiten?
Kirjoittelin aiheesta taannoin ja sen jälkeenkin on tullut joko luettua tai katsottua näitä. Hyviä toteutuksia löytyy niin uskollisista kuin sellaisista jotka keksivät jotain uutta, ja nostan tässä nyt esiin esimerkin jälkimmäisestä: The Thin Man -elokuvat. Dashiell Hammettin hardboiled-dekkari on tekijänsä näköinen ja olisi voinut ehkä kääntyä näppäräksi noiriksi sellaisenaankin, mutta leffa lisäsikin keitokseen aimo annoksen screwball-komediaa ja homma toimii (ei vähiten pääpari Powellin ja Loyn suoritusten ansiosta).
Minkä kirjan sovitus elokuvaksi tai televisiosarjaksi on mielestäsi epäonnistunut eniten?
edellisen vastauksen linkissä olin maininnut esimerkiksi epäonnistumisesta Ihmeneloset-sarjakuvan. Ne olivat ihan vaan heikkoja ja hengettömiä leffoja, pahimmanlaatuista tusinatavaraa, ja viimeisenä niittinä Pixarin supersankarianimaatio Incredibles, joka myös perustuu vahvasti Ihmenelosiin, osoitti miten homma hoidetaan kunnolla.
Hieman erilainen tapaus on tuoreempi leffakokemus, vähän aikaa sitten katsottu Miss Pettigrew Lives for a Day, joka sellaisenaan oli ihan kohtalaisen hyvin tehty leffa, kivan näköinen, kivoja näyttelijäsuorituksia jne. Mutta leffa oli päätetty toteuttaa hidastempoisena ja synkeänä BBC-epookkidraamana siinä missä kirja oli vauhdikas ja hyväntuulinen, jolloin paitsi että lopputulos oli kuitenkin varsin keskinkertainen niin ennen kaikkea se oli haaskattu mahdollisuus, kirjan koukku oli hukattu.
Ensin Arjalta:
- Kirjablogin pitämisen kolme tärkeintä motiiviasi?
Sillai sopivasti haastaa itseään lukemaan myös vähän mukavuusalueen ulkopuolelta. Seurata paremmin kuin pelkkinä niminä mitä sitä onkaan tullut luettua. Kertoa myös muille kaikenlaisista kivoista kirjoista ja seurata millaisia keskusteluja niistä herää (oliko tuossa jo neljä syytä?)
- Oletko aktiivinen somessa muuten kuin bloggaajana? Käytätkö esim. Twitteriä?
Facebookissa tulee pyörittyä aika ahkerasti yksityishenkilönä (tällä blogilla ei esimes ole omaa FB-sivua josta tykätä). Twitteriin tein joskus tunnukset mutta ei vaikuttanut kovin kiinnostavalta välineeltä. Joillain netin tiettyihin harrastuksiin liittyvillä keskustelupalstoilla tulee vierailtua vaihtelevalla keskusteluaktiivisuudella.
- Miten kuvailisit kirjamakuasi tai sen muuttumista vuosien varrella?
Periaatteessa reaalimaailmaan sijoittuvat mutta sillai vähän vinksahtaneesta näkökulmasta. Idea/juoni/tarina ovat tärkeitä ominaisuuksia, immersio tai sanamaalailu vähemmän.
Aikaisemmin luin paljon enemmän spefiä, nykyään aika harvakseltaan, vaikka esimes kiinnostavasti kuvatut maailmat ja yhteiskunnat ovat pysyneet suosiossa: nyt vain ne yhteiskunnat ovat yleensä sellaisia joissa naiset juovat teetä mutta jollakulla on vääränväriset hansikkaat kädessä.
- Onko olemassa kirjoja, joita et halua lukea? Mitä/millaisia ne ovat?
Ööh. Runollisella tajunnanvirtatekniikalla toteutettu tiiliskivi jossa päähenkilö raportoi loputtomalla pieteetillä miltä hänestä juuri sillä hetkellä tuntuu. Jos mukaan saa heitettyä vielä jotain ikävystyttäviä kliseitä kuten keskiluokan ennui tai pahat natsit/hyvät juutalaiset niin avot.
- Onko bloginpidosta poikinut seurauksia, joita et osannut odottaa? Millaisia?
