Tekijänoikeuksista

Sallan lukupäiväkirjassa oli selvitystä bloggaamiseen liittyvistä tekijänoikeuksista, jonka pohjalta lähdin sitten pohtimaan omia käytäntöjäni, tässä niitä seuraa.

Tämä varsinainen tajunnanvirtani on sellaista että jos ilman viittausta olevassa tekstissä löytyy yhtäläisyyksiä jonkun toisen tekstin kanssa niin ne ovat tahattomia (teidän ei tietenkään tarvitse uskoa minua, minä sanoisin tuon saman myös silloin jos röyhkeästi plagioisin kaiken).

Kuvitusta en käytä juuri lainkaan, taitaa olla Finder-jutussani ainoat blogiteksteissä käytetyt kuvat. Profiilikuvani onkin sitten eri juttu, se on Emil Janningsia esittävä still-kuva Viimeinen määräys -elokuvasta (jonka olin nähnyt vähän ennen kuin aloitin tämän blogin, ja tuo kuva tuntui osuvalta). Sekalaisilla muilla foorumeilla olen myös käyttänyt vanhojen elokuvanäyttelijöiden kuvia, motiivina toisaalta obskuurit intertekstuaaliset yhteydet jotka eivät välttämättä aukene kenellekään muille kun minulle (ja joskus eivät minullekaan), ja toisaalta kyse on anonymiteetistä samaan tapaan kuin nimimerkin käyttö: pyrkimys naamioon joka näyttää avoimesti naamiolta. Olen joskus käyttänyt myös vanhoja piirroskuvia jotka ovat jo hyvän matkaa tekijänoikeuksien ulkopuolella, mutta ne saattavat joissain tapauksissa hämätä muita luulemaan että minä olisin itse ne kuvat tehnyt.

Mutta sitten tärkeimpään asiaan, eli tuohon tapaani liittää runopostausten yhteyteen yleensä kokonainen runo, ja kuten Sallan kirjoituksen kommenteissa Mari A. huomautti, kokonainen runo on teos ja ei kuulu sitaattioikeuden piiriin. Tätähän en ole tullut juurikaan ajatelleeksi koska kuten aiemmissa postauksissa olen maininnut ajattelen helpommin kokoelmia niiksi yksittäisiksi teoksiksi joissa ne yksittäiset runot ovat osasina, mutta Mari on toki oikeassa.
Toisaalta, poislukien eeppinen runous, minusta on mieletöntä siteerata vain joitain yksittäisiä rivejä, koska eikös sen runon pitäisi pystyä välittämään se jokin ajatus, tunne, tunnelma tms. ja sellaisella tavalla että se on välitettävissä vain sinä runona. Ja jos se sama välittyy yksittäisistä säkeistä niin mitä ne loput säkeet siellä edes tekevät. Proosa ja epiikka toimivat eri tavalla, niissä tyyli ja sisältö ovat (usein) ainakin jossain määrin erotettavissa.
Ja ilman sitaatteja on aika hölmöä kirjoittaa näistä mitään jos ei puhuta sellaisista kirjoista jotka ovat jo lukijoille tuttuja, ja ainakin minä oletan että kirjoitan esittelyjä ja kommentteja pääosin sellaisille lukijoille jotka eivät kyseisiä kirjoja vielä tunne. Tällöin päädytään yhtälössä sellaiseen lopputulokseen että jos haluan kunnioittaa tekijänoikeuksia niin suljen tämän blogin, ja olen ylipäänsä pakotettu kysymään onko mielekästä keskustella runoudesta julkisesti, ne jotka runoutta harrastavat voivat keskustella privaatisti keskenään ja jättää meidät kunnon ihmiset rauhaan.

En kuitenkaan ole ihan heti tätä blogia sulkemassa, paitsi jos nyt tulee runsaasti lukijakommentteja että joo, lopeta vain. Moraalinen puolustukseni on että blogi on harkitusti epäkaupallinen harrastusblogi ja sellaisena aikoo pysyäkin, ja pyrkimykset ovat pääsääntöisesti hyvät (se julkisen kulttuurikeskustelun lisääminen ja monipuolistaminen ja Hyvien Juttujen esiintuonti ja mainostus). Taloudellinen hyöty pyritään saamaan ihan muilta aloilta.
Tähän liittyy myös se anonymiteettikysymys ja nimimerkin käyttö, tällä pystytään minimoimaan myös mahdollinen aineeton hyöty uran etenemisen yms. muodossa (tai oikeastaan ehkä ennemmin haitta, minulle sopii hyvin se että esim. hakukonehakuja tehdessä oikea nimeni yhdistyy niihin asioihin joita minä oikeasti teen eikä mitä mieltä minä olen Emily Dickinsonin runoista).
Ja on myös todettava, että vaikka Piraattipuolueen ideoista en suuremmin perusta, niin olen kyllä sitä mieltä että tekijänoikeuslainsäädännön tiukan kirjaimellinen noudattaminen yksipuolistaa kulttuuria ja haittaa eniten niitä marginaalisempia taiteilijoita, koska silloin on kovin vaikea minunkinkaltaisten yksityishenkilöiden intoilla niistä Hyvistä Jutuista joista muut eivät ehkä ole kuulleet, silloin musiikki on vain sitä mikä on radioissa voimasoitossa ja blogeissa kirjoitetaan vain niistä kirjoista jotka kaikki muutkin ovat jo lukeneet.
Menkää katsomaan se Viimeinen määräys, se on hyvä leffa. Emil Janningsin ja Josef von Sternbergin muistakin filmeistä olen pitänyt.