Aika monta Unto Kupiaisen kirjaa on täällä jo blogattu, mutta on niitä vielä myös jäljellä, satunnaisessa järjestyksessä lukeminen jatkuu.
Tällä kertaa suorempaa henkilökohtaista tilitystä on vähänlaisesti, suuremman osan tässä saa luontorunous, joskin niissäkään ei ravisteta henkilökohtaisuutta, muulla lukemiini luontorunoihin verrattuna näissä näkyy yhä runollinen minä joka katselee luonnon ilmiöitä (lukuaikaan sopivasti useissa ollaan kesän ja syksyn taitteessa).
Mukana on myös sarja Bellman-käännöksiä: en Bellmanin runoja ole juuri muuten lukenut mutta mielikuvien perusteella suosimansa aihepiirit ovat Kupiaisellekin tuttuja.
Tämä jäi nyt kuitenkin varsin koskettamattomaksi kokoelmaksi, lajina en ole luontorunouden ystävä ja muutenkin tuntui että kirjoittajan paras terä oli tässä poissa.
Rajalla
Häviää katseestamme kesän lämmin harha,
suupielen piirteet hieman kovenee,
ja silmänurkkaan rypyt useammin
pysähtyvät ja paljon vakavammin.
Syys lähenee. Jo syttyy tähtitarha,
enteellisenä taivas säteilee.
Levoton sydän, unes loppu kestä
urhoollisesti: kiitä lyhyestä!
7 kommenttia:
Tässä kokoelmassa varmaan on myös tuo nimikkoruno eli Soutaja? En on kovasti mieleeni. Kupiaisen runoja olen jonkin verran lukenut, mutta en suinkaan kaikkia. Sinulla onkin melko komea määrä postauksia Kupiaisen runoista!
Hämmentävästi kokoelmassa ei ole Soutaja-runoa, aiheeseen viitataan pitkässä Nuotio-runossa.
Näitä Kupiaisen kirjoja on tullut nyt luettua, kun blogiaikana olen tutustunut kirjailijan tuotantoon ja näiden yhdistelmä klassisuutta ja ironiaa vetoaa minuun.
Postauksesi innostamana otin hyllystä Suomalaisen Parnasson Kupiais-painoksen. Hienoja runoja tuli ensi avaamalla heti vastaan: Heinäseipäät (kaunista elämän ja kuoleman elegiaa) ja Pyykki kuivuu (koko olemisen kirjo pyykkinarulla). Täytyy paneutua häneen enemmänkin.
Heinäseipäät on tästä kirjasta.
Pohditutti joskus että Kupiainen saattaa olla "valitut runot"-tyyppisiin julkaisuihin soveltuva kun epätasaisuutta kyllä on tuotannossaan siinä missä hyvä valikoima voi koota hajanaisia huippuja kompaktiksi paketiksi, mutta olisiko sitten valitsija onnistunut valitsemaan juuri ne minusta hyvät...
Haen Soutaja-runon lähdettä ja löysinkin kiinnostavan blogisi. Mahdatko tietää missä kokoelmassa mainittu runo on julkaistu?
Jälkijunassa vastataan, mutta vastataan: Soutaja-runo löytyy myöhemmin lukemastani (mutta varhaisemmasta) kokoelmasta Mustan linnun puu.
Kiitos, tieto ei ole ehtinyt vanhentua sen enempää kuin kyseiset runotkaan. Kummallista suorastaan miten vaikea onkaan löytää yksinkertaista tietoa ajalta ennen tietokantoja.
Lähetä kommentti