Sekalaiseen joukkoon bloggaajia tutustuminen myös netin ulkopuolella. Kirjaintoilijoilla on kasvot!
- Vaihteleeko lukuaktiivisuutesi, esim. vuodenaikojen mukaan?
Fiiliksen mukaan saattaa vaihdella millaisia kirjoja tulee luettua. Mielenkiinto saattaa myös siirtyä ajoittain aktiivisempaan leffojenkatseluun tai pelaamiseen jolloin tulee luettua vähän vähemmän. Vuodenajat eivät niin vaikuta.
- Haluaisitko suositella joitakin blogeja, muita kuin kirja-? Mitä seuraat itse?
Jossain vaiheessa tuli seurattua aktiivisemmin sekalaisia yleisblogeja, haircuttia yms., nykyään lähinnä vain näitä suomalaisia kirjablogeja. Muita lueskelen epäsäännöllisesti jos satun törmäämään kiinnostaviin linkityksiin...
No, Comics Should Be Good -sarjisblogin joitain vakipalstoja tulee seurattua.
Sitten Kirsimaaritilta:
1. Minkä ikäisenä kävit ensimmäisen kerran kirjakaupassa?
Vaikea. Taitaa mennä jonnekin 12 ikävuoden tienoille, niitä ei kuitenkaan ihan vieressä ollut, ja luettavat kirjat tulivat pääosin kirjastosta.
2. Mieleenpainuvin kirjan kansi?
Ei oikein tule mieleen mitään sellaisia "vau"-kansia, kansina mieleen on painunut sekalaisia kansia lapsuudesta, joistain omista kirjoista tai sitten kotona olleista Suuren suomalaisen kirjakerhon kirjojen kansista. Sanotaan vaikka Alistair MacLeanin Merinoita (yhtään MacLeania en ole koskaan lukenut).
3. Käytätkö "oikeita" kirjanmerkkejä? Jos et, niin minkälaisia "korvikkeita" käytät?
Pari oikeaa kirjanmerkki on päätynyt käyttöön, mutta paljon on käytetty myös vanhoja kuitteja, postikortteja, junalippuja yms.
4. Paras lukupaikka eri vuodenaikoina - talvella, keväällä, kesällä, syksyllä?
Tämä ei minulla niin paljoa vaihtele, en juuri lue ulkosalla joten kotona, liikennevälineissä tai kahviloissa kesät talvet.
5. Löytyykö kodistasi kirjoihin liittyviä tavaroita (oheistuotteita)?
Vähänlaisesti, sellaisiksi voi ehkä laskea pari leffaa jotka on tullut hankittua koska perustuvat kiinnostaviin kirjoihin.
6. Onko sinulla kirjastokassi? Jos on, minkälainen?
Ei, minulla on tuo yleislaukku joka toimii kirjasto-, kauppa- ja tiesmikäkassina
7. Oletko käynyt kirjastoautossa?
Kyllä, lapsena lähikirjasto oli kirjastoauto jossa tuli käytyä joka viikko. Sittemmin ei kyllä enää.
8. Matkustat johonkin kaupunkiin, kummassa ensin käyt, kirjastossa vai kirjakaupassa?
Kirjakaupassa. Matkustaessa on tullut harvemmin käytyä kirjastoissa jos ei ole erityistä syytä. Jos olen jossain kaupungissa asunut useamman kuukauden niin kirjastokortti on kyllä tullut hankittua yleensä ensimmäisen viikon aikana (joskus muuttopäivänä, kuten silloin kun muutin takaisin Helsinkiin).
9. Oletko lukenut kirjaa ääneen (romaani, tietokirja, runokirja. lastenkirja...) jossakin tilaisuudessa?
Luulen että joskus jonkun pätkän varmasti joskus, mutta harvemmin soololukuna (väitöskirjaakin olen puolustanut mutta silloinkaan ei tullut luettua tilaisuudessa mitään siitä kirjasta ääneen, keskusteltua aiheesta muuten vain).
Osana joukkoa toki, mm. kun tulee osuttua paikalle julkisiin hetkipalveluksiin. Joskus myös kielillä joita en puhu kovin hyvin.
10. Löytyykö kirjahyllystäsi keittokirja? Jos löytyy, niin millainen?
Vaikken paljoa kokkaa niin hyllyssä on pari keittokirjaa, klassikko Kotiruoka (tämän uuden painoksen toimittajina Isotalo & Kuittinen) ja Pirkko Jurvelinin Keskiajan keittokirja (ihan kirjanakin hauska mutta on sieltä muutamia reseptejä kokeiltu). Ja Liisa Ratian Kotikemistin reseptikirja :)
Ja Tuulevilta:
Minkäikäisenä opit lukemaan?
Viisivuotiaana, kun veljeni meni kouluun niin opin sitten siinä sivussa.
Luettiinko sinulle lapsena iltasatu?
Ei. Tai ainakaan en muista.
Saitko lukea lapsena mitä kirjoja vain ja niin paljon kuin halusit vai rajoitettiinko lukemistasi?
Vähän yrittivät patistella silloin tällöin esim. käymään ulkona mutta muuten kyllä sain lukea aika vapaasti eikä minkään kirjan lukemista taidettu koskaan kieltää (ei meillä kyllä mitään markiisi de Sadea ollut hyllyssäkään).
Minkäikäisenä aloit lukea aikuisten kirjoja?
Yhdeksän-kymmenen ikäisenä luin ainakin ekoja Stephen Kingejä ja Agatha Christieitä. Suomalaisista aikuisten kirjoista taisin aloittaa vähän myöhemmin Aleksis Kivellä (Kullervo ja Nummisuutarit). Mitään radikaalia "nyt luen vain aikuisten kirjoja"-siirtymää ei kuitenkaan tapahtunut, spefi (erityisesti fantasiaosasto) piti kyllä nuortenkirjallisuuden vielä pitkään hollilla (ei, en laske esim. Dragonlanceja tai Belgarion-sarjaa aikuisten kirjoiksi).
Kuinka usein käyt kirjakaupassa? Myös käynnit verkkokirjakaupoissa saa laskea mukaan.
Keskimäärin varmaan kerran viikossa jos divarit lasketaan. Mutta voin kyllä käydä kaupassa ostamatta mitään, useinkin :)
Kuinka usein käyt kirjastossa?
Pari kertaa viikossa.
Kun matkustat, käytkö paikallisessa kirjastossa?
Yleensä en. Asuessa on eri juttu.
Kun matkustat, käytkö kirjakaupoissa?
Kyllähän niissä tulee käytyä, vaikkei aikoisikaan ostaa mitään.
Minkä kirjan sovitus elokuvaksi tai televisiosarjaksi on mielestäsi onnistunut parhaiten?
Kirjoittelin aiheesta taannoin ja sen jälkeenkin on tullut joko luettua tai katsottua näitä. Hyviä toteutuksia löytyy niin uskollisista kuin sellaisista jotka keksivät jotain uutta, ja nostan tässä nyt esiin esimerkin jälkimmäisestä: The Thin Man -elokuvat. Dashiell Hammettin hardboiled-dekkari on tekijänsä näköinen ja olisi voinut ehkä kääntyä näppäräksi noiriksi sellaisenaankin, mutta leffa lisäsikin keitokseen aimo annoksen screwball-komediaa ja homma toimii (ei vähiten pääpari Powellin ja Loyn suoritusten ansiosta).
Minkä kirjan sovitus elokuvaksi tai televisiosarjaksi on mielestäsi epäonnistunut eniten?
edellisen vastauksen linkissä olin maininnut esimerkiksi epäonnistumisesta Ihmeneloset-sarjakuvan. Ne olivat ihan vaan heikkoja ja hengettömiä leffoja, pahimmanlaatuista tusinatavaraa, ja viimeisenä niittinä Pixarin supersankarianimaatio Incredibles, joka myös perustuu vahvasti Ihmenelosiin, osoitti miten homma hoidetaan kunnolla.
Hieman erilainen tapaus on tuoreempi leffakokemus, vähän aikaa sitten katsottu Miss Pettigrew Lives for a Day, joka sellaisenaan oli ihan kohtalaisen hyvin tehty leffa, kivan näköinen, kivoja näyttelijäsuorituksia jne. Mutta leffa oli päätetty toteuttaa hidastempoisena ja synkeänä BBC-epookkidraamana siinä missä kirja oli vauhdikas ja hyväntuulinen, jolloin paitsi että lopputulos oli kuitenkin varsin keskinkertainen niin ennen kaikkea se oli haaskattu mahdollisuus, kirjan koukku oli hukattu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)