Alunperin en ollut aikeissa postata tästä kirjasta, kunhan vain aloitin sen viime viikon tietokirjaviikolla omaksi ilokseni, enkä tietokirjoista kuitenkaan niin säännöllisesti kirjoita kuin fiktiosta.
Mutta kun Oksan hyllyltä -blogissa aloitettiin Naisen tie -lukuhaaste sopivasti ja tämä kirja tavallaan aiheeseen sopii, niin mikä ettei. Haasteessa siis luetaan naisista kertovia elämäkertoja, muistelmia yms, ja tämän kirjan aiheena on ihmeellinen äiti, ylistettävä neitsyt, viisauden istuin, ilomme lähde jne., Neitsyt Maria, joten aloitamme heti huipulta.
Mutta kieltämättä tämä Hans Urs von Baltasarin kirja sijoittuu aika lailla perinteisen elämäkerran ulkopuolelle, kyseessä on kontemplatiivinen essee jossa oletetaan, että lukija on jo perillä Marian elämän tunnetuista vaiheista ja vähän myös kultista. Toisaalta voisi sanoa, että tämä on elämäkerran kehittynyt muoto, jossa tärkeää ei enää ole pienien tai suurempienkin detaljien laittaminen järjestykseen peräkkäin, vaan keskittyminen laajempiin merkityksiin ja yhteyksiin, mitä kohdehenkilömme elämä kertoo ihmisenä olemisesta.
Balthasar kontemploi varsin selkeällä kielellä Neitsyt Mariaa kuudessa luvussa, joissa keskitytään eri piirteisiin ja elementteihin, köyhyydestä Kirkon muistiin ja eskatologiaan, mutta lukujen välillä on myös runsaasti yhteyksiä ja kokonaiskuva on kaikkine allegorioineen ja anagogioineen laajempi kuin kirjan ohuus antaisi ymmärtää, ja samalla kuitenkin annetaan ymmärtää että mysteereissä on paljon jäljellä...(en nyt lähde sen tarkemmin kirjoittelemaan aiheita auki, pointtina on lukea kirja itse).
Halutessani voisin varmaan jatkaa lukuhaastetta pelkällä mariologialla (vaikka kaikki sen alle kuuluvat kirjat eivät ole edes hyvin laajasti ymmärrettynä elämäkertoja), mutta ehkä voisin yrittää jotain muitakin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti