Reilu kuukausi sitten luin Gunnarssonin Hyvän paimenen ja se oli sen verran sympaattinen tapaus että vedin näin nopeasti toisenkin teoksensa, tämän Silmäpuolen vaeltajan ("tekijän luvalla suomentanut E.M.", muuten kirjasta ei käy ilmi edes alkuteoksen nimeä...)
Nimihenkilö on vanha kulkuri, silmäpuoli ja toinen jalkakin huono, joka on kierrellyt vuosia ympäri Islantia ja siinä sivussa saanut jo mainettakin epäitsekkäänä ja hyviä tekevänä mutta vaatimattomana miehenä...kiertänyt on kaikissa Islannin pitäjissä, kaikissa paitsi yhdessä, ja sinne vie nyt tie. Ja pian tuleekin ilmi että vaikka Silmäpuoli vaeltaja ei pitäjässä olekaan käynyt, se on tuttu miehelle joka oli ennen vaellusta...
Tässä on vähän samaa kuin tuossa edellisessä lukemassani, vaikkei niin meditatiivisesta kirjasta olekaan kyse, tässä tapahtuu enemmän ja mukana on enemmän henkilöitä. Omalaatuinen tunnelma tässä kuitenkin on, hieman satumainen: vaikka varsinaista fantastista ainesta kirjassa ei olekaan, ei edes häivähdystä maagisesta realismista, kerronnassa on sadun arkkityyppisyyttä. Jos yliluonnolliseksi ei lasketa sitten sovituksen ja anteeksiannon teemaa, joka on keskeisessä osassa kirjaa.
Tyyli viehätti, vaikka samalla oli hieman merkillistä, että vuosia sitten kadonneen, kuolleeksi luullun miehen tekemisiin vihjaillaan kovasti mutta aika vähän käy konkreettisesti ilmi että mitä se séra Ketill nyt oikein oli tehnyt. Ja osa henkilöistä tuntui saavan välähdyksenomaisesti kovin suurta huomiota kerronnassa vaikka ilmestyivät vähän tyhjästä ja poistuivat tarinasta myös nopeasti.
Syy tähän kävi ilmi kun vilkaisin kirjailijan wiki-sivua: tämähän on siis neliosaisen romaanisarjan kolmas osa, se selittääkin joidenkin elementtien irrallisuuden, ne tulevat varmaan selvemmin esiin sitten muissa osissa. Tosin tämä teos on ilmeisesti muuallakin julkaistu myös itsenäisenä ja mm. filmattu, ja kuulemma juuri tämä kolmas osa nosti kirjailijan esille (ilmestyi alunperin 1913, tämä käännös on vuodelta 1914).
Ja saattaapi olla että tuo epämääräisyys ja hienoinen sadunomaisuus joka minua viehätti vähenisi jos tämän lukisi osana sarjaa, vaikka osa asioista selkenisi, eli ei tämän lukeminen itsenäisenä teoksena ollut mikään huono asia...
Näköjään suomeksi on ilmestynyt myöhemmin kirja Borgin suvun taru, joka mahdollisesti sisältää koko sarjan.
Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haaste jolkottelee eteenpäin. Gunnarsson jatkaa rajatapailuaan, kun tämä on niin islantilainen teos, mutta kirjailija asui Tanskassa ja kirjoitti tanskaksi (kun nyt olen kuitenkin lukenut kaksi Gunnarssonia niin ehkä kompromissi olisi merkitä toinen Tanskaan ja toinen Islantiin...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti