25.4.12

Tekijänoikeuksista

Sallan lukupäiväkirjassa oli selvitystä bloggaamiseen liittyvistä tekijänoikeuksista, jonka pohjalta lähdin sitten pohtimaan omia käytäntöjäni, tässä niitä seuraa.

Tämä varsinainen tajunnanvirtani on sellaista että jos ilman viittausta olevassa tekstissä löytyy yhtäläisyyksiä jonkun toisen tekstin kanssa niin ne ovat tahattomia (teidän ei tietenkään tarvitse uskoa minua, minä sanoisin tuon saman myös silloin jos röyhkeästi plagioisin kaiken).

Kuvitusta en käytä juuri lainkaan, taitaa olla Finder-jutussani ainoat blogiteksteissä käytetyt kuvat. Profiilikuvani onkin sitten eri juttu, se on Emil Janningsia esittävä still-kuva Viimeinen määräys -elokuvasta (jonka olin nähnyt vähän ennen kuin aloitin tämän blogin, ja tuo kuva tuntui osuvalta). Sekalaisilla muilla foorumeilla olen myös käyttänyt vanhojen elokuvanäyttelijöiden kuvia, motiivina toisaalta obskuurit intertekstuaaliset yhteydet jotka eivät välttämättä aukene kenellekään muille kun minulle (ja joskus eivät minullekaan), ja toisaalta kyse on anonymiteetistä samaan tapaan kuin nimimerkin käyttö: pyrkimys naamioon joka näyttää avoimesti naamiolta. Olen joskus käyttänyt myös vanhoja piirroskuvia jotka ovat jo hyvän matkaa tekijänoikeuksien ulkopuolella, mutta ne saattavat joissain tapauksissa hämätä muita luulemaan että minä olisin itse ne kuvat tehnyt.

Mutta sitten tärkeimpään asiaan, eli tuohon tapaani liittää runopostausten yhteyteen yleensä kokonainen runo, ja kuten Sallan kirjoituksen kommenteissa Mari A. huomautti, kokonainen runo on teos ja ei kuulu sitaattioikeuden piiriin. Tätähän en ole tullut juurikaan ajatelleeksi koska kuten aiemmissa postauksissa olen maininnut ajattelen helpommin kokoelmia niiksi yksittäisiksi teoksiksi joissa ne yksittäiset runot ovat osasina, mutta Mari on toki oikeassa.
Toisaalta, poislukien eeppinen runous, minusta on mieletöntä siteerata vain joitain yksittäisiä rivejä, koska eikös sen runon pitäisi pystyä välittämään se jokin ajatus, tunne, tunnelma tms. ja sellaisella tavalla että se on välitettävissä vain sinä runona. Ja jos se sama välittyy yksittäisistä säkeistä niin mitä ne loput säkeet siellä edes tekevät. Proosa ja epiikka toimivat eri tavalla, niissä tyyli ja sisältö ovat (usein) ainakin jossain määrin erotettavissa.
Ja ilman sitaatteja on aika hölmöä kirjoittaa näistä mitään jos ei puhuta sellaisista kirjoista jotka ovat jo lukijoille tuttuja, ja ainakin minä oletan että kirjoitan esittelyjä ja kommentteja pääosin sellaisille lukijoille jotka eivät kyseisiä kirjoja vielä tunne. Tällöin päädytään yhtälössä sellaiseen lopputulokseen että jos haluan kunnioittaa tekijänoikeuksia niin suljen tämän blogin, ja olen ylipäänsä pakotettu kysymään onko mielekästä keskustella runoudesta julkisesti, ne jotka runoutta harrastavat voivat keskustella privaatisti keskenään ja jättää meidät kunnon ihmiset rauhaan.

En kuitenkaan ole ihan heti tätä blogia sulkemassa, paitsi jos nyt tulee runsaasti lukijakommentteja että joo, lopeta vain. Moraalinen puolustukseni on että blogi on harkitusti epäkaupallinen harrastusblogi ja sellaisena aikoo pysyäkin, ja pyrkimykset ovat pääsääntöisesti hyvät (se julkisen kulttuurikeskustelun lisääminen ja monipuolistaminen ja Hyvien Juttujen esiintuonti ja mainostus). Taloudellinen hyöty pyritään saamaan ihan muilta aloilta.
Tähän liittyy myös se anonymiteettikysymys ja nimimerkin käyttö, tällä pystytään minimoimaan myös mahdollinen aineeton hyöty uran etenemisen yms. muodossa (tai oikeastaan ehkä ennemmin haitta, minulle sopii hyvin se että esim. hakukonehakuja tehdessä oikea nimeni yhdistyy niihin asioihin joita minä oikeasti teen eikä mitä mieltä minä olen Emily Dickinsonin runoista).
Ja on myös todettava, että vaikka Piraattipuolueen ideoista en suuremmin perusta, niin olen kyllä sitä mieltä että tekijänoikeuslainsäädännön tiukan kirjaimellinen noudattaminen yksipuolistaa kulttuuria ja haittaa eniten niitä marginaalisempia taiteilijoita, koska silloin on kovin vaikea minunkinkaltaisten yksityishenkilöiden intoilla niistä Hyvistä Jutuista joista muut eivät ehkä ole kuulleet, silloin musiikki on vain sitä mikä on radioissa voimasoitossa ja blogeissa kirjoitetaan vain niistä kirjoista jotka kaikki muutkin ovat jo lukeneet.
Menkää katsomaan se Viimeinen määräys, se on hyvä leffa. Emil Janningsin ja Josef von Sternbergin muistakin filmeistä olen pitänyt.

19 kommenttia:

Maria/Sinisen linnan kirjasto kirjoitti...

Juu älä lopeta blogia :). Minullekin oli ihan uutta tietoa, että kokonaista runoa ei saisi blogissa "siteerata". Kokisin kyllä hyvin omituisena, jos joku runoilija/perikunta ryhtyisi toimenpiteisiin epäkaupallista blogia kohtaan, johon runo on hyvässä hengessä "kopioitu".

Voisin kuvitella, että joku runo saattaisi tehdä blogin lukijaan niin suuren vaikutuksen, että hän ostaisi kokonaisen kokoelman :).

Salla kirjoitti...

Mä kävin jo saksimassa omia runonäytteitäni lyhyemmiksi, tosin ne jätin jotka on esim. yksi kokonainen osa yhtä moniosaista runoa, kuten runohaastepostauksessani. Tulipahan tehtyä. :)

Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkka kirjoitti...

Älä missään nimessä lopeta blogia! Tekijänoikeudet ovat hyvä ja puolustettava asia, mutta terve järkikin sentään lienee sallittua. Jos siteeraa runoarviossa kokonaisia runoja, tulee tuskin tehneeksi mitään peruuttamatonta vahinkoa kenellekään. Minusta sinulla on oivallinen pointti tuossa, että liiallinen oikeuksien "kunnioittaminen" menee sitten jo pienten tekijöiden vahingoksi.

Oma avattareni on myös laiton kuva. Kukaan ei ole siitä vielä valittanut, mutta ehkä sekin aika koittaa. Sen tausta on kuitenkin viaton. Joskus alkuaikoinani FB:ssa siellä pyöri "hauska" testi, jolla voi testata, mikä muumihahmo itse kukin on. No, minä olin Nipsu. suutuin, koska Nipsu on raukka, pelkuri, ahne ja itserakas tyhmyri. Otin Nipsun sitten omaksi proofiilikuvakseni. Sittemmin se on kulkenut mukanani niin tänne blogimaailmaan kuin Twitteriinkin. En enää raaskisi siitä luopuakaan.

Hreathemus/NDSL kirjoitti...

@hdcanis: Mielenkiintoista kuulla sinun näkemyksesi tästä asiasta. Päädyin postaamaan sangen pitkän kommentin Sallan boksiin, ja olen samaa mieltä että tämän asian voi vetää erittäin helposti yli. Siinä vaiheessa, kun joku monikansallinen kustantamo lähtee haastamaan oikeuteen epäkaupallista bloggaajaa joka on käyttänyt kokonaista runoa blogissaan, on homma livahtanut lapasesta aika reilakkaasti. Ja jos laulut ovat periaatteessa runoja.. oi, tuleekohan Tim Minchin kohta koputtamaan ovelle kun kehtasin kääntää Stormin suomeksi?!

@Kirsi: Oli pakko tehdä samanlainen testi. Olen kuulemma Myy, "the biggest Bitch ever". Osui kotiin tuo vastaus. :)

Hreathemus/NDSL kirjoitti...

Lisähuomio: myös minun avatarini on laiton kuva. Tai itse asiassa osa laittomasta kuvasta joka on aika iso. Tuttut, minä!

hdcanis kirjoitti...

Joo, ne tekijänoikeustoimenpidetapaukset joista olen kuullut ovat olleet kooltaan hivenen eri tasoa kuin yksittäiset harrastajablogit, mutta tietysti on hyvä muistaa että pienimuotoisessakin toiminnassa ollaan nopeasti harmaalla alueella (ja jos joku oikeudenomistaja toivoo oman runonsa poistamista niin teen sen valittamatta)

Ja siinä hengessähän tätä teen että jos vaikka joku löytäisi jotain kiinnostavaa ja menisi taloudellisesti tukemaan niitä kirjoittajia.

Aloin tuossa myös pohtia näitä hassuja eroavaisuuksia eri alojen piirissä, omalla tieteellisellä alallani on päinvastoin mahdollisimman toivottavaa että ne omat tekstit leviävät mahdollisimman laajalle ja että niihin viitataan (plagiointi on toinen juttu, viittauksissa pitää toki tekijä mainita). Ja elannon hankkimisessa se montako kertaa sinun teksteihisi on viitattu on iso asia kun haetaan projektirahoitusta, virkoja yms.

hdcanis kirjoitti...

Hreathemus, lukaisin kommenttisi Sallan kirjoitukseen ja ollaan näköjään aika lailla samoilla linjoilla, tekstin yms. käytöstä kaupallisiin tarkoituksiin on syytä älähtää mutta esittelytarkoitukset ovat kannatettavia...ja omassa levyhyllyssäni on myös lukuisia virallisia levyjulkaisuja artisteilta joihin tutustuminen on tapahtunut ei-niin-laillisissa olosuhteissa eli en voi millään nähdä piratismia pelkästään vahingollisena ilmiönä.

Jos meillä olisi jotain runouden suurtähtiä joiden kokonaisia runoja laittaisin tänne tarkoituksenani kerätä mahdollisimman paljon kävijöitä hakukoneista tai mainostaisin foorumeilla että nyt meiltä tämän-ja-tämän runoilijan uusin, tule katsomaan, niin sitten en voisi pitää toimintaa moraalisesti kannatettavana.

Muta joo, toivottavasti toteutatte hyvät aikeeni ja luette runoja myös niitä laillisempia reittejä pitkin, ostatte kirjoja tai edes lainaatte kirjastoista.

Booksy kirjoitti...

Eipäs uhkailla... olisi kurjaa jos lopettaisit. Olen huono runonlukija, mutta juttujasi olen osannut enimmäkseen lukea ihan sujuvasti :-)

Journalistiliiton ohje, jonka Salla löysi, sanoo, että

"Sitaatin laajuus on ratkaistava tapauskohtaisesti. ”Tarkoituksen edellyttämä laajuus” merkitsee, että sitaatti ei saa olla liian pitkä, mutta toisaalta ei myöskään harhaanjohtavasti liian lyhyt. Oikeaa mittaa ei tämän tarkemmin voi määritellä."

Siis vaikka kokonaisen runon siteeraaminen on tavallisesti väärin, se voi olla oikein jos lyhentäminen olisi omiaan antamaan ihan väärän käsityksen runosta. Minusta lyhyen runon lyhentäminen todennäköisesti tekee siitä käsittämättömän.. eikä meidänkään tanka-runoja koskevasta ajatuksenvaihdostamme olisi tullut mitään jos ne olisi pitänyt paloina esitellä.

Kirsiä ja Hreathemusta peesaten, terveen järjen käyttö lienee sallittua. Olaus Petrin ammoisia tuomarinohjeita siteeratakseni: Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan.

hdcanis kirjoitti...

Juu, kuten aiemmissa kirjoituksissa olen maininnut niin suosin impaktia, eli suosimani runot ovat pääosin lyhyemmästä päästä ja jos niitä alkaa saksia niin helposti hukkuu idea, rytmi, mitta ja lopputulos on varmasti sellainen että se ei miellytä ketään.
Jos siis ei lähde johonkin "noudatan lain kirjainta mutten henkeä" kikkailuun, tyyliin että poistan viimeisen säkeen viimeisen kirjaimen.

Kuten mainitsin, olen antanut itselleni kertoa että runon tehtävä on välittää ajatuksia, tunteita, kokemuksia sellaisella tavalla johon suorasanaisempi kieli ei pysty. Jos tämä väite on totta niin silloin sen muodon rikkominen leikkaamalla ja editoimalla on väkivaltaa. Samaan tapaan kuin huolimattomassa suorasanaisessa käännöksessä se "runouden" attribuutti katoaa.
Ja jos tuo väite ei ole totta niin sehän on ääneen huudettava.

Yksittäisten säkeiden siteeraaminen toimii analyysissa jossa myös lukija tuntee käsiteltävän materiaalin ja osaa sijoittaa ne säkeet oikeaan yhteyteen (ja ansiokkaita anlysoijia toki myös löytyy bloggaajista) mutta esittelyinä ne eivät minusta toimi.
Tällöin tosiaan päädytään siihen että runouskeskustelua voidaan "julkisesti" käydä järkevästi vain alan vakiintuneiden harrastajien kesken, mikä johtaa siihen että runous kirjallisuudenlajina on vakaasti marginaalissa. Ja tämäkin on kuulemma huono asia.

Toki voisin noissa lainauksissa siirtyä suosimaan mieluummin niitä pitkiä runoja joista jo otteista saa jonkinlaista jujua mistä on kyse. Tai lähteä jahtaamaan tekijöitä tai oikeudenomistajia ja kysellä niiden julkaisuoikeuksien perään, mutta tässä ollaan kuitenkin sen verran pienimuotoisena harrastusblogina liikkeellä että ei se oikein ajankohtaiselta tunnu...

Penjami kirjoitti...

Jos tekijänoikeuksia haluaa noudattaa, runoja ei pitäisi perusteettomasti esittää kokonaisuudessaan. Tätä hankaloittaa kyllä kohtalaisen paljon runon määrittely nykylyriikassa.

Tulkitaanko yhdelle sivulle laitettu yksi lause esimerkiksi kokonaiseksi runoksi? Entäpä taas ilman mitään otsikointia sivukokonaisuudessa oleva teksti, jolla ei kuitenkaan tunnu olevan mitään varsinaista yhteyttä saman sivun muihin runoihin.

Nykyrunoissa ei usenkaan myös ole mitään järkevää säejakoa, joten ilman raakaa väkivaltaa ei yksittäisiä rivejä saa kokonaisuudesta irrotettua. Esimerkiksi voisi mainita vaikkapa Mari Kosken kokoelman Sch tai aikamonen muunkin.

