Yasunari Kawabata - House of the Sleeping Beauties

He was not to do anything in bad taste, the woman of the inn warned old Eguchi.

Vaikka tässä oli pari muutakin kirjaa kesken niin tuli äkillinen halu kaivaa hyllystä esiin House of the Sleeping Beauties, Yasunari Kawabatan kolmen pitkän novellin kokoelma jonka olin lukenut jo aiemmin muutama vuosi sitten. Kawabatan Lumen maa on kerännyt hyvän määrän innostuneita blogisavuja ja muistakin suomennetuista kirjoistaan on jonkin verran kirjoitettu, mutta näitä laadukkaita suomentamattomiakin riittää.

Kirjailijan muiden teosten tapaan nämäkään tarinat eivät ole kovinkaan juonivetoisia, kirkkaan selkeästä kirjoitustyylistä huolimatta tapahtumat näyttäytyvät jotenkin eteerisinä. Tällä kertaa yleistunnelma on kuitenkin varsin painostava, hieman ilkeäkin.

Niminovelli, pisin, kertoo 67-vuotiaasta Eguchista joka tuttavansa vihjeestä vierailee varsin omalaatuisessa bordellissa. Bordellin asiakaskunta on valikoitua, vain vanhoja impotentteja herrasmiehiä jotka haluavat viettää yön nukkuvan kaunottaren seurassa, ja tytöt taas nukutetaan yön ajaksi niin että he eivät tiedä asiakkaistaan mitään ja asiakkaille tytöt pysyvät eräänlaisina elävinä nukkeina (joita toki kohdellaan hyvän maun, fyysisten rajoitusten ja talon sääntöjen mukaisesti). Jonkinlainen outo, pitkälle estetisoitu ja abstraktoitu sadomasokistinen tilanne, johon kuuluu toki myös se tietoisuus että asiakkaat ovat kyvyttömiä vanhuksia: kun Eguchi huomaa erään tytön, jota emäntä oli luonnehtinut "kokeneeksi", neitsyeksi, "the purity of the girl was like the ugliness of the old men."
Eguchi vierailee talossa muutamaan kertaan ja yöt herättävät ajatuksia vanhenemisesta ja myös muistoja menneestä, naisista...mustasukkaisesta rakastajattaresta, naisesta Kobessa, nuorimmasta tyttärestä, äidin kuolemasta...

Kaksi muuta novellia olivat lyhyempiä. 'One Arm'issa tyttö antaa miehelle toisen kätensä yön ajaksi: siis irroittaa käsivartensa olkapäästa ja antaa sen miehelle. Joo, tämä oli muutenkin aika kummallinen juttu.

'Of Birds and Beasts'issa taas kerrotaan miehestä joka ei juuri välittänyt ihmisten seurasta ja piti enemmän eläimistä, lemmikkilinnuista ja koirista ja sen sellaisista, mutta eläimet kuolevat niin helposti...

Olin aikaisemmalla kerralla lukenut nämä eri järjestyksessä (OBB, sitten OA, sitten HSB) joten vasta nyt kiinnitin enemmän huomiota siihen kuinka paljon OA muistuttikaan HSBia, mutta kaikissa oli eräänlainen poissaolevan läsnäolon teema, ollaan samassa paikassa muttei kuitenkaan kokonaan...
Vähän näiden teemoissa myös liikutaan enemmän Tanizakin suosimilla alueilla, Unien silta, Avain ja Diary of a Mad Old Man, vaikka tyyli onkin tuttua: vaikea sanoa mistä näissä oikein on kyse mutta tunnelma vie mukanaan.

Edit: ja tämähän sopii Joken tänään esittämään 14 nobelistia -haasteeseen. En tiedä riittääkö ihan noin moneen kantti mutta kyllähän näitä nobelisteja kai muutama tulee luettua vuoden varrella...