17.2.10

Kari Ilmonen - Merkkien sade (1993)

Hohhoijaa, tämä on taas tätä. Sellaista runoutta jota voisi alkaa jo epäillä parodiaksi mutta ei se vakuuta sellaisenakaan...

Yhä enemmän huoneita
joissa asiat kantavat
vain lauseen ajan.
Hetket vailla sanoja
luovat kuulaita nurkkauksia
levätä.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Ilmosen Merkkien sade ei olekaan perinteinen runokirja, vaan yhteiskuntafilosofinen kannanotto mainos- ja imagokielen taukoamattomaan tulvintaan ja siihen, että hiljaiset, rauhalliset paikat voivat löytyä vain kiven alta tai peräti sen sisältä. Samalla kirja on yhteiskuntakriittinen, mitä yltiökapitalismiin ja sen kielellisiin suostuttelukeinoihin tulee...