Haapalan satuin näkemään männäkuussa Taiteiden yössä ja kun kirjastossa tuli vastaan kirja joka on nimetty entisen kotikaupunkini mukaan niin kai sitä pitää vilkaista. Vaikka alkumetreillä huomasinkin että puhe on joesta eikä kaupungista...
Runot muodostavat siis yhtenäisen kokonaisuuden, tarinoidaan joesta ja erityisesti historiasta. Henkilökohtainen lähihistoria on vahvasti mukana, niin kertojan isä kuin isoisäkin saa paljon tilaa (sitä en tiedä onko näillä mitään yhteyttä Vesa Haapalan isään tai isoisään eikä se kai tähän kuulukaan, ei tämä kai dokumentti ole). Mutta mukana ovat myös mm. Aleksis Kivi ja paljon keskiaikaista väkeä jotka seilaavat edestakaisin Helsingen ja Tallinnan väliä, ja myös ajallisten kerrostumien välillä seilataan runsaasti eestaas ja ne limittyvät ja virtaavat yhteen.
Haapalan kieli viehätti minua, kirja vilisee meheviä säkeitä ja erityisesti värikkäitä anakronistisia ilmaisuja, mutta kirjana kannesta kanteen luettuna tämä kävi aika raskaaksi, ainakin minun keskittymiskykyni ei riittänyt hahmottamaan onko tässä kuitenkaan mitään laajempaa "tarinaa" tai sisällöllistä kaarta kuin ne joen ja historian teemat (ikään kuin kumpaakaan voisi ymmärtää kokonaisuutena, jokea tai historiaa). Mutta satunnaisesti avattuna melkein miltä sivulta tahansa löytyi pieniä herkkupaloja...
Sivuhuomiona mainittakoon että kirjan julkaisusarjan nimi, "Runoja tunteville" (Otava) aiheutti ehkä tarpeettomankin suurta mielikuvituksen lentoa...pelkään että Fingerpori on pahasti korruptoinut tällaisen sanoilla leikittelyn vastaanottoa...
(ote)
Mitä kuninkaasta, syksyisestä merestä,
pakkasimme pursiin parrut ja Uudenmaan laudat,
lohet ja nahkiaiset, puiset astiat ja turkikset, vuodat ja voitynnörit, elävät uuhet
ja suuntasimme Rääveliin vaihtaaksemme tavaraa Ficken kauppahuoneen kanssa.
Eripuraa ja meteliä, juustoja ja hapankurkkuja,
koijujen lampaansuolikieliä ja sotilaita, torinpieksemiä huoria.
Liivin ja saksan, viron ja venäjän seasta tavoitimme kaiken mitä etsimme.
Pääsimme satamasta, suuntasimme ohi luotojen
lastinamme vehnää ja suolaa, humalaa ja mausteita, kapoittain kankaita.
Pärskeet pursien kyljillä, takana kaupungin aave, rypistynyt,
suolet sylissään, täällä airojen rytmi ja käsien kupari,
kokassa kireä laulu:
Meri musta, mulkosilmä, mustasilmä, mulkosilmä,
meri vahva, vahtopurje, nosta aava harjapäille -
harjapäille, hurjapäille, päästä pikemmin kotihin,
pikemmin pääset itsekin, nosta aalto harjapäille,
pääset poutalaan.
10.9.12
31.8.12
Elokuun luetut
Nikolai Gogol - Taras Bulba
Herta Müller - Ihminen on iso fasaani
John Steinbeck - Hiiriä ja ihmisiä
James Hogg - Private Memoirs and Confessions of a Justified Sinner
Julian Barnes - Flaubertin papukaija
Kristina Carlson - William N. päiväkirja
Ernest Hemingway - Vanhus ja meri
Juan Ramón Jiménez - Harmo ja minä
Elizabeth Taylor - The Sleeping Beauty
Juhani Rekola - Kuolemantanssi
Dupuy & Berberian - Jeanin elämää 7, Tietty tasapaino
Pentti Otsamo - Eedenistä pohjoiseen ja muita kertomuksia
Andi Watson - Slow News Day
Peter Madsen - Valhalla 1-5
Loeb & Sale - Superman for All Seasons
Juba - Viivi & Wagner, Vau, kuuma kinkku!
Carey & Fern - Crossing Midnight 1, Cut Here
Kaori Moru - Bride's Story 2
Tämän kuun vahva teema näkyy olevan nobelistit, kuukauden aikana tuli luettua neljää sellaista nobelistia joilta en aiemmin ollut kokonaista kirjaa lukenut.
Derrickus ihmetteli aiemmin että olin Steinbeckiltä ja Hemingwaylta välttynyt, ja kun nuo pari isoa klassikkoa on ollut harkinnassa jo pitempään niin jos ne nyt sitten napsisi pois. Molemmat periaatteessa ihan hyviä kirjoja mutta tuli näistä molemmista vähän sellainen olo, että näitä kirjoja luetaan amerikkalaisessa high schoolissa ja sitten keskustellaan tunnilla että mikä näissä on teema ja miten sitä käsitellään. Vähän kuin Vanhuksessa ja meressä ne hait repivät sen ison kalan palasiksi ja jäljelle jää vain ranka jota se turistirouva voi ihmetellä viimeisellä sivulla. Ihan sympaattisia, sujuvia ja luettavia kirjoja kuitenkin mutteivät säväyttäneet.
Müller tuli lukulistalleni lähinnä sen Eurooppa-haasteen perusteella, kun siitä nousee näpsä Romania-piste, vaikka etukäteistietojen perusteella vaikuttikin että tämä ei ole minun kirjani. Niinkuin ei ollutkaan, mutta senkin sai loppujen lopuksi luettua yllättävän sujuvasti.
Ja Jiménezin Harmo ja minä oli sympaattinen kokoelma pieniä vinjettejä elämästä andalusialaisessa pikkukylässä ja aasi Harmosta (ihan en tiedä oliko tässä mukana koko alkuteos vaiko valikoima, yhtenäistä juonta en huomannut). Jiménez on kai enemmän runoilija ja proosansakin on täynnä hyvin värikkäitä ilmaisuja ja kuvia, ja kokonaisuutena hyvin viehättävä pieni kirja.
Mistäs se ajatus oli tullut että nobelistit ovat jotenkin erityisen vaikeita ja haastavia luettavia?
Pari suomalaista, Rekolan melankolisen meditatiiviset esseet on aiemminkin hyviksi havaittu ja niin myös tämä kokoelma, ja Carlsonin William N. olikin lukuharkinnassa ja kun se vastaan näpsästi tuli niin pitihän se lukea ja hyväksi havaita. Yhden sortin mielensäpahoittaja tämäkin, jyrkkä ja ehdoton ihminen ja ehkä vähän traagisempisikin jos ei olisi niin sarkastinen...pidin.
Toinen semifiktiivinen elämäkerta, Flaubertin papukaija, toimi myös. Barnes esittelee Gustave Flaubertin elämän pääpiirteet monilla eri teemavariaatioilla, ja muoto sallii myös runsaan spekulaation niistä kohdista joissa faktat eivät tue, ja antaa runsaasti pohdittavaa myös elämäkertojen kirjoittamisesta yleensä. Elämäkertoja tulee luettua silloin jos kohteet ovat tarpeeksi eksentrisiä, näköjään myös näitä fiktiota ja faktaa sekoittavia, ja Flaubert ja Nylander molemmat täyttävät eksentrisyysvaatimuksen.
Nikolai Gogol on se Ukrainan toinen lahja maailmankirjallisuuden kaanonille (ja kulttuurisesti myös osuvampi kuin se viimekuinen Conrad), ja Taras Bulba oli nopea kirja, reipasta seikkailua ja Shakespeare-henkistä tragediaa.
Hoggin Justified Sinner oli kovasti outo kirja, sekoitus goottikauhua, satiiria, teologis-filosofista pohdintaa ja ties mitä. Kovin epätasainen kirja, Frankensteinin tyyliin koostuu fragmenteista ja sisäkkäisistä kertomuksista joista osa oli aika vaikeaselkoisia (ja ajoittaiset pätkät skotlanniksi eivät helpottaneet lukemista)ja tietysti lukijan tulee osoittaa edes jonkinlaista kiinnostusta predestinaatiota ja joitain muita teologisia kiistakysymyksiä kohtaan, koska niistä puhutaan ja paljon, mutta kuten kirjan esittelyssä luvattiin, yksi henkilöistä on todellakin kirjallisuuden parhaita paholaiskuvauksia.
Tayloria (englantilainen kirjailija, ei amerikkalainen näyttelijä) suositeltiin minulle jossain vaiheessa kun Muriel Sparkia ja Barbara Pymiä olen lukenut, mutta Sleeping Beauty ei mitenkään suoraan tehnyt minusta fania. Ihmissuhdekuvioita englantilaisessa pikkukaupungissa, hienovireistä melankoliaa sävytettynä kuivalla huumorilla, joukko henkilöitä jotka ovat kaikki omalla tavallaan vähän epämiellyttäviä ja ainakin päärakkaustarinan puoliskot ovat kyllä kiitettävän epätyypillisiä, periaatteessa kaikin puolin positiivinen paketti mutta jokin jäi nyt kuitenkin puuttumaan (mm. loppu, vaikka avoimet loput ovatkin ok niin tämä jäi roikkumaan liiaksi ilmaan). Sen verran hyvä kuitenkin että Tayloria pitää kyllä lukea jatkossa lisää.
Ja lisäksi iso nippu sarjakuvia, joista tuossa mainittu joitain valikoituja.
Herta Müller - Ihminen on iso fasaani
John Steinbeck - Hiiriä ja ihmisiä
James Hogg - Private Memoirs and Confessions of a Justified Sinner
Julian Barnes - Flaubertin papukaija
Kristina Carlson - William N. päiväkirja
Ernest Hemingway - Vanhus ja meri
Juan Ramón Jiménez - Harmo ja minä
Elizabeth Taylor - The Sleeping Beauty
Juhani Rekola - Kuolemantanssi
Dupuy & Berberian - Jeanin elämää 7, Tietty tasapaino
Pentti Otsamo - Eedenistä pohjoiseen ja muita kertomuksia
Andi Watson - Slow News Day
Peter Madsen - Valhalla 1-5
Loeb & Sale - Superman for All Seasons
Juba - Viivi & Wagner, Vau, kuuma kinkku!
Carey & Fern - Crossing Midnight 1, Cut Here
Kaori Moru - Bride's Story 2
Tämän kuun vahva teema näkyy olevan nobelistit, kuukauden aikana tuli luettua neljää sellaista nobelistia joilta en aiemmin ollut kokonaista kirjaa lukenut.
Derrickus ihmetteli aiemmin että olin Steinbeckiltä ja Hemingwaylta välttynyt, ja kun nuo pari isoa klassikkoa on ollut harkinnassa jo pitempään niin jos ne nyt sitten napsisi pois. Molemmat periaatteessa ihan hyviä kirjoja mutta tuli näistä molemmista vähän sellainen olo, että näitä kirjoja luetaan amerikkalaisessa high schoolissa ja sitten keskustellaan tunnilla että mikä näissä on teema ja miten sitä käsitellään. Vähän kuin Vanhuksessa ja meressä ne hait repivät sen ison kalan palasiksi ja jäljelle jää vain ranka jota se turistirouva voi ihmetellä viimeisellä sivulla. Ihan sympaattisia, sujuvia ja luettavia kirjoja kuitenkin mutteivät säväyttäneet.
Müller tuli lukulistalleni lähinnä sen Eurooppa-haasteen perusteella, kun siitä nousee näpsä Romania-piste, vaikka etukäteistietojen perusteella vaikuttikin että tämä ei ole minun kirjani. Niinkuin ei ollutkaan, mutta senkin sai loppujen lopuksi luettua yllättävän sujuvasti.
Ja Jiménezin Harmo ja minä oli sympaattinen kokoelma pieniä vinjettejä elämästä andalusialaisessa pikkukylässä ja aasi Harmosta (ihan en tiedä oliko tässä mukana koko alkuteos vaiko valikoima, yhtenäistä juonta en huomannut). Jiménez on kai enemmän runoilija ja proosansakin on täynnä hyvin värikkäitä ilmaisuja ja kuvia, ja kokonaisuutena hyvin viehättävä pieni kirja.
Mistäs se ajatus oli tullut että nobelistit ovat jotenkin erityisen vaikeita ja haastavia luettavia?
Pari suomalaista, Rekolan melankolisen meditatiiviset esseet on aiemminkin hyviksi havaittu ja niin myös tämä kokoelma, ja Carlsonin William N. olikin lukuharkinnassa ja kun se vastaan näpsästi tuli niin pitihän se lukea ja hyväksi havaita. Yhden sortin mielensäpahoittaja tämäkin, jyrkkä ja ehdoton ihminen ja ehkä vähän traagisempisikin jos ei olisi niin sarkastinen...pidin.
