29.7.15

Pari ilmoitusasiaa



Ilmoittelen nyt parista blogiin liittyvästä tapahtumasta.

Ensimmäisenä, päätin nyt minäkin perustaa tälle blogille oman facebook-sivun.
Syitä oli parikin: en pitänyt ihan mahdottomana että tätä blogia lukee myös joku jolla ei ole omaa blogia tai vastaavaa sivua jolle näppärästi ohjata RSS-feed, joten ehkä tuolta on jollekulle helpompi seurata uusia päivityksiä.
Toisekseen saatan laittaa tuonne joitain lyhyitä ajatuksentapaisia jotka eivät ole niin laajoja tai niin kehittyneitä että viitsisin tehdä niistä oman bloggauksen (tai ehkä laittaa sellaisia kiinnostavia linkkejä muualle joista minulla itsessään ei ole niin paljoa sanottavaa). Ehkä joku pointti kehittyy sellaiseksi että siitä tulee myös oma bloggauksensa tänne, ja mahdollisesti voin koota vaikkapa kuukausisummausten yhteyteen tuolla esitettyjä bloggaamatta jääneitä ajatuksia. Saa nähdä miten asia kehittyy, ideana on kuitenkin keskittää sisältö yhä tänne.

Toinen ilmoitus onkin asia jonka ehdin jo tuolla FB-sivulla ilmoittaa:
Viimeaikaisten tapahtumien inspiroimana Hyönteisdokumentti-blogi ilmoittaa vastustavansa fasismia ja kiihkonationalismia, ja tämän ilmoituksen toteennäyttämisenä lopettaa suomalaisesta, suomalaisten kirjailijoiden kirjoittamasta, kirjallisuudesta bloggaamisen.
Toimituksellinen linjanmuutos ei ole kovin suuri, se on ollut jo pitempään toiminnassa epävirallisena tiukennettuna linjana mutta nyt se saatetaan julkiseksi ja kattavaksi.

Harkinnanvaraisia poikkeuksia voidaan tehdä kirjailijoille jotka ovat olleet kuolleita yli 70 vuotta.
Päätös on voimassa toistaiseksi.

Kuten jotkut ovat ehkä saattaneet jo huomatakin, olen ollut usein aika kriittinen suomalaista kulttuuria kohtaan (tulis monikulttuurisuus ja tappais), joten en oikein ymmärrä eräiden suuntien isänmaallisuushehkutusta, miksi ylpeillä sellaisesta joka on heikkoa ja huonoa? Mutta toisaalta en myöskään asetu kannattamaan näiden vastavoimaksi itseään nimittäviä ryhmiä, näiden yhtäläinen taipumus harjoittaa itsetyytyväistä pulushakkia on yhtä vastenmielinen.
Niinpä päädyin nykyiseen toimitukselliseen linjaan. Käännöskirjallisuudesta aion kirjoittaa jatkossakin, hienoa että suomeksi käännetään kirjallisuutta, ja optimistina haluan uskoa että Suomestakin voi ehkä jonain päivänä tulla sivistysvaltio.

Edit (10.12.2015): Harkinnan jälkeen lievennän asetettua ehtoa suomalaisia kirjailijoita kohtaan: se ei enää koske kirjailijoita joiden kuolemasta on yli 50 vuotta.

15 kommenttia:

Leena/Donna mobile kirjoitti...

Ohhoh, aika raisua, mutta hyvinhän sinä tuon perustelet, tuon suomalaisesta kirjallisuudesta kieltäytymisen siis. Voit ehkä lukea Leena Krohnia ranskaksi? Sinultahan tuo ranska sujuu, ja voisin kuvitella että Leena Krohn on ranskaksi vielä parempaa. Siihenhän sotkeutuu sitten toisen kultuurin kielellistä maustetta eikä se enää ole ihan suomalaista, n'est-ce pas?
Kyllä kaikenlaiset mielenosoitukset ovat tervetulleita tässä tilanteessa tietenkin.

Jokke kirjoitti...

Hyvä, että vedät omaa linjaa.

Minusta tosin Suomessakin on kulttuuria, josta voi olla ylpeä, ja kirjalijoita, jotka asaavat kirjoittaa, joskin moni maa on vuosia edellä ja muita on enemmän, meitä on vain viitisen miljoonaa.

KIrjablogienkin rikkaus löytyy juuri erilaisuudessa ja moninaisuudessa, ei samanlaisuudesta.

MarikaOksa kirjoitti...

Oma linja on kunnioitettava asia, ja on hienoa, että kerrot omastasi avoimesti. Itse en halua vetää yhtäläisyysmerkkiä oman kotimaan kirjallisuuden arvioinnin/arvostuksen/esille nostamisen ja kiihkonationalismin/fasismin välille. Pitäisikö suomalainen kirjallisuus hävittää maailmankartalta tai vaieta kuoliaaksi vain sen vuoksi, että tietyt henkilöt esittävät näkemyksiään? Näen mieluummin niin, että oman maan kulttuurin tuotoksia sopii pitää arvossa aivan kuten jokaisen ihmisen olisi syytä terveellä tavalla, muita loukkaamatta ja toisia kunnioittaen arvostaa omia vahvuuksiaan ja hyviä puoliaan. Tietysti, jos ei mikään oman maan kirjallisuudessa kolahda, niin sillehän ei voi mitään. Olen itse viime aikoina löytänyt useitakin omaan lukumakuun sopivia kirjoja kotimaisen kirjallisuuden parista, ja näitä on ollut ilo toitottaa omassa blogissa. Paljon on sitten niiden vastapainoksi tullut luettua melko yhdentekevääkin kotimaista, mutta löytyypä tuota yhdentekevää kirjallisuutta myös käännösten puolelta. :)

Onpa mukavaa, että sinullakin on nyt FB-sivu, pitääpä käydä tykkäämässä. :) Pitäisi itsekin muistaa tuoda omalle sivulle muutakin sisältöä kuin vain blogilinkkejä.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Voi, teitpä tiukan vedon!
Hyvä, että pidät bloginkin edelleen voimassa, kun minä en ole siellä facessa. En uskalla mennä. Eräs tuttu sanoi, että hän kommunikoi viidessä paikassa, s-posti, FB, Twitter, WhatsApp, blogit ja jokin työhön liittyvä portaali, ja kaikki aika menee niissä käymiseen ja keskusteluun, niin että kirjojen lukeminen on jäänyt lähes täysin.

Minäkin tykkään monikultuurisuudesta ja olen viihtynyt hyvin paikoissa, joissa sitä on, esim. USA:ssa, Istanbulisa ja Barcelonassa. Varmaan usalaisilla, australialaisilla ja kanadalaisilla on vaikeuksia ymmärtää, mitä monokulttuurisuus edes tarkoittaa tai sitten se tuntuu heistä hyvin tylsältä. Kuten se onkin.

Kiihkonationalistit ehkä pelkäävät, etteivät tule toimeen monikulttuurisuuden lisääntyessä. Se mikä tuo toiselle vapautta ja tilaa onkin heille iso uhka.

En oikein ymmärrä, mitä tarkoitat itsetyytyväisellä pulushakilla. Eräs yksittäinen asia, mikä minua on ärsyttänyt liittyen tähän "monikulttuurisuuskamppailuun" oli Mikko Leppilammen julkistama kuva, jossa hän poseeraa ulkomaalaistaustaisen mallityttöystävänsä kanssa ja tekstinä on Minä ja mun "mamu". Tämä on nyt sitten kannanotto kohuun. Niin söpöä ja niin lällyä.

hdcanis kirjoitti...

Niin, en minäkään suoraan yhtäläisyyksiä vedä fasismin ja suomalaisen kirjallisuuden arvostamisen välille (paitsi ehkä retorisesti koska se huvittaa) mutta näyttää siltä että näköalattomuuden ja doublespeakin korruptio on levinnyt laajemmallekin, siispä pitää tehdä radikaaleja toimenpiteitä.
(ehkä pitääkin kaivaa esiin Böll, Grass ja muut sodanjälkeiset saksalaiset, joilla on kokemusta vuodesta nolla)

Ja tosiaan tässä on jo pitempään ollut loivaa alamäkeä suomalaiskirjallisuuden kanssa, aika tiukalla seulalla on viimeiset kuukaudet niitä nostettu esiin ja pääpaino on jo pitempään ollut muualla...

hdcanis kirjoitti...

Joistain keskusteluistahan sanotaan että ne ovat kuin pelaisi shakkia pulun kanssa, se kaataa nappulat, paskoo laudalle ja sen jälkeen lentää lajitoveriensa luo sanomaan voittaneensa...ja tässä on ollut tilaisuus nähdä monessa yhteiskunnallisessa keskustelussa paljon tuota kaikilta osapuolilta, valikoidaan ja vääristellään eri mieltä olevien mielipiteitä, rakennetaan olkiukkoja ja demonisoidaan ja sitten iloitaan siitä että ei olla niinkuin se demonisoitu ja vääristelty olkiukko. Dialogi on sitä että huudetaan omia sloganeita ja huudetaan vähän kovempaa omia sloganeita. Ja tätä harrastetaan hyvin tasapuolisesti kaikilla puolilla.

Kyösti Salovaara kirjoitti...

Niinpä - eikä eiliset mielenosoitukset oikein riittäneet kumoamaan sitä käsitystä, että kuplien seinät ovat terästäkin lujempia. Läpi pääsee kenties singolla, mutta siitä on enemmän vahinkoa kuin hyötyä.

Toisaalta: onko kieli kannanotto? Vai pelkästään väline?

Marjatta Mentula kirjoitti...

Ei minusta tässä ole näkynyt mitään olkinukkejen rakentamista. Eduskuntaan on päässyt ääriliikkeitä myötäileviä henkilöitä ja siinä on vaaransa. Kyllä tästä on syytä huolestua.

Katsoin Ajankohtaista Kakkosta, jossa Perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja kovasti kehui Immosen FB-julistuksen kieltä lyyriseksi. Minusta se on vain noloa paatosta, joka tuntuu myötäilevän jotain ääriporukoiden tekstejä."Our lives are entwined in a very harsh times." Mitä? Eihän tuo edes tarkoita yhtään mitään! Ja uutisissa kerrottiin, että puolueen nuoret ovat kovasti tämän "sankarilyriikan" takana.

Jossain toisessa haastattelussa perussuomalaisten edustaja sanoi tietävänsä, että on tapauksia, joissa maahanmuuttaja on vienyt työpaikan suomalaisen nenän edestä. Siis, maahanmuuttaja ei voi olla mitenkään työnhaussa paras.
Dialogi on niin vaikeaa silloin, jos lähdetään tällaisista lähtökohdista.

Kevennän hieman kertomalla pienen anekdootin omasta talostamme. Meillä asui jonkin aikaa somalityttö Farhija, hiljainen, ujo 18-vuotias tyttö, joka tarvitsi paljon apua monenlaisissa asioissa. No, alakerrassa asuvat romanisisarukset Hilja ja Seija, oikein hienoja, vanhoja rouvia, alkoivat valittaa pihakeskusteluissa pikkusormi pystyssä, miten talon arvo nyt laskee, "kun meillä on tämä muslimi".

hdcanis kirjoitti...

Tilanne on kehittynyt jo pitempään eikä siis keskity vain tähän nimenomaiseen tapahtumaan, mutta on oireellinen. Olisin voinut itsekin käydä tuolla paikalla (koska, kuten varmaan on tullut selväksi, arvostan monikulttuurisuutta ja kansainvälisyyttä) mutta koska on niin paljon ruokittu kaikenkattavaa "joko olet meidän puolellamme tai meitä vastaan"-asennetta niin kaikenmaailman johannasumuvuoret olisivat tulkinneet mielenosoitukseen osallistumisen mandaatiksi tulla kruunatuksi maailman kuninkaaksi.
Elämme soundbite-aikakaudella, jossa lausuntoja irrotetaan yhteyksistä, tulkitaan miten sattuu ja liitetään täysin toisiin asioihin, riippuen siitä mitä tulkitsija haluaa niistä nähdä (Facebook tukee tätä, mutta toisaalta ehkä se myös paljastaa mahdollisesti muutenkin olemassaolevan ilmiön...ehkä on ollut fiksu päätös pysyä poissa sieltä, en tiedä).

Voi pohtia missä määrin esim. vihreiden dogmaattisuus on ruokkinut fasismin valtavirtaistumista, onko näiden suhde sama kuin Frankensteinin ja hirviön (kumpi sitten onkin kumpi).

Kyösti Salovaara kirjoitti...

Fasismista tulee mieleen, että onko tuo vaatimus "meidän puolesta tai meitä vastaan" aina kiinni ääriliikeissä, vasemmalla tai oikealla? Ja syntyykö siitä väistämätön vastareaktio, niin kuin tuossa epäilet? Ja jos syntyy, se ikään kuin pahentaa jo olemassaolevaa ristiriitaa.

Vihreä liike on ollut kovasti olevinaan populismin vastainen liike mutta itse asiassa se käyttää populismin (ja ulkoparlamentarismin) keinoja häikäilemättä hyväkseen. Mutta toisin kuin esim. perussuomalaiset, se vetoaa eliittiin, joka aina on olevinaan ikään kuin sitä ei populismi johdattelisi mihinkään.

Kun esim. Yle osallistui toissapäiväisen "kansanliikkeen" masinointiin, siellä yhä uudestaan toistettiin tilaisuuden järjestäjän lausuntoa ettei mielen-osoitus ole ketään vastaan. Sitten kävi niin, että (lehtitietojen mukaan) kymmenentuhatta samanmielistä buuasi yhden onnettoman perussuomalaisen maanrakoon häpeämään, pappien ja koripalloilijoiden myötävaikutuksella. Vaikka en ole juuri koskaan enkä lainkaan ymmärtänyt perussuomalaisten aatemaailmaa (ja olen kritiikkini sadasti myös julkisuudessa esittänyt), nyt kävi melkein sääliksi ihmistä, joka päätyi hurmosjoukon tyrannian kohteeksi.

No, isompi asia tietysti on jatkuuko nationalismin ja "impivaaralaisuuden" hyöky koko Euroopassa ja jos jatkuu, mihin päädytään. Yksilöllinen ratkaisusi jättää suomalainen kirjallisuus lukematta, on aika vaativa teko, ikään kuin virtuaalinen maastamuutto. Voiko sellaisessa onnistua - senhän pian sitten osaat kertoa.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Minusta ei pidä välittää tuollaisista leimautumisen peloista, jos haluaa vaikuttaa.

Kyllä tähän Kansalaistorin mielenilmaukseen osallistui ihmisiä kaikista puolueista ja tervehdyksensä lähetti myös presidentti.

Minäkin tunsin tapahtumaa tietokoneelta seuratessani sääliä Matias Turkkilaa kohtaan, mutta lempeäluontoinen poikani, joka oli paikalla, totesi, että kyseessä oli selvä provokaatio. Turkkila pelaa kaksilla korteilla. Hänhän on Hommafoorumin perustaja ja on toiminut Suomen Sisussa. Hän tunkee aina itsensä paikkoihin joissa saa sympatiapisteitä, on olevinaan kaino ja myötäelävä. Hänen tehtävänsä oli näyttää, että suvaitsevaisuutta kannattavat ovat suvaitsemattomia, kiero mies. Voi miksei yleisö syleillyt häntä hiljaiseksi!

Olen ollut kahdessa kansanliikeessä, joissa toisessa sai aina kuulla päin naamaa, ettei sinne voi mennä, kun siellä on vääriä ihmisiä. Tietysti pahoitin mieleni ja yritin houkutella tylyttäjiä, että tulkaa ihmeessä mukaan ja tehkää se oikeaksi, jos kerran asia kiinnostaa. Kyseessä oli rauhanliike.
Se toinen oli ydinjätteen loppusijoittamista Kuhmon kallioperään vastustava Romuvaara-liike, johon liittyi kaikenlaisia ihmisiä. Eräässä tapahtumassa oli vieraana intiaani Larry Lente USA:sta. Hänen reservaatissaan oli louhittu uraania, minkä vuoksi ihmiset sairastuivat syöpiin, siis 'native Americans'. Larry oli ensin Maanpuolustajien vieraana Helsingissä, ja kun hän tuli kuhmolaisen yleisön eteen, hän seisoi pitkään hiljaa ja alkoi sitten itkeä. Itkun syy: hän näki, että yleisössä oli tavallisia ihmisiä eikä mitään hörhöjä,'decent people'.

Ymmärrän hdcanis, että lukemisvalintasi ei liittynyt vain tähän, vaan päätit vain kertoa siitä nyt. On tuo aika jyrkkä valinta. Ajattele, ei sitä tiedä, mitä einoleinoja putkahtaa esiin, maahanmuutajien kirjallisuusukin on meillä vasta alullaan.

hdcanis kirjoitti...

