Aale Tynni on minulle tutumpi suomentajana, ja kyllähän tässäkin käy ilmi että sana on hallussa. Mutta jotenkin se sisältö jäi minun makuuni hieman triviaaliksi ja mitäänsanomattomaksi, ja se tapa kirjoittaa lyhyitä säkeitä, ei juuri henkäystä pitempiä, olivat jotenkin rasittavia katkonaisuudessaan.
Tynni namedroppaa urakalla viittauksia myytteihin ja kirjallisuuteen, mutta ei tätä lukijaa häiritsevästi, tunnistin kuitenkin melkein kaikki viitteet suoraan.
Etsin etäisyyksiä
Etsin etäisyyksiä, tarujen aikaa.
Kemties tarinat meille säilyttävät
sirusen alkutietoa, kadonnutta,
niinkuin mayain kirjat katosivat,
niinkuin paloivat
Aleksandrian kirjaston
seitsemänsataatuhatta kirjaa.
Tiesivätkö he kenties enemmän
jotka elivät mittaamattoman ajan:
tietäjävanhus Teiresias
joka tunsi molemmat, miehen ja naisen ilon,
joka sokaistuessansa oli saanut toisen näön,
näki tulevat kauhut, pystymättä estämään?
Tai poloinen Tithonos
joka jumalattaren lahjan tähden
eli vuosisatoja, kuoleman armoa rukoillen,
alati vanhempana ja pienempänä,
lopulta sirkkana muurin raossa valittaen?
Riittääkö mikään aika?
Uskoin aina: tietäminen on ilo.
Olisi koottava tiedon hohtavat sirut:
Ravennan mosaiikit
lasitetuista laatoista - jokainen niistä
yksinänsä on vailla merkitystä,
yhdessä ihana kuva.
4 kommenttia:
Minulle Vuodenajat ei ole ihan toimivinta Tynniä. Parhaiten kolahtavat vaikkapa Balladeja ja romansseja, Pidä rastaan laulusta kiinni, Tarinain lähde ja Vihreys. Useammalla lukemisella tosin on Vuodenajatkin parantunut. Myös vanhemmissa kokoelmissa (esim. Torni virrassa, Tuntematon puu) on paljon helmiä.
Pidän kyllä Tynnin lyhytsäkeisistäkin runoista, sillä muoto on hallussa ja rytmitys tarkkaa, sanonta välillä hyvinkin säästeliästä mutta ilmaisevaa. En ole akateeminen, mutta Googlen aikakaudella name dropping ei häiritse, kun heti voi paikkailla sivistyksensä aukkoja — jos on tarpeen. Kieltä ja mittaa ei ole tarpeen päivitellä, suomi soi kauniisti ja ajattomasti.
Suomennoksista kannattaa ehdottomasti tutustua Edda-runoihin ja tietenkin kokoelmaan Tuhat laulujen vuotta.
Eddasta Tynni onkin minulle tuttu ja siinä on herkullista kieltä, ja täytyy laittaa nuo muutkin mieleen.
Namedropping on minusta Googlenkin aikana pikkuisen ongelmallista kun se helposti rikkoo lukemisen rytmin jos pitää hakea tai joskus edes pysähtyä miettimään että mikäs juttu tämä oli. Toistuvilla lukukerroilla tuo ongelma epäilemättä poistuu. Sinänsä tuo on yksi asia jota sietäisi pohtia, oikeastaan kaikki kommentointini keskittyvät ensivaikutelmiin ja nopeaan impaktiin, ja se kuinka mikäkin runokokoelma toimii pitemmällä aikavälillä ja uusilla lukukerroilla tai kuinka hyvin ne jäävät kummittelemaan takaraivoon on aika lailla sivuutettu.
Myönnän myös sen että tuo on niitä asioita joissa toisessa kritisoi niitä vikoja joita itsessä on, harrastan turhankin paljon myös hämäriä viittauksia sinne tänne...
Hei, törmäsin jostain blogiisi ja silmään pisti tämä aiempi postauksesi Aale Tynnistä. Joskus nuorena hurmaannuin alkupuolen tuotannostaan kuten kokoelmasta Ylitse vuorten lasisten, jossa on viittauksia satuihin ja jotenkin kaunista tarinallista ja kerrontatyyppistä runoutta. Mukavaa tällainen lyriikkaan keskittyminen blogissa.
Joskus pitäisi varmaan palata Tynnin pariin, ja tuo tarinallinen runous kuulostaa kiinnostavalta, koska kuten sanottu tunnen sen Eddan käännöksen...joten tuo kirja voisi olla kokeilun arvoinen.
Ja juu, temaattisia ollaan, tosin huomaan kyllä nyt näitä varhaisimpia kirjoituksia katsellessa olleeni jyrkempi kuin mitä varmaan olisin nyt, eli ehkä minä olen jotain oppinutkin :)
Lähetä kommentti