- Minä rakastan sinua, sanoi Simon ennen kuin sulki puhelimen.
Tultuaan pois puhelinkopista Paule vetäisi konemaisesti hiuksiaan muutaman kerran vaatesäiliön peilin edessä. Hän näki vastapäätä kasvot, joille joku sanoi: "Rakastan sinua."
Françoise Sagania on tullut luettua aiemminkin ja tämä teos (suom. Outi Nyytäjä) käsittelee samoja tuttuja aiheita: joukko ihmisiä on jollain tavalla rakastuneita ja/tai suhteessa toisiinsa mutta vastarakkaus on korkeintaan satunnaista.
Paule, 39-vuotias sisustussuunnittelija, on ollut muutaman vuoden avoimessa suhteessa pari vuotta vanhemman Rogerin kanssa. Tai suhde on ollut varsin epämääräinen yleensä mennen niinkuin Roger tahtoo ja kun Rogerille sopii. Lisäksi mies on alkanut osoittaa kiinnostusta nuorta (ja aika typerää) Maisya kohtaan...samalla Paule on tavannut uuden asiakkaansa pojan, 25-vuotiaan Simonin, joka ihastuu palavasti häneen, ja, no, Paule ei oikein tiedä mitä hän todella haluaa...
Tyyli on Saganille tuttua kepeää ja hivenen melankolista, juuri sellaista mitä ranskalaiset romanssit kliseisesti ovat, ja kyllähän hän tämä yhä hallitsee.
Itse asiassa tuttuudesta huolimatta nostaisin tämän näistä kolmesta bloggaamastani Saganista parhaaksi, henkilöt ja heidän ongelmansa olivat paremmin toteutettuja kuin aiemmissa, vaikka ihan Tervetuloa ikävän tasoinen tour de force tämä ei olekaan.
3 kommenttia:
Oi ei, oli minun ensi ajatus huomatessani blogitekstisi. Olen lukenut tuon iäisyys sitten, mutta muistan sen tunnelman. Omistan muuten 13 Saganin kirjaa eli taitanee puuttua 3. Muistan, että luin Brahmsin kanssa samaan aikaan Elizabeth Spencerin Kohtaus Firenzessä. Ja samalla ajattelin, että Firenze pitäisi lukea uudelleen.
Äh, Sagan on yksi niitä kirjailijoita, joiden teoksia minun on pitänyt lukea iät ja ajat, mutta ei vaan ole kävellyt sopivasti vastaan. Olen niin opportunistinen lukija, että pienikin ponnistus "sen tietyn" kirjan hakemiseksi on näköjään ihan ylivoimainan - lukemista tuntuu riittävän ylenpalttisesti muutenkin...
Ulla, muistelinkin että Saganit ovat sinulle tuttuja...olen nyt näitä neljä lukenut (näköjään vielä neljä ensimmäistä teosta, harvoin tulee kirjailijaan näin järjestelmällisesti tutustuttua) ja juuri vähän aikaa sitten oli divarissa tyrkyllä kolme neljä lisää, mutta jäi vielä odottamaan...(pikaisella vilkaisulla tuo Elizabeth Spencer vaikuttaa myös tutustumisen arvoiselta kirjailijalta)
Minna, tunnistan kyllä saman opportunismin, niitä "pitäisi joskus"-kirjoja ja kirjailijoita on aikamoinen nippu mutta pitäisi osua hinku lukea juuri se kirja ja sen osua sopivasti käsiin yhtaikaa (ehkä mun pitää tuoda tämä joku kerta bloggaajatapaamiseen...)
Lähetä kommentti