Eli vastataan viiteen kysymykseen ja sitten pitäisi laittaa haastetta eteenpäin, vaikka tämä onkin varmaan jo kiertänyt monessa paikassa, eli jätän jälkimmäisen osan väliin.
- Kirja, jota luen parhaillaan: kesken on tällä hetkellä kaksi.Heinrich Mannin Sininen enkeli on kovassa vertailussa "kirja parempi kuin filmi"-kysymyksessä kun leffa on kaikkien aikojen suosikkieni joukossa...Ja Vladimir Bartolin Alamutia aloin silmäillä ensimmäisen luvun verran.Tosin kun just nyt keskityn liman liikutteluun hengityselimissä ja epänormaaliin ruumiinlämpöön niin eivät ainakaan nyt kauheasti edisty, keskittymiskykyyn sopii paremmin Aku Ankka.
- Kirja, josta pidin lapsena: minkäs nyt valitsisi. Silloin kun opin lukemaan niin Elina Karjalaisen Uppo-Nallet olivat parhaita kirjoja ikinä.
- Kirja, joka jäi kesken: viimeksi jäi kesken kokoelma Paul Claudelin runoja jokunen viikko sitten, en saanut siihen oikein mitään otetta. Aiemmin on jäänyt kesken kirjoja joihin aion kyllä palata jossain vaiheessa kuten Rushdien Keskiyön lapset mutta myös teoksia joiden lukeminen varmaan jää siihen n. 50 sivuun, kuten Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä.
- Kirja, joka teki vaikutuksen: hmm. Flannery O'Connorin Palava kehä ainakin, sekä itsessään että tutustuttaen O'Connorin muuhunkin tuotantoon ja ajatteluun.
- Kirja, johon palaan uudestaan: Joitain teoksia tulee tietysti vilkuiltua varsin usein mutta tässä tuskin haetaan sanakirjoja tms.Varsinaista kaunokirjallisuutta ei ole kovin paljoa tullut uudelleenluettua viime vuosina, mutta esim. Leena Krohnin Umbran olen lukenut varmaan viisi kertaa, ja Nathanael Westin Miss Lonelyheartsin samoin. Junichiro Tanizakin Varjojen ylistyksen pariin voi myös palata usein.
4 kommenttia:
Sattuipa sitten sopivaan hetkeen tämmöinen keveämpi haaste, jaksaa vastailla vaikka flunssaisenakin. Tänä aamuna käväisi mielessä se O'Connorin tyly novelli, josta oli taannoin puhetta eli A Good Man Is Hard To Find. Ehkä se oli minulle vähän turhan jyrkkä johdattelu O'Connorin kertomusten maailmoihin? Saattaisihan niistä silti löytyä jotain vähän tavanomaisempaakin elämää kirjallisesti kuvattuna. Niin, ja pitäisi varmaan jossain vaiheessa lukea uudelleen se Miss Lonelyhearts. Sekin tuntui jotenkin turhan jämäkältä ensi kertaa luettuna.
Toipumisia!
Hyvää miestä on vaikea löytää on kyllä jyrkemmästä päästä ja tuosta Palava kehä -kokoelmasta löytyy leppoisampiakin ja arkisemman elämän kuvauksia, muttei O'Connor kyllä koskaan lukijaansa liian helpolla päästä. Siitä se vaikuttuminenkin.
Ja Westin kanssa sama juttu, karvasta kalkkia siinäkin on (ja tietysti O'Connor myös arvosti Miss Lonelyheartsia eli nämä menevät aika lailla yhteen...)
Minun pitäisi lukea Miss Lonelyhearts uusiksi. Haluaisin tuoda myös Varjojen ylistyksen blogiini.
Munkin pitäisi varmaan jossain vaiheessa ihan blogata Varjojen ylistyksestä.
Lähetä kommentti