Joo, Turkkilan päätyminen puhumaan tuonne vaikuttaa olleen laskelmoitu teko jolla maksimoitiin kuuntelemattabuuaukset. Toisaalta en yhtään epäile etteikö niitä olisi tullut olisi puhujana ollut kuka vaan. Koska ei mielenosoittajien tarvitse kuunnella ketään, he kun tietävät olevansa Oikeassa.
Totta on että voihan sitä kaikenlaisia einoleinoja olla kirjoittamassa nytkin, mutta mikä on heidän mahdollisuutensa saada teoksiaan kirjoitettua, julkaistua ja levitettyä saati sitten että saisi huomiota tai voisi kehittyä kirjailijana vihamielisessä ympäristössä (olettaen siis että kyseessä ei ole kirjailija joka on "oikeaa" mieltä ja ajattelee "oikein"). Toivotan tälle hypoteettiselle kirjailijalle onnea, sitä hän tarvitsee.
(Muistelen jonkun, oliko juuri edellä mainittu Leena Krohn, kommentoineen aikoinaan ylikiehuvaa 70-lukua ja sitä seurannutta monen kirjailijan tarkoituksellista pyrkimystä epäpoliittisuuteen...)

Suketus kirjoitti...

Olin tiistaina paikalla tuolla Kansalaistorilla. En buuannut Tarkkilalle, mutten kyllä taputtanutkaan. Sen kummemmin en ole hänen henkilöönsä tutustunut, mutta itselleni olisi mahdoton ajatus nousta lavalle puhumaan tuhansille ihmisille, jotka lähtökohtaisesti eivät siedä sinua. Siinä mielessä kunnioitan tuossa asiassa Tarkkilaa: uskallusta ei ainakaan puutu.

Pidän näitä teemoja vaikeina ja ahdistavinakin. Ehkä elän itse siellä kuplassa oman elämäni kanssa, mutta toisaalta työssäni hyvin monikulttuurisessa peruskoulussa olen kyllä törmännyt jo lähes kaikkeen mahdolliseen, hyvään ja huonoon, keskinkertaiseen ja turhaan. Joskus on vaikeaa niellä omat mielipiteensä tietynlaisten huoltajien ja oppilaiden kanssa keskustellessa, mutta virkamiehenä on pakko pysyä asiallisena. Ja yrittää muistaa huomioida yksilö kulttuurinsa takana (oli se sitten "suomalainen" tai jokin muu).

Marjatta Mentula kirjoitti...

Vielä tekee mieli sanoa, että en arvosta niinkään tällaisia huutomielenosoituksia, vaan oikeita kansanliikkeitä rauhallisine, suunniteltuine tilaisuuksineen. Tästä voisi ehkä lähteä liikkeelle jotain sellaista.

Nykyään saadaan nopeasti ihmisiä kokoon, mutta siinä suunnittelemattomuudessa on myös vaaransa ja puutteensa. Voi myös olla, että kohta kaikki unohtuu - nopeasti synnytetty, nopeasti unohdettu.

Suketukselle tsemppiä! Kohta se taas alkaa.

hdcanis kirjoitti...

Huutomielenosoituksissa on ongelmana toki myös se että ne eivät välttämättä ole kovin johdonmukaisia vaan ottavat kantaa sen mukaan mikä milloinkin vaikuttaa kivalta. Tulipa mieleen pari kuukautta sitten nähty lehtiartikkeli jossa HY:n professori kannatti kansalaisoikeuksien rajoittamista tiettyjen määriteltyjen uskonnollisten ryhmien jäseniltä: sekin nosti jonkin verran älähdyksiä monikulttuurisuusnäkökulmasta mutta myös varsin paljon "jee jee just näin"-kannatusta, enkä olisi yhtään yllättynyt etteikö jälkimmäisessä ryhmässä olisi ollut päällekkäisyyttä heidän kanssaan Joilla On Unelma.

Ja tsemppiä Suketukselle :) Itsekin tulee liikuttua loppujen lopuksi aika monikulttuurisissa piireissä ja eihän se aina ole helppoa...ja oma jännittävä näkökulmansa tulee tietysti myös siitä että tässä vaiheessa on tullut kerrytettyä kirjavasti elämänkokemuksia ja mielipiteitä joiden yhdistelmä on ehkä hieman, no, epätavallinen, joten monesta ja moneksi on tullut jo syytyttyä :)