30.4.12

Huhtikuun luetut

Josephine Tey - Brat Farrar
Cees Nooteboom - Seuraava tarina
Petri Tamminen - Enon opetukset
Amelie Nothomb - Vaitelias naapuri
Alan Garner - Mustan tornin portilla
Walker Percy - The Moviegoer
R.A. MacAvoy - Damiano

Kevin Brownlow - The Parade's Gone By...

Pertti Jarla - Fingerpori 5

Huhtikuussa on taas nippu kirjoja luettu. Ja taas kerran vaikka kirjat onkin luettavaksi päätyneet puolisatunnaisesti niin jonkin verran temaattisia yhteyksiä on myös havaittavissa, eli uuden ja vanhan, eri sosiaaliluokkien ja sivistysmääritelmien kohtaamiset ja konfliktit.

Nooteboomin ja Nothombin kirjat on luettu Eurooppa-haasteeseen, suunnilleen niitä ainoita hollantilaisia ja belgialaisia kirjailijoita joita tiedän, löytyvät lähes vierekkäin kirjaston hyllystä ja mielenkiintoisesti molempien kirjojen päähenkilö on koulun latinanopettaja, ja kirjoissa tuodaan hieman esiin ristiriitaa vanhan sivistyksen ja nykyajan välillä, toisessa enemmän ja toisessa vähemmän. Nooteboomin kirjasta en kuitenkaan oikein saanut mitään irti, ei se oikein vedonnut, Nothombin absurdi groteskius sen sijaan oli hyvinkin mielenkiintoista (mutta absurdia ja groteskia).

Tammisellakin on vähän samaa, vähän nössö ja saamaton kertoja ja enonsa, rentunoloinen tekijämies. Tapahtumat olivat vähän sellaista suomalaista ryyppäysrealismia jota minä en oikein jaksa lukea mutta sen verran sujuvasti Tamminen kirjoitti että ihan ilokseen tämän luki.

Percyn Moviegoer oli myös uuden ja vanhan konfliktista ja siitä johtuvasta juurettomuudesta ja vieraantumisesta. Aika hankala kirja joka tuntui pakenevan otetta, mutta päähenkilöä ja tämän pohdintoja symppasin kyllä. Tämä on kirja joka täytyy kai lukea joskus uudestaan.

MacAvoy on taas näitä nimikirjaimia käyttäviä naisfantastikkoja, ja Damiano ilmeisesti ensimmäinen osa trilogiaa mutta luettavissa myös täysin yksinään. Renessanssiajan Italiassa nimihenkilö, nuori ja aika naiivi alkemisti-velho joutuu laskeutumaan kuvainnollisesta norsunluutornistaan sodan realiteettien keskelle. Erinomainen kirja, ja lisäpisteitä siitä että tärkeänä sivuhenkilönä esiintyy aito lappalaisnoita Saara maanpaossa Lombardiassa (ja MacAvoy on taustatyönsä magiaperinteistä tehnyt). Missä viipyvät MacAvoy-suomennokset, kysyn vaan?

Brat Farrar on taas vähän toisesta näkökulmasta, eli eräänlainen dekkari (sen dekkariosuuden ratkaisun kyllä tajusin hyvissä ajoin) nuoresta miehestä joka soluttautuu vanhaan ja arvokkaaseen englantilaissukuun väittämällä olevansa kahdeksan vuotta sitten kadonnut poika jonka luultiin tehneen itsemurhan. Vähän sama kuvio kuin Highsmithin Ripley-kirjoissa siis, paitsi että sosiopaattisen Ripleyn sijasta Farrar on kuvattu hyvin miellyttäväksi henkilöksi jota voi sympata ihan avoimesti. Ja Tey perinteiseen tapaan kirjoittaa hyvin.

Mustan tornin varjossa -kirjastakin saisi kai jonkinlaisen variaation samasta teemasta, mutta...toisen lukemani Garnerin, hienon Owl Servicen (suom. Huuhkajalaakso) tapaan tämä luokitellaan lanu-kirjaksi fantasialementtiensä ja nuorten päähenkilöittensä perusteella, ja samaan tapaan tämä ammentaa vanhoista myyteistä ja on epämääräisyydessään sillai sopivasti ärsyttävä, eli turha on toivoa että kaikki selitetään puhki ja langat solmitaan siististi yhteen. Mainio kirja vaikkei tuon Owl Servicen tasoinen.

The Parade's Gone By on elokuvahistoriikkien perusteoksia, laaja (yli 600 sivua) esittely mykkäkauden Hollywoodista ohjaajista ja tähdistä leikkaajiin, art directoreihin ja stuntmiehiin. Ja kun kirja on tehty 60-luvulla niin Brownlow pääsi vielä haastattelemaan useita tekijöitä, eli ääneen pääsevät Pickford, Keaton, Lloyd, Swanson, Brooks, Sternberg...

Ja Fingerpori on Fingerpori.

Kirjojen sopimisesta haasteisiin voi mennä lukemaan tuolta toiselta sivulta.

8 kommenttia:

Booksy kirjoitti...

Tuo Tey alkoi oudosti kiinnostaa. :-)

hdcanis kirjoitti...

Juu, luulen että pitäisit Teystä. Kolme olen itse lukenut ja pitänyt kaikista, ja hyllyyn olen napsinut pari lisää kun ne liikkuvat halpoina pokkareina aika hyvin...
Ne ovat tavallaan modernimpia kuin aikalaisensa, sellaisia epädekkareita että otetaan klassisen arvoitusdekkarin ainekset ja ravistellaankin ne sellaiseen järjestykseen että lopputuloksena on lukuromaani jossa vain sattuu olemaan jokin rikosmysteeri keskeisessä asemassa.

Salla kirjoitti...

Muistelen lukeneeni tuon Mustan tornin varjossa lapsena, ja silloin se kyllä tuntui hyvältä!

hdcanis kirjoitti...

Minulla oli tämä Musta torni nyt luvussa ensi kertaa, ja mieleen kyllä tuli sekalaiset blogikeskustelut sekalaisista fantasiakirjoista joissa pohditaan kulloisenkin kirjan ikäryhmäsuosituksia...
Koska tämäkin on monilla tavoin niin selkeä lanu-kirja mutta jossa on aika tehokasta kauhuiluakin mukana, ja bongailin sieltä täältä viittauksia myytteihin, jotka olisivat varmasti menneet ohi lapsena...ja toisaalta saattaa olla että lapsena sitä suhtautuisi rennommin siihen epämääräisyyteen että asiat nyt vain ovat näin, ei niitä selitellä...
Ja tavoitelluista ikäryhmistä, kirjoittaja on ilmeisesti itse todennut että hän kirjoittaa itselleen, ei lapsille, nuorille tai aikuisille.

Täytyy pitää silmät auki kirjailijan varalta, nämä kaksi lukemaani ovat ilmeisesti ainoat suomennetut mutta englanniksi näkyy vielä olevan kirjoja...

Marleena kirjoitti...

Aika paljon olet ehtinytkin lukea. Minulla tahtoo työ haitata kovasti näitä lukuharrastuksia.

hdcanis kirjoitti...

Työ 8h, nukkuminen 8h, siinähän jää vielä 8h vuorokaudesta käyttämättä :)

Marleena kirjoitti...

Työmatkat 3 h, kaupassa käynti 1 h, siivoaminen, ruoanlaitto, suihkussaa käynti, pyykinpesu, ulkolu, uiminen ym. ;)

Marleena kirjoitti...

Niin ja kirjoittaminen... Olen lukenut kai jo elämässäni liikaa... :DD