Jos haluaa analysoida runon kokonaisuudessaan ja silti saksia, niin ainahan voi toki siteerata sen vaikka kolmessa osassa ja käydä väleissä omia havaintojaan. Mutta tuo on totta mitä edellä todettiin: pätkäisty runositaatti voi herättää aivan väärän tulkinnan, ja luultavasti silloin runoilijakin olisi mieluummin toivonut, että hänen runonsa esitetään kokonaisuudessaan. Siihen ratkaisuun usein itsekin päädyn.

Oleellisinta minusta näissä tekijänoikeuskysymyksissä on kuitenkin yhteys, jossa runoa käytetään. Pelkkä päivän runo -postaus (jossa ei ole muuta kuin pelkkä siteerattu runo) muuttuu heti vähemmän kyseenalaiseksi, jos pohtii, miksi sen on valinnut eli hieman analysoi runoa ja sisällyttää sen laajempaan, itse kirjoittamaansa tekstikokonaisuuteen.

hdcanis kirjoitti...

Joo, sellainen Päivän runo -postaus jossa on vain se runo menisi jo selkeämmin epäilyttävän puolelle, silloinkin kun mainitsisi sen runon kirjoittajan (samoin kuin sellaiset "hassu kuva löytyi netistä"-postaukset ilman sen kummempaa kommentointia tai yhteyttä).

Ja ymmärrän kyllä pohjan noille oikeuslinjauksille ja että ne on helpointa säätää tiukemman mukaan kuin jättää paljon takaportteja mahdolliselle hyväksikäytölle, mutta tässä tapauksessa minusta runoilijan intresseissä on enemmän se että minä en mene sörkkimään sitä teosta muotopuoleksi (mahdollisesti eri mieltä olevat runoilijat ovat yhä tervetulleita ilmaisemaan kantansa).

Tietysti näissä on myös se ongelma että vaikka olisinkin moraalis-esteettis-filosofisesti oikealla asialla, niin toiminnallani kuitenkin hämärrän sitä oikeuskäsitystä että niitä teoksia ei saa käytellä ihan miten sattuu, ja näin edistän myös pahempia väärinkäytöksiä.
Hankalaa on. Keskustelua aiheesta on joka tapauksessa syytä käydä.

Anonyymi kirjoitti...

Hei, löysin blogiisi, sinähän kirjoitat runoista kuten minäkin, ja painiskelet näköjään samojen ongelmien kanssa.
Aloitin oman blogini ajatellen, että kun runoista ei paljon kirjoiteta, voisin yrittää, ja runot saisivat näkyvyyttä (vaikkei blogillani ole kyllä paljon lukijoita). Sitten havahduin pohtimaan tekijänoikeusasioita ja typistin lainaamani kokonaiset runot lyhyemmiksi. Nyt pohdin, saanko peetä niskaan joltakin runoilijalta, joka eksyy sivuja lukemaan ja kokee, että runoaan on tulkittu väärin asiayhteydestä irrotetun sitaatin varjolla. Molempi huonompi siis.
Ymmärrän täysin pohdintasi siitä, onko koko runobloggaus järkevää jos se on melkeinpä mahdotonta.
t. ruohonkortta-blogisti

Jokke kirjoitti...

Hyvä kirjoitus.

Tekijänoikeudet päättyvät tietyn ajan jälkeen, eli pääosin 1800-luvun lopun kirjallisuus on julkaisuvapaata, osa 1900-luvun.

Kuten kirjoitat järjen käyttö on sallittu, itse voi siteerata koko runonkin tästä lähin, jos katson sen ilmentävän asiaa. Luultavasti runoilija ei pistä pahakseen, jos pistää minulla on yhteystieto yliössä.

Minusta kokonaiskuvan saa lukemalla tekijänoikeuslain, hallituksen esityksen ja tärkeimmät oikeustapaukset.

Blogikeskusteluissa nousi esille, että video linkkaaminen on sallittu, koska lataaja vastaa videosta. Tähän haluaisin tulkinnan, koska en usko asian olevan näin yksinkertainen.

Tekijänoikeuskeskustelua haittaa monet yksipuoliset ilmoitukset, esim. omaan käyttöön yleensä saa kopioida, esim. tietokoneohjelmasta saa ottaa varmuuskopion. Suomalaisesta kirjasta saa ottaa 20 sivua kopioita (muttei yli puolta) oppilaille koulut maksavat luultavasti tästä yhteispottiin, eli tässäkin oikeuden omistaja ei välttämättä saa raha, mutta järjestö saa (ja jakaa sen jollakin perusteella), jos tilanne ei ole muuttunut ...

hdcanis kirjoitti...

Juu. Voisi ottaa jatkossa linjausta siihen suuntaan että laittaa tänne otteita jos sellaisen saa järkevästi poimittua, mutta laittaa myös niitä kokonaisia silloin kun se tuntuu sopivammalta.
Ja vanhemmat runot ovat tosiaan oikeuksien ulkopuolella (mutta tästä taisi olla juttua että tekijänoikeus koskee myös käännöksiä, eli esim. Antti Nylenin uudet Baudelaire-käännökset ovat taas rajoitettuja vaikka alkukielinen olisikin vapaata).
Niitä oikeuksien kyselyjäkin mietin mutta silloin pitäisi kyllä muuttaa bloggausperiaatteita, nyt tässä on painotus tarkoituksellisesti satunnaisuudella ja sillä että kirjoitetaan spontaanisti vaikutelmia, ja nuo vaatisivat suurempia määriä harkintaa.

Ja Ruohonkortta, vilkaisin blogiasi ja kiinnostavalta näyttää, tervetuloa suomalaisten kirjallisuusbloggaajien joukkoon :)

Marja-Leena kirjoitti...

Asia on kyllä niin, että kun jotain teosta arvioidaan ja ESITELLÄÄN, niin sekä taideteoksen tekstiä että kuvia saa käyttää. Sillä ei ole merkitystä onko arvioija/kritiikin esittäjä/esittelijä nimimerkki tai omalla nimellään esiintyvä henkilö. Tämä on tosiasia. Muutenhan kaikkien lehtien kirja-, taideteos-, näytelmä-, elokuvaesittelyt (-kritiikit) olisivat laittomia. Tämä periaate on myös Wikipedian käytäntö, samoin kuin tietosanakirjojenkin.

hdcanis kirjoitti...

Joo, sitaattioikeus on olemassa mutta ongelma on että sitaattioikeus ei ulotu kokonaiseen teokseen (esim. sitä koko kirjaa ei saa laittaa liitteeksi siihen arvosteluunsa), ja runo on kokonainen teos...

Eli muutamia säkeitä saisin laittaa tänne mutta tuo tapani laittaa kokonaisia runoja ei ole lain silmissä hyväksyttävää. Mutta aika moni noista lainaamistani runoista on sellaisia ettei niitä oikein arvaa saksia kun se ajatus tai tunne mikä niistä nousee katoaa samalla...

Marja-Leena kirjoitti...

En yleensä esittele runoja, vaan runokirjoja. Siksi ajattelen, että runo on vain osa kirjaa...

Youtubessa on sääntönä, että esittäjän pitäisi itse ilmoittaa sinne, jos halua kappaleensa sieltä pois. Aikaisemmin laitoin Yotubesta vain linkin, nykyisin on tullut otettua upotuskin käyttöön.
Facebookissa tulee aina upotus, vaikka laittaisi vain linkin.

hdcanis kirjoitti...

Samalla tavalla itse olen ajatellut että yksittäinen runo on osa kirjaa, mutta tästä on laki eri mieltä (ja ihan perustellusti, muutenhan sitä voisi väsätä vaikka omia antologioita).

Marja-Leena kirjoitti...

Ohhoh, sitten olen jo ylioppilaskirjoituksissa sortunut laittomuuksiin. Siteerasin kokonaisen runon aineessani...

Miten sitten runojen lausuminen yleisön edessä...! Onpa mennyt hankalaksi.