Toinen semifiktiivinen elämäkerta, Flaubertin papukaija, toimi myös. Barnes esittelee Gustave Flaubertin elämän pääpiirteet monilla eri teemavariaatioilla, ja muoto sallii myös runsaan spekulaation niistä kohdista joissa faktat eivät tue, ja antaa runsaasti pohdittavaa myös elämäkertojen kirjoittamisesta yleensä. Elämäkertoja tulee luettua silloin jos kohteet ovat tarpeeksi eksentrisiä, näköjään myös näitä fiktiota ja faktaa sekoittavia, ja Flaubert ja Nylander molemmat täyttävät eksentrisyysvaatimuksen.
Nikolai Gogol on se Ukrainan toinen lahja maailmankirjallisuuden kaanonille (ja kulttuurisesti myös osuvampi kuin se viimekuinen Conrad), ja Taras Bulba oli nopea kirja, reipasta seikkailua ja Shakespeare-henkistä tragediaa.
Hoggin Justified Sinner oli kovasti outo kirja, sekoitus goottikauhua, satiiria, teologis-filosofista pohdintaa ja ties mitä. Kovin epätasainen kirja, Frankensteinin tyyliin koostuu fragmenteista ja sisäkkäisistä kertomuksista joista osa oli aika vaikeaselkoisia (ja ajoittaiset pätkät skotlanniksi eivät helpottaneet lukemista)ja tietysti lukijan tulee osoittaa edes jonkinlaista kiinnostusta predestinaatiota ja joitain muita teologisia kiistakysymyksiä kohtaan, koska niistä puhutaan ja paljon, mutta kuten kirjan esittelyssä luvattiin, yksi henkilöistä on todellakin kirjallisuuden parhaita paholaiskuvauksia.
Tayloria (englantilainen kirjailija, ei amerikkalainen näyttelijä) suositeltiin minulle jossain vaiheessa kun Muriel Sparkia ja Barbara Pymiä olen lukenut, mutta Sleeping Beauty ei mitenkään suoraan tehnyt minusta fania. Ihmissuhdekuvioita englantilaisessa pikkukaupungissa, hienovireistä melankoliaa sävytettynä kuivalla huumorilla, joukko henkilöitä jotka ovat kaikki omalla tavallaan vähän epämiellyttäviä ja ainakin päärakkaustarinan puoliskot ovat kyllä kiitettävän epätyypillisiä, periaatteessa kaikin puolin positiivinen paketti mutta jokin jäi nyt kuitenkin puuttumaan (mm. loppu, vaikka avoimet loput ovatkin ok niin tämä jäi roikkumaan liiaksi ilmaan). Sen verran hyvä kuitenkin että Tayloria pitää kyllä lukea jatkossa lisää.
Ja lisäksi iso nippu sarjakuvia, joista tuossa mainittu joitain valikoituja.
20.8.12
Tua Forsström - Hevosten parissa vietetyn yön jälkeen
Niin, tuossa alkukuusta tuli jo luettua yksi toinen runokirja mutta se ei tehnyt kovin suurta vaikutusta, ja kun sitten vierähti muutama päivä ennen kuin olin aloittamassa siitä bloggaamisen, niin huomasin että siitä ei ollut jäänyt oikein mitään mielikuvia. Siitä siis hiljaisuus.
Mutta, nyt tuoreempaan lukukokemukseen, Tua Forsström ja suomentajana Caj Westerberg. Jonkinlaista laajempaa kudosta täällä näkyi, esim. siinä että useassa runossa puhuteltiin Andrei Arsenjevitsiä, joka ilmeisesti viittaa Andrei Tarkovskiin (tämän tuotoksista on myös siroteltu otteita sinne tänne). No, Tarkovskiin ei ohjaajana minulla ole minkäänlaista suhdetta, ja tuon ajatuksen viitata henkilöön käyttämättä koko nimeä voisi vielä sivuuttaa jos kirja ei vilisisi samantyylisiä kikkailuja. Esimerkiksi löytyy runo jonka nimi on Plumeria acutifolia, jonka viimeiset säkeet ovat "Eikä ollut petosta ei teurastamoita / Oli vain Plumeria acutifolia, sateessa". Tiedättekös, minä en oikeastaan edes halua tietää mikä on Plumeria acutifolia. Sovitaanko että Erkki Vuokila hoitaa tällaiset jutut kun on niissä parempi, ja runoilijat eivät lähde hyppimään hänen tontilleen?
Oli tässä kirjassa pari sellaista runoa jotka olivat ihan siedettäviä mutta päällimmäiseksi tunteeksi jäi lähinnä epämääräinen ärsyyntyminen. Ja yleisesti ottaen kiinnitin huomiota siihen että tähän mennessä kokemukseni suomenruotsalaisesta runoudesta (Forsström ja Ågren) ovat olleet vähemmän antoisia kun taas proosansa (Andersson) oli ihan nautittavaa. Onko suomenruotsi niin herkkä kieli että sen lyriikka ei kertakaikkiaan kestä suomeksi kääntämistä vai päteeko tuo mainittu vakaumus että suomenruotsalainen runous on huonoa proosaa? No, myönnetään että otos ei ole kauhean suuri...
Enkelit Karjaalla
Kulkevat liian ohuissa
kengissä helmikuussa
Karjaan rautatieasemalla
edestakaisin ja polttavat
Junia saapuu ja lähtee
Huomenna on aivan samaa
Sataa lunta kevyesti ja kimmeltäen
Sataa lunta kevyesti heidän silmäripsilleen
He hengittävät alumiininkevyesti
He tuntevat Jumalan hylkäämät seudut
He nauravat! Mikään ei niin meitä kauhistuta
kuin heidän naurunsa
Mikään ei niin meitä kauhistuta
kuin Jumalan hylkäämät seudut
Ja se, mikä on punareunaista
Mutta, nyt tuoreempaan lukukokemukseen, Tua Forsström ja suomentajana Caj Westerberg. Jonkinlaista laajempaa kudosta täällä näkyi, esim. siinä että useassa runossa puhuteltiin Andrei Arsenjevitsiä, joka ilmeisesti viittaa Andrei Tarkovskiin (tämän tuotoksista on myös siroteltu otteita sinne tänne). No, Tarkovskiin ei ohjaajana minulla ole minkäänlaista suhdetta, ja tuon ajatuksen viitata henkilöön käyttämättä koko nimeä voisi vielä sivuuttaa jos kirja ei vilisisi samantyylisiä kikkailuja. Esimerkiksi löytyy runo jonka nimi on Plumeria acutifolia, jonka viimeiset säkeet ovat "Eikä ollut petosta ei teurastamoita / Oli vain Plumeria acutifolia, sateessa". Tiedättekös, minä en oikeastaan edes halua tietää mikä on Plumeria acutifolia. Sovitaanko että Erkki Vuokila hoitaa tällaiset jutut kun on niissä parempi, ja runoilijat eivät lähde hyppimään hänen tontilleen?
Oli tässä kirjassa pari sellaista runoa jotka olivat ihan siedettäviä mutta päällimmäiseksi tunteeksi jäi lähinnä epämääräinen ärsyyntyminen. Ja yleisesti ottaen kiinnitin huomiota siihen että tähän mennessä kokemukseni suomenruotsalaisesta runoudesta (Forsström ja Ågren) ovat olleet vähemmän antoisia kun taas proosansa (Andersson) oli ihan nautittavaa. Onko suomenruotsi niin herkkä kieli että sen lyriikka ei kertakaikkiaan kestä suomeksi kääntämistä vai päteeko tuo mainittu vakaumus että suomenruotsalainen runous on huonoa proosaa? No, myönnetään että otos ei ole kauhean suuri...
Enkelit Karjaalla
Kulkevat liian ohuissa
kengissä helmikuussa
Karjaan rautatieasemalla
edestakaisin ja polttavat
Junia saapuu ja lähtee
Huomenna on aivan samaa
Sataa lunta kevyesti ja kimmeltäen
Sataa lunta kevyesti heidän silmäripsilleen
He hengittävät alumiininkevyesti
He tuntevat Jumalan hylkäämät seudut
He nauravat! Mikään ei niin meitä kauhistuta
kuin heidän naurunsa
Mikään ei niin meitä kauhistuta
kuin Jumalan hylkäämät seudut
Ja se, mikä on punareunaista
31.7.12
Heinäkuun luetut
Joseph Conrad - Pimeyden sydän
Anja Snellman - Ivana B
L.M.Montgomery - Pieni runotyttö
Muriel Spark - Reality and Dreams
Katja Kallio - Elokuvamuisti
Reetta Laitinen - Kirjailija ja madame
Pekka A. Manninen - Pornoa ja verta
Yumi Unita - Bunny Drop 5
Charles Schulz - Complete Peanuts 1979-80
Neil Gaiman & P.Craig Russell - Coraline
Jeph Loeb & Jim Lee - Batman: Hush
Mezieres & Christin - Valerian: Epävarmoina aikoina
Layman & Guillory - Chew 4
Taannoisen lukumaratonin ja muiden blogissa jo mainittujen kirjojen ohessa tuli luettua ainakin nuo. Sarjakuvia oikeasti iso nippu enemmänkin mutta kaikkia en ole jaksanut listailla...
Kallion lyhyet kolumnit olivat oikein mukavia luettavia, satunnaiselle elokuvaharrastajalle kuten minulle sopivia. Ivana B taas on ensimmäinen lukemani Snellman, perusmielenkiintoinen aihe käsitelty groteskiuden tyylikeinolla, itsessään mainio vaikken nyt ihan suoraan ryntääkään etsimään kirjailijan tuotantoa lisää.
Conradilta on pitänyt jotain lukea jotain pitempäänkin, mieluiten tietysti tuo, ja nyt kun Ikkunat auki Eurooppaan-haasteen puitteissa satuin huomaamaan että vaikkei maan kulttuurpiiriin perinteisesti lasketakaan niin herran on käynyt syntymässä nykyisen Ukrainan alueella niin pitihän se lukea. En kylläkään vaikuttunut, tämä meni pahasti "tärkeä kirja ilmestyessään"-kategoriaan, tämä nykylukija ei jaksanut kiinnostua henkilöistä tai näiden kokemuksista ja kolonialismin esittäminen huonona juttuna ei oikein ole mitenkään havahduttava silmien avautuminen.
Montgomeryn Runotyttö oli ihan symppis, ja sen verran jäi kiinnostamaan hahmon kehitys että kai ne myöhemmätkin osat joskus lukee. Sparkin myöhäinen kirja ei ole kirjailijan parhaita, henkilökaarti ja näiden väliset suhteet olivat vähän turhan sekavia, mutta kyllä tuosta taas löytyi tarpeeksi hyvää että lukukokemus jäi tyydyttäväksi.
Anja Snellman - Ivana B
L.M.Montgomery - Pieni runotyttö
Muriel Spark - Reality and Dreams
Katja Kallio - Elokuvamuisti
Reetta Laitinen - Kirjailija ja madame
Pekka A. Manninen - Pornoa ja verta
Yumi Unita - Bunny Drop 5
Charles Schulz - Complete Peanuts 1979-80
Neil Gaiman & P.Craig Russell - Coraline
Jeph Loeb & Jim Lee - Batman: Hush
Mezieres & Christin - Valerian: Epävarmoina aikoina
Layman & Guillory - Chew 4
Taannoisen lukumaratonin ja muiden blogissa jo mainittujen kirjojen ohessa tuli luettua ainakin nuo. Sarjakuvia oikeasti iso nippu enemmänkin mutta kaikkia en ole jaksanut listailla...
Kallion lyhyet kolumnit olivat oikein mukavia luettavia, satunnaiselle elokuvaharrastajalle kuten minulle sopivia. Ivana B taas on ensimmäinen lukemani Snellman, perusmielenkiintoinen aihe käsitelty groteskiuden tyylikeinolla, itsessään mainio vaikken nyt ihan suoraan ryntääkään etsimään kirjailijan tuotantoa lisää.
Conradilta on pitänyt jotain lukea jotain pitempäänkin, mieluiten tietysti tuo, ja nyt kun Ikkunat auki Eurooppaan-haasteen puitteissa satuin huomaamaan että vaikkei maan kulttuurpiiriin perinteisesti lasketakaan niin herran on käynyt syntymässä nykyisen Ukrainan alueella niin pitihän se lukea. En kylläkään vaikuttunut, tämä meni pahasti "tärkeä kirja ilmestyessään"-kategoriaan, tämä nykylukija ei jaksanut kiinnostua henkilöistä tai näiden kokemuksista ja kolonialismin esittäminen huonona juttuna ei oikein ole mitenkään havahduttava silmien avautuminen.
Montgomeryn Runotyttö oli ihan symppis, ja sen verran jäi kiinnostamaan hahmon kehitys että kai ne myöhemmätkin osat joskus lukee. Sparkin myöhäinen kirja ei ole kirjailijan parhaita, henkilökaarti ja näiden väliset suhteet olivat vähän turhan sekavia, mutta kyllä tuosta taas löytyi tarpeeksi hyvää että lukukokemus jäi tyydyttäväksi.
26.7.12
Listauksia
Unnin blogista huomasin linkin Keltaisen kirjaston sivustolle josta löytyi kaikki julkaistut, ja pitihän sitä sitten lähteä rastimaan että mitkäs sieltä on itse tullut luettua. Ja samalla sitten innostuin katsomaan pari muutakin julkaisijasarjaa, ja perään vielä joitain olennaisia kirjallisuuspalkintoja...
Keltainen kirjasto
16. Kawabata, Yasunari: Lumen maa (1958)
19. Radiguet, Raymond: Paholainen ruumiissa (1958)
23. Tanizaki, Junichiro: Kukin makunsa mukaan (1959)
29. Calvino, Italo: Paroni puussa (1960)
(33. Salinger, J.D.: Sieppari ruispellossa (1961))
38. Tanizaki, Junichiro: Avain (1961)
41. Calvino, Italo: Ritari joka ei ollut olemassa (1962)
56. Tanizaki, Junichiro: Unien silta (1966)
67. Greene, Graham: Voima ja kunnia (1965)
70. Kawabata, Yasunari: Tuhat kurkea (1965)
80. Capote, Truman: Aamiainen Tiffanylla (1967)
85. Faulkner, William: Kun tein kuolemaa (1968)
87. Kawabata, Yasunari: Kioto (1968)
93. Calvino, Italo: Kosmokomiikkaa (1969)
96. Calvino, Italo: Halkaistu varakreivi (1970)
98. Vonnegut, Kurt: Teurastamo 5 (1970)
110. Kawabata, Yasunari: Vuoren jyly (1973)
127. Calvino, Italo: Näkymättömät kaupungit (1976)
152. Calvino, Italo: Tämä vaikea elämä (1979)
178. Calvino, Italo: Jos talviyönä matkamies (1983)
189. Natsume, Soseki: Kokoro (1985)
198. Calvino, Italo: Marcovaldo (1986)
201. Carver, Raymond: Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta (1986)
215. Calvino, Italo: Herra Palomar (1988)
224. Ishiguro, Kazuo: Menneen maailman maalari (1988)
245. Ishiguro, Kazuo: Pitkän päivän ilta (1990)
250. Tanizaki, Junichiro: Makiokan sisarukset (1991)
277. Tabucchi, Antonio: Taivaanranta (1995)
291. Tabucchi, Antonio: Kertoo Pereira (1996)
305. Carver, Raymond: Vielä yksi asia (1998)
353. Murakami, Haruki: Sputnik-rakastettuni (2003)
358. Salinger, J.D.: Sieppari ruispellossa (uusi suomennos) (2004)
367. Ishiguro, Kazuo: Ole luonani aina (2005)
388. Calvino, Italo: Koko kosmokomiikka (2008)
Japseja, Calvinoa, satunnaisia muita. Enemmänkin voisi lukea, Vonnegutilta on ainakin pitempään ollut mielessä lukea jotain muutakin kuin tuo Teurastamo 5. Kaikkia en ole lukenut Keltaisen kirjaston kirjoina (tai suomeksi), ja Siepparista olen lukenut vain tuo uudemman suomennoksen mutta merkkasin myös vanhemman.
--------------------------------------------------
Otavan kirjasto
Bichsel, Lastentarinoita
Buzzati, Tataariaro
Böll, Nainen ryhmäkuvassa
Böll, Naisia joen maisemassa
Mishima, Kultainen temppeli
O'Connor, Palava kehä
Tournier, Keijujen kuningas
Tournier, Kolmen kuninkaan kumarrus
Yllätyin että en ole lukenut enempää Otavan kirjastoa koska se on jättänyt vahvan vaikutelman...johtuen kai siitä että nuo kaikki ovat olleet hyviä kirjoja. Böll, Mishima ja O'Connor kolahtivat aikoinaan kaikki lujaa, Tournier on vähän tuoreempi ihastus ja Bichsel ja Buzzati ovat olleet onnistuneita viime aikojen löytöjä.
----------------------------------------------------
Nobelistit
1905 Henryk Sienkiewicz
1909 Selma Ottilia Lovisa Lagerlöf
1925 George Bernard Shaw
1947 André Paul Guillaume Gide
1948 Thomas Stearns Eliot
1949 William Faulkner
1951 Pär Fabian Lagerkvist
1952 François Mauriac
1955 Halldór Kiljan Laxness
1957 Albert Camus
1959 Salvatore Quasimodo
1968 Yasunari Kawabata
1969 Samuel Beckett
1972 Heinrich Böll
1982 Gabriel García Márquez
1983 William Golding
1993 Toni Morrison
1999 Günter Grass
Näitäkin on muutama kertynyt, vaikken ole tainnut yhtään noista lukea "sen vuoksi että sai Nobelin" vaan muista suosituksista. Tai Quasimodoon se vaikutti.
Ainakin Claude Simonia olen lukenut "sen vuoksi että sai Nobelin"-motiivilla ja kesken jäi.
----------------------------------------------
Finlandia
(suluissa olevat palkintoehdokkaita)
1985
(Leena Krohn: Tainaron)
1986
(Antti Hyry: Kertomus)
1989 Markku Envall: Samurai nukkuu
(Leena Krohn: Rapina)
1990
(Leena Krohn: Umbra)
1992 Leena Krohn: Matemaattisia olioita tai jaettuja unia
1995
(Maarit Verronen: Pimeästä maasta)
1996 Irja Rane: Naurava neitsyt
2000 Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
2006
(Petri Tamminen: Enon opetukset)
No tämä ei ole kaunista katseltavaa. Suomalainen kirjallisuus ei ole mitenkään erityinen painotus lukemisissani, ja jossain vaiheessa 90-luvulla rajattiin vain romaaneihin, kun minun lukemisissani novellit, esseet ja muut ovat ihan olennainen osa...ja toisaalta palkintoa on jaettu vasta 80-luvulta lähtien, luulen että osa lukemisistani olisi voinut palkinnon napata 50-60-70-luvulla...
--------------------------------------------
Man Booker Prize
1969
(Muriel Spark: The Public Image)
Lost 1970
(Muriel Spark: The Driver's Seat)
1981
(Muriel Spark: Loiterin With Intent)
1986
(Kazuo Ishiguro: The Artist of the Floating World)
1988
(Salman Rushdie: The Satanic Verses)
1989 Kazuo Ishiguro: The Remains of the Day
2005
(Kazuo Ishiguro: Never Let Me Go)
No ei näitäkään kauheasti ole päässyt kertymään, vaikka brittikirjallisuutta tuleekin luettua aika paljon. Toisaalta palkittujen ja ehdokkaiden listaa lukiessa tuli paljon enemmän "tuo pitäisi lukea, ja tuo, ja tuo"-olo kuin Finlandia-palkinnoissa...
-----------------------------------------
Pulitzer Novel/Fiction
1984
(Raymond Carver: Cathedral)
1993
(Joyce Carol Oates: Black Water)
2000 Jhumpa Lahiri: Interpreter of Maladies
Amerikkalaiset palkitut eivät myöskään pahemmin juhli, tosin Pulitzereja ei edes jaeta joka vuosi ja ehdokkaat on julistettu vasta 80-luvulta lähtien. Näytelmä- ja runous-Pulitzereista en ole lukenut ensimmäistäkään (jonkun näytelmän leffasovituksen olen nähnyt).
------------------------------------------
Prix Goncourt / Prix Renaudot
1970 Michel Tournier - Le roi des aulnes (Keijujen kuningas)
ja hiljaista on myös Ranskassa, vaikka otin mukaan myös tuon kakkospalkinnon. Muutama tuttu kirjoittaja kyllä löytyi ja niminä tuttuja kirjoja...eli tätäkin palstaa voisi kasvattaa.
------------------------------------------
Premio Strega
(1950 Cesare Pavese - La bella estate)
1981 Umberto Eco - Il nome della rosa (Ruusun nimi)
Italialaisissa myös tuttuja nimiä mutta kirjoja jotka odottavat yhä lukemista. Pavesen palkittu kirja on kolmen lyhytromaanin paketti joista olen lukenut yhden, Vain naisten kesken.
------------------------------------------
Japanilaisia palkintoja oli useita potentiaalisia, ja tämä arvoton henkilö ei ole lukenut yhtään Akutagawa- tai Naoki-palkinnon voittajaa (ja niissä painotus onkin ilmeisesti novelleissa), mutta Yomiuri-palkittuja on tullut luettua:
