12.9.17

Maila Talvio - Linnoituksen iloiset rouvat


Alkuvuodesta kyselin kirjaston lukuvalmennuksesta vinkkejä vanhemmasta Helsinki-aiheisesta kirjallisuudesta ja sainkin niitä aimo listan: Juhani Ahon lisäksi olen lukenut listalta jo Marja-Liisa Vartiota ja Klaus U. Suomelaa, mutta kiinnostava nimi oli myös Maila Talvio, tämä kirja oli nimenä tuttu ja Talvio oli jäänyt mieleen hyvänä esimerkkinä kirjailijasta joka on joskus selvästikin nauttinut suosiota ja arvostustakin, mutta jota ilmeisesti kukaan ei nykyään lue.

Tarukirjan Margit ehti lukea tämän ensin, mutta lukukokemus ei selvästikään ollut mieleinen, mutta tokihan tähän piti silti itse tutustua. Ja, no, aika lailla oikeassahan Margit oli.

Kyseessä on siis historiallinen romaani 1800-luvun alun Helsingistä, Helsingin ja Viaporin elämää kuvataan episodimaisesti usean henkilön kautta, ja kirja päättyy historialliseen kiintopisteeseen, Viaporin antautumiseen 1808. Helsinki on varsin kurja pikkukaupunki jossa taudit jylläävät kansaa ja Viapori taas Ruotsin valtakunnassa syrjäinen linnoitus jossa upseerit tekevät mitä voivat vähillä resursseilla, kun sodan uhka on jatkuvasti yllä, ja rouvat taas huvittelevat sen verran mitä täällä nyt voi tehdä.

Kylläpäs tässä jaariteltiin loputtomasti. Pari ensimmäistä lukua olivat suorastaan piinallisen yksitoikkoisia, ensimmäisessä ollaan värväysmatkalla jossain rajan tuntumassa ja siellähän puhutaan ja puhutaan, itseääntoistavuuteen ja jankkaavuuteen asti. Toisessa uusi lääkäri saapuu Helsinkiin ja Espoon tullilla sitten puidaan saako tämä tuoda epäilyttäviä laatikoitaan kaupunkiin, useiden sivujen verran: Alastalon salissako tässä kuvitellaan oltavan?
Kirjassa on pari vähän parempaa episodia, joista olisi voinut saada kivoja novelleja tai laajemmin kehittelemällä kyseisten henkilöiden ympärille kokonaisia kirjoja, erityisesti kaunoisen Sophie Rosenborgin sairastuminen isorokkoon, mutta yleisesti ottaen romaanina tämä oli jaaritteleva ja pölyinen, jos haluaa lukea kiinnostavia historiallisia romaaneja niin kannattaa valita jotain muuta.

Historialliset romaanit toki kertovat paljon myös kirjoitusajankohdastaan, ja Talvio kylvää kyllä pieniä yksityiskohtia ja viitteitä hyvinkin runsaasti, paras syy lukea kirja taitaakin olla se mitä se kertoo vuodesta 1941. Sodan uhka leijaili koko ajan kirjan yllä (vaikka aktuaalisia sotatoimia onkin mukana aika vähän) ja Suomen kohtalokysymykset olivat esillä, tyytymättömyyttä esitettiin Ruotsin välinpitämättömyyteen ja itärajasta oli paljon puhetta.
Hieman ihmettelin paria esitettyä kommenttia kuinka raja oli kovin lähellä Pietaria ja siksi uhka, kun Turun rauhassa se oli kuitenkin vedetty jo kohtalaisen kauas Pietarista (Talvio on toki tästä tietoinen, kun myöhemmin viittaa haminalaiseen venäläiskauppiaaseen), ja toisaalta ajankohtaisesti mukana oli viittauksia kuinka tärkeää olisi saada hyvin puolustettava rajalinja ja myös yhdistää rajantakaiset veljeskansat mukaan, vaikkei sitä ihan sanottukaan niin ymmärsin puhuttavan rajasta joka kulkee Laatokan ja Äänisen kautta Vienanmerelle (mikä 1941 oli hyvinkin ajankohtainen idea).
Muutenkin propagandistisia piirteitä saattoi kirjassa havaita, ja näiden kiinnostaminen taitaakin olla keskeinen syy lukea tämä teos. Muissa suhteissa on todettava että aika on ajanut tästä ohi. Muusta Talvion tuotannosta en sitten osaa sanoa, en jaksanut aloittaa tuota yhteisniteessä olevaa Yölintuakaan...

Helmet-lukuhaasteesta otan tällä kohdan 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja (en nyt tiedä oliko lukuvalmennuslistaus suoranainen suositus, mutta mennään nyt näin).

9 kommenttia:

Aino kirjoitti...

Siis oliko siinä kirjassa jonkinlainen kytkös 1941-vuosista 1800-luvun alkuun?
Maila Talviosta puhuen olen lukenut häneltä Itämeren tytär -kirjan, joka myös sijoittui Helsinkiin, mutta vielä vanhemmalta ajalta. Se oli aika outo lukukokemus kaiken kaikkiaan, vaikka jotain kiinnostavaakin mukana oli.

hdcanis kirjoitti...

Kirjassa ei tapahtumien, henkilöiden yms tasolla ollut viittauksia julkaisuvuoteen 1941 (paitsi yksi ennustaja jonka yksi kommentti oli ymmärrettävä viittauksena) mutta rivien välissä kyllä toisen maailmansodan ja nimenomaan alkavan jatkosodan ideat näkyivät.

Leena Laurila kirjoitti...

Luulen, että olen juuri Tarukirjan Margitille jossain muussa yhteydessä vinkannut Helsinki-aiheisista historiallisista romaaneista ja laitan sen nyt sinullekin: Barbara Winckelmann. Hän on tehnyt Helsinkiin sijoittuvan historiallisen romaanisarjan, joka sijoittuu pikkuvihan aikoihin. Åke Lindman ohjasi jostain tv-sarjankin, Vihan päivät. En muista sitä enkä kirjastakaan paljoa, muuta kuin sen että tykkäsin niistä. Lukemisesta on kyllä varmaan yli 30 vuotta...

Jorma Jormito kirjoitti...

Mielenkiintoisia ovat nämä menneisyyden painoskuningattaret, joita kukaan ei enää lue: Hilda Huntuvuori, Kersti Bergroth, Lempi Jääskeläinen... Talvio sotkeutui kovin pahasti natsihommiin, eikä sitä hänelle annettu anteeksi.

hdcanis kirjoitti...

Winckelmannista olen joskus kuullut muttei kyllä ole lainkaan tuttu kirjailija (ja tavallaan hassua kuinka paljon tuntuukin olevan näitä suomenruotsalaisia kirjailijoita joiden tuotannosta suurta osaa ei ole ikinä käännetty suomeksi eivätkä muutenkaan ole kovin tunnettuja suomenkielisessä kirjallisuudessa).

Talvio taisi tosiaan kärsiä osaltaan myös poliittisen ilmapiirin muutoksesta, pahemmin kuin vaikka Koskenniemi (joka toki myös sai ylleen pölykerrosta sodan jälkeen...)
noista muista luetelluista Bergrothin Mary Marck -nimellä kirjoitetut tyttökirjat nauttivat yhä arvostusta alan harrastajien keskuudessa, ja satunnaisena vanhojen suomalaisten elokuvien katsojana myös minua vähän kiinnostaa Bergrothin tuotanto (vaikkei niin paljon että olisin vielä lukenut kirjojaan). Mutta nämä Lempi Jääskeläiset ja muut...

Jorma Jormito kirjoitti...

Bergroth on kyllä vieläkin monin osin hyvää luettavaa (muistelmat ovat mainiot), samoin hänen esseensä ovat syvällisiä ja koskettavia. Hän taisi olla kallellaan steinerlaisuuteen. Viipuria Bergroth on kuvannut todella kauniisti.

hdcanis kirjoitti...

Parin leffaharrastajan kanssa on ollut myös puhetta että DVD-boksi niistä Vaala-Bergroth-Joutseno-filmeistä 40-luvulta olisi hyvin tervetullut...

Margit kirjoitti...

Jaksoitpa sitten lukea tämän. En minäkään ole innostunut muuta Talvion tuotantoa kokeilemaan.

Hanneles bokparadis kirjoitti...

luulen et tuo lukematta kirjahyllyssä