Raatimme sanoo "meh". Rekola on suuresti arvostettu kirjoittaja mutta joko tämä ei ole kauhean hyvä esimerkki häneltä (ehkä pitäisi tutustua siihen aforismituotantoon) tai sitten minä en vain tajua. Ja ottaen huomioon sen "kaikkien pitäisi lukea runoja"-asenteen joka tämänkin blogin inspiraationa on, jos minä en tajua niin vika on tekstissä.
Siellä täällä on muutama melkein viehättävä pätkä, mietteitä ajasta ja kuolemasta, ja siitä lopun Kurbinovo-tarinasta pidin, mutta...
Elit tätä vuotta, kun kolmen
kuun matka oli jäljellä,
toinen maailma
tempaisi sinut, ja taas olit ajassa
ennen tätä kaupunkia.
Sanoit "ensi vuonna"
ja ensi vuonna kävi samalla tavalla.
Mikään ei ollut muuta kuin
mahdollista. Ja kaikki oli.
Kaikki oli mahdollista.
Etkä enää tiennyt
mitä eroa näillä maailmoilla oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti