9.1.14

Alberto Moravia - Keskipäivän aave


Siirrymme "no voi herrajjestas"-kirjallisuuteen. Moravian Keskipäivän aave oli ennestään tuttu Godardin elokuvana, ja tämä kummitteli sillä 1001-listalla jota emme tietenkään oikeasti seuraa, joten piti kokeilla. Valitettavasti lopputulos oli niitä hudempia.

Riccardo ja Emilia on nuori aviopari ja rakastavat toisiaan, kunnes Emilia alkaakin osoittaa viilenemisen merkkejä. Kirjan ensimmäinen puolisko voidaan tiivistää: "Rakastaako Emilia minua enää? Miksi Emilia ei rakasta minua enää? Ehkä Emilia rakastaa minua sittenkin? Hankin rahaa elokuvien käsikirjoittajana (oikeasti haluaisin kirjoittaa näytelmiä) yhteistä kotiamme varten, mutta jos Emilia ei rakasta minua enää niin en halua tehdä tätä." Tuota toistetaan hieman varioiden reilun sadan sivun verran.

Loppupuoliskolla jatketaan toistoa mutta mukaan tulee myös elokuvaohjaaja Rheingold joka esittää freudilaisia tulkintoja Odysseiasta ja nämä osuvat kuvaamaan myös Riccardon ja Emilian suhdetta. Vaikka edellisessäkin luetussa kirjassa käytettiin "ulkopuolinen henkilö vääntää teeman rautalangasta"-kerrontaratkaisua niin tässä se kävi huomattavasti ärsyttävämmäksi (joskin tulkinta itsessään oli ihan hauska).
Ja "Rakastaako Emilia minua enää? Miksi Emilia ei rakasta minua enää? Ehkä Emilia rakastaa minua sittenkin? Hankin rahaa elokuvien käsikirjoittajana (oikeasti haluaisin kirjoittaa näytelmiä) yhteistä kotiamme varten, mutta jos Emilia ei rakasta minua enää niin en halua tehdä tätä."

Sinänsä tämä on kyllä kirja jonka voisi arvatakin taipuvan hyvin elokuvaksi. Keskeisiä henkilöitä on neljä ja tapahtumat eivät ole mitään erityisen monimutkaisia sarjoja, painotus on näiden neljän keskinäisten suhteiden kuvaamisessa. Tämä on asia jossa elokuva tapaa toimia hyvin, jaaritteluja ja kuvailuja voidaan tiivistää pieniin eleisiin, katseisiin ja sen sellaiseen. Ja henkilöt vieläpä työskentelevät elokuva-alalla ja puuhaavat käsikirjoitusta...
Toisaalta Godard muutti kirjan tyyliä poispäin psykologisesta realismista leikkisämpään ja absurdimpaan suuntaan, jolloin Riccardokin (tai elokuvassa Paul) oli vähemmän rasittava jankkaavassa itsekeskeisyydessään.
Leffaa suosittelen, kirjaa en, mutta saipahan tällä kuitenkin osuman Tuulevin Italia-haasteeseen.

10 kommenttia:

Jenni kirjoitti...

Äh. Mä ostin tämän Italian-matkalle, en kuitenkaan lukenut, mutta ajattelin lukea Tuulevin haasteeseen, mutta nyt ei huvitakaan. Äh. :)

ketjukolaaja kirjoitti...

Olen katsellut vain elokuvan enkä suosittelisi sitäkään. Vaikka ovathan siinä Saksan Fritz Lang ja Ranskan BB.

Marile kirjoitti...

Äh, minulla on odotellut tämä hyllyssä vaikka kuinka kauan ja toivoin että olisit kehunut kirjan maasta taivaisiin, jotta innostuisin siitä. Ei jotenkin yhtään nappaa. Mutta mitä väliä, kun enhän minäkään tosiaan seuraa 1001-listaa, en sitten tippaakaan!

Kyösti Salovaara kirjoitti...

Niinkö muuttuu maailma (ja kirjallinen maku ellei muotikin)?

60-luvulla Moraviat PITI lukea ja nuorelle miehelle ne olivat portti johonkin...

Liina kirjoitti...

No rakastaako? Mitä? Kansa haluaa tietää!

hdcanis kirjoitti...

Jenni ja Marile, voitte tietysti kokeilla olla eri mieltä :)

Ketjukolaaja, minuun leffa toimi hyvin, paras näkemäni Godard ja muutenkin suosikkejani Ranskan uudesta aallosta...ja tosiaan, Lang ja Bardot.

Kyösti, itse asiassa lukiessa kävi mielessä että olisiko lähempänä ilmestymisaikaa tällainen aviorakkauden kylmenemisen kuvaus ja suorapuheisuus seksistä tehnyt suuremman vaikutuksen.
Tai olisiko tämä pitänyt lukea parikymppisenä.

hdcanis kirjoitti...

Liina,

*spoileri, lue lopusta alkuun*

"aisillenno allo teeniov emmisilo ,emmetuakkar tilemrut isalleetnoul ätte iskeetna ellunis anna naaksok ne"

Suvi kirjoitti...

Minäkin ajattelin lukea tämän Italia-haasteeseen, ja aion uhkarohkeana vielä yrittää, vaikka ei vaikutakaan yhtään minun kirjaltani. Luultavasti päädyn metsikköön, mutta mitäs tuosta :D Leffa on kyllä hieno, voisinkin katsoa pitkästä aikaa Godardia!

hdcanis kirjoitti...

Eihän sitä tiedä jos vaikka tämän psykologinen syvällisyys paljastuisi eri tavalla kuin minulle...

Tuulevi kirjoitti...

Kiinnostavaa. Tätä Moraviaa en ole lukenut. Kaksi naista teki kyllä vaikutuksen aikoinaan, mutta se oli kauan sitten.