Taas varsin satunnaisia löytöjä divarista, unkarilaisen Miklós Mészölyn historiallinen romaani ajanlaskun alkupuolen Palestiinasta ja miehestä nimeltä Saulus (suom. Anna-Maija Raittila).
Minulla on H:n valtuutuskirje mukanani. [...] Otan kankaan pois sen ympäriltä, sen toisella puolella lukee: Kenellä valitus? kenellä huokaus? kenellä kiistat? kenellä levottomuus? kenellä syyttömät haavat? kenellä veristävät silmät? Ja toisella puolella: Ylistäköön sinua ulkopuolella oleva ihminen.
Historialliseksi romaaniksi tämä tosin oli varsin omalaatuinen: ajankohta on parista muusta kirjasta tuttu, neljä vuotta sitten muuan petturirabbi on tapettu vaikkakin tämän seuraajista on vielä vähän haittaa, mutta runsaasta henkilöjoukosta ei juuri tuttuja nimiä löydy, sen rabinkaan nimeä ei mainita ja temppelissä on H. ja K. mutta muuten kiinnekohtia ei kovinkaan paljoa anneta.
Kirjasta on muutenkin aika vaikea saada otetta että mistä oikein onkaan kysymys, se on täynnä epämääräisiä vihjailuja, keskusteluja jotka eivät johda oikein mihinkään, paljon henkilöitä jotka tulevat ja menevät...en tosiaankaan oikein osaa sanoa mitä tämä kirja lopulta käsittelee, lähinnä siitä välittyy painostava, vainoharhainen tunnelma jossa kaikki tarkkailevat kaikkia ja hienoja yksittäisiä kappaleita ja lauseita, siinä olikin tarpeeksi syytä jatkaa lukemista kummastelusta huolimatta.
Eivät vain pitaaliset, myös aika voi aueta haavoille.
Mutta 60-luvun Unkarista tulee osuma Leningrad - Ost-Berlin -haasteeseen.
6 kommenttia:
Kyllähän tuosta kuvauksestasi tulee mieleen jonkinlainen vertauskuvallisuus omaan aikaan. Historiallisen kehyksen kautta voi kritiikkiä sujauttaa mukaan kertomuksiin. Ei näytä olevan kovin pitkäkään teos, vain 159 sivua.
Näköjään Meszölyltä on julkaistu suomeksi myös romaani Urheilijan kuolema.
Joo, kun yleinen tunnelma oli kuitenkin vahvasti mukana niin kyllähän tätä sitten luki vertauskuvana kirjailijan omaan aikaan.
Eikä ole kovin pitkä, se aina auttaa näissä "ikinä en ole kuullutkaan mutta"-kokeiluissa.
Minulla tulee Sauluksesta mieleen Paulus, eli apostoli Paavali, joka alunperin oli saul tai Saulus, molempia nimiä on käytetty.
Juuri tästä henkilöstä on kyse eli apostoli Paavalista ennen kuin tästä tuli Paavali, kirja päättyy Damaskoksen tielle.
Mutta siinä missä joku Waltari vyöryttää samaan aikaan sijoittuvissa kirjoissaan kaikki mahdolliset Uuden testamentin henkilöt esille, Mészöly on kovin säästeliäs ja epämääräinen näissä. Pilatus mainitaan nimeltä, samoin puhutaan tytöstä jonka se petturirabbi oli kuulemma herättänyt kuolleista, ja Stefanoksen kivittämisessä Saulus on jopa läsnä.
Eli tulkitsin oikein, mikä kyllä tekstistäkin päättelin, mutta näistä ei aina voi olla varma. Saulus on kuitenkin henkilö, jonka vaikutus on todella suuri vielä tälläkin hetkellä.
Vaan minulle jäi kyllä epäselväksi oliko siinä jokin erityinen pointti että päähenkilönä oli juuri tämä henkilö juuri tässä vaiheessa (vainoaja vaikka sekin oli tässä kirjassa enemmän vihjeinä ja epämääräisenä taustana...)
Lähetä kommentti