Seljan kokoelma löytyi kirjaston runohyllystä ja runoiksi nämä ovat kirjan takakannessa määritelty, joten uskotaan. Joku muu voisi nämä luokitella vaikkapa proosafragmenteiksi, yhden tai useamman lauseen kappaleiksi joiden kieli on proosan kieltä. Rivitkin ulottuvat palstan vasemmasta reunasta oikeaan melkein kaikissa jutuissa, vaikka konventionaalisempia runojakin oli siroteltu mukaan.
Alaotsikkona kirjalla oli "unia ufoja kissoja" ja nuo olivat myös aiheina, ufot vähemmän ja unet ja kissat menivät limittyivät myös vähän toisiinsa. Suurin osa kirjan runoista (painottuen juuri niihin proosakappaleisiin) antoi vaikutelman unista, kerrotuista tai koetuista. Ansioksi voi lukea sen että näissä ei oltu sorruttu tekemään valvemielen "kaunokirjallisia" unikuvauksia joissa harkittu symboliikka tuottaa siistin sopivan didaktisen paketin, vaan että unennäkemisen tunnelma on saatu toimimaan, nämä ovat juuri niin epämääräisiä ja fragmenttisia kuin pitääkin.
Kissta vaeltevat vähän unissakin mutta kirjan loppuosaan on sitten päätynyt kymmenkunta aika konventionaalista kissarunoa missä ei itsessään ole mitään vikaa mutta jos tätä ajattelee kokoelmana osat eivät oikein sovi yhteen, vähän kuin runoilija olisi havainnut että tarvitsee vielä muutamia sivuja lisää, laitetaanpas näitä juttuja mitä oli tullut tehtyä muussa yhteydessä. Tai ilkeämmin ajateltuna ehkä kustantaja on miettinyt että tämä alkupuoli on vähän liian erikoista, laita tänne mukaan jotain sellaista joka houkuttaa kissaharrastajia...
Tuosta "pitääkö runokirjoja lukea kokonaisuuksina vai keskittyä yksittäisiin runoihin kuhunkin yksinään" aiheesta on blogissa keskusteltu aikaisemminkin, tässä se minusta on aiheellista koska ne alkupuolen unifragmentit eivät yksittäisinä ole monikaan niin vaikuttavia, vaikutus perustuu juuri sarjasta tulevaan tunnelmaan ja tästä syystä tyylivaihdos kirjan loppupuolella on häiritsevämpi, vaikka osioissa itsessään ei olisikaan mitään vikaa (niinkuin tässä tapauksessa ei olekaan).
Minulle oli sanottu: Mene siihen ja siihen kortteliin, siellä on ihmeellinen ravintola. Ja minä etsin kaikki lähikorttelit ennen kuin löysin oven. Porraskäytävä oli köydellä jaettu kahtia, kuljin vasenta puolta, ylhäällä ei ollut enää mitään köyttä, siellä seisoi pyöreä kiinalainen naisjumala, ja oikean- ja vasemmantien kulkijat kumarsivat hänelle.
2 kommenttia:
Pari asiaa. Ensinnäkin tuo linkitys wikipediaan on tosi hyvä veto. Säästää blogin kirjoittajan paljolta selittelemiseltä.
Toiseksi huomasin, että kokoelma on vuodelta 1971. Näkyykö se ajankohta runoissa? Tuntuvatko ne hauskan vanhahtavalla tavalla yltiöpäisiltä?
Niin, ja sitten vielä tuli mieleen kolmaskin juttu. Voisiko lopun kissa-osuus olla jonkinlainen runollinen "synteesi" kahdesta ensimmäisestä eli ehkä alkuosassa on runoilijan näkemys kissojen koostumuksesta: yksi osa ufoja, kaksi osaa unia? Kissathan ovat aika salaperäisiä. No, taas tuli kirjoitettua kirjasta sitä lukematta...
Juu, linkitän koska monista kirjoittajista en tiedä itsekään tuon enempää ja vähän hölmöltä tuntuisi kirjoittaa silloin taustatietoja kirjailijasta tänne (mainitsen jos olen kirjoittajalta aikaisemmin lukenut jotain muuta tai jos niissä esittelysivuissa nousee esille jotain johon haluan viitata).
Tuota ajankohtaa pohdin itsekin, koska suuri osa materiaalista oli täysin nykyhetkeä, mahdollisesti jopa edellä aikaansa tuolloin, mutta yksityiskohdissa ajankohta paljastuu tarkemmin (yhdessä runossa mainitaan Summerhill, pari viittausta sotaan sen oloisesti että siitä on ensi käden kokemusta jne.)
Synteesi tuntuu hämärältä, niissä unenomaisemmissa jutuissa oli vain pari ohimenevää viittausta kissoihin tai lentäviin lautasiin, ja vahvemmat ufoviittaukset olivat niissä kissarunoissa (nimenomaan rinnastaen kissansilmät pimeässä ufoihin). Totta on että noissa kolmessa on salaperäisyyden yhteyttä mutta sitä yhteyttä olisi pitänyt käsitellä enemmänkin.
Kiinnostava eroaminen konventioista tuli mieleen, se että ne unenomaiset jutut on kirjoitettu proosakappaleina kun taas ilmeisen valvemaailmalliset jutut taas enemmän runomittaisesti, eikös näiden pitäisi mennä toisinpäin...
Lähetä kommentti