1951 Shihei Ooka - Tulia tasangolla
1956 Yukio Mishima - Kultainen temppeli
1962 Kobo Abe - Hiekkaa
------------------------------------------
SaPo
1. Christie, Agatha: Lordin kuolema
2. Sayers, Dorothy L.: Kuolema vierailee kerhossa
3. Christie, Agatha: Askel tyhjyyteen
4. Christie, Agatha: Simeon Leen testamentti
6. Christie, Agatha: Mykkä todistaja
8. Christie, Agatha: Murha maalaiskylässä
18. Tey, Josephine: Ajan tytär
19. Christie, Agatha: Salaperäiset rukiinjyvät
21. Christie, Agatha: Hautajaisten jälkeen
22. Christie, Agatha: Neiti Lemon erehtyy
28. Christie, Agatha: Murha Mesopotamiassa
39. Christie, Agatha: Neiti Pinkertonin salaisuus
42. Christie, Agatha: Kohtalokas viikonloppu
44. Christie, Agatha: Helmeilevä kuolema
50. Christie, Agatha: Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä
52. Christie, Agatha: Kissa kyyhkyslakassa
60. Christie, Agatha: Varjossa auringon alla
61. Christie, Agatha: Totuus Hallavan hevosen majatalosta
67. van Gulik, Robert: Keisarin helmi
68. Christie, Agatha: Kellot
71. Christie, Agatha: Tuijottava katse
72. Christie, Agatha: Lomahotellin murhat
76. van Gulik, Robert: Kummitusluostari
78. Christie, Agatha: Seitsemän kellon salaisuus
79. Christie, Agatha: Kuolema ilmoittaa lehdessä
82. van Gulik, Robert: Temppelin aave
83. Christie, Agatha: Bertramin hotellissa
87. Christie, Agatha: Paddingtonista 16.50
105. Christie, Agatha: Neiti Marplea ei petetä
109. Christie, Agatha: Kolmas tyttö
115. Christie, Agatha: Kurpitsajuhla
116. Christie, Agatha: Stylesin tapaus
120. Christie, Agatha: Herkuleen urotyöt
121. Christie, Agatha: Hänet täytyy tappaa
127. Christie, Agatha: Viisi pientä possua
128. van Gulik, Robert: Kiinalaiset kultamurhat
132. Christie, Agatha: Ruumin kirjastossa
133. van Gulik, Robert: Kiinalaiset kellomurhat
134. Tenhunen, Eeva: Mustat kalat
141. Poe, Edgar Allan: Korpi ja kultakuoriainen
142. Christie, Agatha: Syyttävä sormi
145. van Gulik, Robert: Kiinalaiset järvimurhat
147. Christie, Agatha: Rouva McGinty on kuollut
150. Hammett, Dashiell: Varjomies
156. van Gulik, Robert: Kiinalaiset sokkelomurhat
157. Christie, Agatha: Vuoksi ja luode
160. van Gulik, Robert: Kiinalaiset naulamurhat
162. Christie, Agatha: Sininen juna
164. Christie, Agatha: Teetä kolmelle
165. Christie, Agatha: Vaarallinen talo
172. Christie, Agatha: Kaikki päättyy kuolemaan
177. Poe, Edgar Allan: Rue Morguen murhat
178. Hammett, Dashiell: Dainin suvun kirous
179. Christie, Agatha: Kuolleen miehen huvimaja
186. Christie, Agatha: Kohti nollapistettä
187. van Gulik, Robert: Murha Kantonissa
191. Christie, Agatha: Syyttömyyden taakka
196. Hammett, Dashiell: Veristä satoa
198. Christie, Agatha: Poirotin lyhyet jutut
203. van Gulik, Robert: Kaulanauha ja kalebassi
208. Christie, Agatha: Särkyneen peilin arvoitus
212. Christie, Agatha: Väärän vänkyrä talo
216. Christie, Agatha: Neljä suurta
219. van Gulik, Robert: Yksi kaksi kolme - kuolema
226. Christie, Agatha: Kuoleman koira
229. van Gulik, Robert: Apina ja tiikeri
231. Christie, Agatha: Neiti Marplen viimeinen juttu
238. Sayers, Dorothy L.: Lordi Peter katsastaa ruumiin
239. James, P. D.: Murha ei sovin naisille
242. Christie, Agatha: Listerdalen arvoitus
244. James, P. D.: Sally rukka, kultatukka
246. Christie, Agatha: Neiti Marple koston jumalattarena
263. Christie, Agatha: Poirotin varhaiset jutut
267. Christie, Agatha: Norsun muisti
279. Christie, Agatha: Kolmetoista
283. van Gulik, Robert: Runoilijat ja kuolema
284. Christie, Agatha: Seikkaileva jälkiruoka
288. Kaminsky, Stuart M.: Ei lyijyä valkokankaalle
289. Sayers, Dorothy L.: Myrkkyä
292. Christie, Agatha: Golfkentän murha
295. Sayers, Dorothy L.: Yksi kuudesta
298. Christie, Agatha: Rikos yhdistää
299. Sayers, Dorothy L.: Kuka ja mistä?
301. Hammett, Dashiell: Kymmenes johtolanka
303. Kaminsky, Stuart: Joku on murhannut maiskisen
314. Christie, Agatha: Herra Quin esittäytyy
321. Marsh, Ngaio: Esirippu nousee
324. Christie, Agatha: Eipä aikaakaan niin voi kauhistus
325. Christie, Agatha: Idän pikajunan arvoitus
326. Christie, Agatha: Kortit pöydällä
327. Christie, Agatha: Kuolema Niilillä
331. Kaminsky, Stuart: Varo vampyyria
334. Christie, Agatha: Aikataulukon arvoitus
339. Paretsky, Sara: Sohaisu pimeään
343. Christie, Agatha: Kymmenen pientä neekeripoikaa
347. Christie, Agatha: Lentävä kuolema
348. Christie, Agatha: Roger Ackroydin murha
353. Paretsky, Sara: V. I. Warshawski ja surmanloukku
370. Sayers, Dorothy L.: Kas tässä teille ruumis
387. Christie, Agatha: Rakkauskirjeiden salaisuus
403. van Gulik, Robert: Tuomari Dee ja varjostimen arvoitus
421. Camilleri, Andrea: Veden muoto
Onhan näitä päässyt kertymään kun Christien, van Gulikin ja Sayersin tuotannot on luettu lähes kokonaan, muissa on vähän enemmän hajontaa. Vaan vielä on myös monta nimekästä kirjailijaa joilta en ole lukenut yhtään mitään...
Keltainen kirjasto
16. Kawabata, Yasunari: Lumen maa (1958)
19. Radiguet, Raymond: Paholainen ruumiissa (1958)
23. Tanizaki, Junichiro: Kukin makunsa mukaan (1959)
29. Calvino, Italo: Paroni puussa (1960)
(33. Salinger, J.D.: Sieppari ruispellossa (1961))
38. Tanizaki, Junichiro: Avain (1961)
41. Calvino, Italo: Ritari joka ei ollut olemassa (1962)
56. Tanizaki, Junichiro: Unien silta (1966)
67. Greene, Graham: Voima ja kunnia (1965)
70. Kawabata, Yasunari: Tuhat kurkea (1965)
80. Capote, Truman: Aamiainen Tiffanylla (1967)
85. Faulkner, William: Kun tein kuolemaa (1968)
87. Kawabata, Yasunari: Kioto (1968)
93. Calvino, Italo: Kosmokomiikkaa (1969)
96. Calvino, Italo: Halkaistu varakreivi (1970)
98. Vonnegut, Kurt: Teurastamo 5 (1970)
110. Kawabata, Yasunari: Vuoren jyly (1973)
127. Calvino, Italo: Näkymättömät kaupungit (1976)
152. Calvino, Italo: Tämä vaikea elämä (1979)
178. Calvino, Italo: Jos talviyönä matkamies (1983)
189. Natsume, Soseki: Kokoro (1985)
198. Calvino, Italo: Marcovaldo (1986)
201. Carver, Raymond: Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta (1986)
215. Calvino, Italo: Herra Palomar (1988)
224. Ishiguro, Kazuo: Menneen maailman maalari (1988)
245. Ishiguro, Kazuo: Pitkän päivän ilta (1990)
250. Tanizaki, Junichiro: Makiokan sisarukset (1991)
277. Tabucchi, Antonio: Taivaanranta (1995)
291. Tabucchi, Antonio: Kertoo Pereira (1996)
305. Carver, Raymond: Vielä yksi asia (1998)
353. Murakami, Haruki: Sputnik-rakastettuni (2003)
358. Salinger, J.D.: Sieppari ruispellossa (uusi suomennos) (2004)
367. Ishiguro, Kazuo: Ole luonani aina (2005)
388. Calvino, Italo: Koko kosmokomiikka (2008)
Japseja, Calvinoa, satunnaisia muita. Enemmänkin voisi lukea, Vonnegutilta on ainakin pitempään ollut mielessä lukea jotain muutakin kuin tuo Teurastamo 5. Kaikkia en ole lukenut Keltaisen kirjaston kirjoina (tai suomeksi), ja Siepparista olen lukenut vain tuo uudemman suomennoksen mutta merkkasin myös vanhemman.
--------------------------------------------------
Otavan kirjasto
Bichsel, Lastentarinoita
Buzzati, Tataariaro
Böll, Nainen ryhmäkuvassa
Böll, Naisia joen maisemassa
Mishima, Kultainen temppeli
O'Connor, Palava kehä
Tournier, Keijujen kuningas
Tournier, Kolmen kuninkaan kumarrus
Yllätyin että en ole lukenut enempää Otavan kirjastoa koska se on jättänyt vahvan vaikutelman...johtuen kai siitä että nuo kaikki ovat olleet hyviä kirjoja. Böll, Mishima ja O'Connor kolahtivat aikoinaan kaikki lujaa, Tournier on vähän tuoreempi ihastus ja Bichsel ja Buzzati ovat olleet onnistuneita viime aikojen löytöjä.
----------------------------------------------------
Nobelistit
1905 Henryk Sienkiewicz
1909 Selma Ottilia Lovisa Lagerlöf
1925 George Bernard Shaw
1947 André Paul Guillaume Gide
1948 Thomas Stearns Eliot
1949 William Faulkner
1951 Pär Fabian Lagerkvist
1952 François Mauriac
1955 Halldór Kiljan Laxness
1957 Albert Camus
1959 Salvatore Quasimodo
1968 Yasunari Kawabata
1969 Samuel Beckett
1972 Heinrich Böll
1982 Gabriel García Márquez
1983 William Golding
1993 Toni Morrison
1999 Günter Grass
Näitäkin on muutama kertynyt, vaikken ole tainnut yhtään noista lukea "sen vuoksi että sai Nobelin" vaan muista suosituksista. Tai Quasimodoon se vaikutti.
Ainakin Claude Simonia olen lukenut "sen vuoksi että sai Nobelin"-motiivilla ja kesken jäi.
----------------------------------------------
Finlandia
(suluissa olevat palkintoehdokkaita)
1985
(Leena Krohn: Tainaron)
1986
(Antti Hyry: Kertomus)
1989 Markku Envall: Samurai nukkuu
(Leena Krohn: Rapina)
1990
(Leena Krohn: Umbra)
1992 Leena Krohn: Matemaattisia olioita tai jaettuja unia
1995
(Maarit Verronen: Pimeästä maasta)
1996 Irja Rane: Naurava neitsyt
2000 Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
2006
(Petri Tamminen: Enon opetukset)
No tämä ei ole kaunista katseltavaa. Suomalainen kirjallisuus ei ole mitenkään erityinen painotus lukemisissani, ja jossain vaiheessa 90-luvulla rajattiin vain romaaneihin, kun minun lukemisissani novellit, esseet ja muut ovat ihan olennainen osa...ja toisaalta palkintoa on jaettu vasta 80-luvulta lähtien, luulen että osa lukemisistani olisi voinut palkinnon napata 50-60-70-luvulla...
--------------------------------------------
Man Booker Prize
1969
(Muriel Spark: The Public Image)
Lost 1970
(Muriel Spark: The Driver's Seat)
1981
(Muriel Spark: Loiterin With Intent)
1986
(Kazuo Ishiguro: The Artist of the Floating World)
1988
(Salman Rushdie: The Satanic Verses)
1989 Kazuo Ishiguro: The Remains of the Day
2005
(Kazuo Ishiguro: Never Let Me Go)
No ei näitäkään kauheasti ole päässyt kertymään, vaikka brittikirjallisuutta tuleekin luettua aika paljon. Toisaalta palkittujen ja ehdokkaiden listaa lukiessa tuli paljon enemmän "tuo pitäisi lukea, ja tuo, ja tuo"-olo kuin Finlandia-palkinnoissa...
-----------------------------------------
Pulitzer Novel/Fiction
1984
(Raymond Carver: Cathedral)
1993
(Joyce Carol Oates: Black Water)
2000 Jhumpa Lahiri: Interpreter of Maladies
Amerikkalaiset palkitut eivät myöskään pahemmin juhli, tosin Pulitzereja ei edes jaeta joka vuosi ja ehdokkaat on julistettu vasta 80-luvulta lähtien. Näytelmä- ja runous-Pulitzereista en ole lukenut ensimmäistäkään (jonkun näytelmän leffasovituksen olen nähnyt).
------------------------------------------
Prix Goncourt / Prix Renaudot
1970 Michel Tournier - Le roi des aulnes (Keijujen kuningas)
ja hiljaista on myös Ranskassa, vaikka otin mukaan myös tuon kakkospalkinnon. Muutama tuttu kirjoittaja kyllä löytyi ja niminä tuttuja kirjoja...eli tätäkin palstaa voisi kasvattaa.
------------------------------------------
Premio Strega
(1950 Cesare Pavese - La bella estate)
1981 Umberto Eco - Il nome della rosa (Ruusun nimi)
Italialaisissa myös tuttuja nimiä mutta kirjoja jotka odottavat yhä lukemista. Pavesen palkittu kirja on kolmen lyhytromaanin paketti joista olen lukenut yhden, Vain naisten kesken.
------------------------------------------
Japanilaisia palkintoja oli useita potentiaalisia, ja tämä arvoton henkilö ei ole lukenut yhtään Akutagawa- tai Naoki-palkinnon voittajaa (ja niissä painotus onkin ilmeisesti novelleissa), mutta Yomiuri-palkittuja on tullut luettua:
1951 Shihei Ooka - Tulia tasangolla
1956 Yukio Mishima - Kultainen temppeli
1962 Kobo Abe - Hiekkaa
------------------------------------------
SaPo
1. Christie, Agatha: Lordin kuolema
2. Sayers, Dorothy L.: Kuolema vierailee kerhossa
3. Christie, Agatha: Askel tyhjyyteen
4. Christie, Agatha: Simeon Leen testamentti
6. Christie, Agatha: Mykkä todistaja
8. Christie, Agatha: Murha maalaiskylässä
18. Tey, Josephine: Ajan tytär
19. Christie, Agatha: Salaperäiset rukiinjyvät
21. Christie, Agatha: Hautajaisten jälkeen
22. Christie, Agatha: Neiti Lemon erehtyy
28. Christie, Agatha: Murha Mesopotamiassa
39. Christie, Agatha: Neiti Pinkertonin salaisuus
42. Christie, Agatha: Kohtalokas viikonloppu
44. Christie, Agatha: Helmeilevä kuolema
50. Christie, Agatha: Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä
52. Christie, Agatha: Kissa kyyhkyslakassa
60. Christie, Agatha: Varjossa auringon alla
61. Christie, Agatha: Totuus Hallavan hevosen majatalosta
67. van Gulik, Robert: Keisarin helmi
68. Christie, Agatha: Kellot
71. Christie, Agatha: Tuijottava katse
72. Christie, Agatha: Lomahotellin murhat
76. van Gulik, Robert: Kummitusluostari
78. Christie, Agatha: Seitsemän kellon salaisuus
79. Christie, Agatha: Kuolema ilmoittaa lehdessä
82. van Gulik, Robert: Temppelin aave
83. Christie, Agatha: Bertramin hotellissa
87. Christie, Agatha: Paddingtonista 16.50
105. Christie, Agatha: Neiti Marplea ei petetä
109. Christie, Agatha: Kolmas tyttö
115. Christie, Agatha: Kurpitsajuhla
116. Christie, Agatha: Stylesin tapaus
120. Christie, Agatha: Herkuleen urotyöt
121. Christie, Agatha: Hänet täytyy tappaa
127. Christie, Agatha: Viisi pientä possua
128. van Gulik, Robert: Kiinalaiset kultamurhat
132. Christie, Agatha: Ruumin kirjastossa
133. van Gulik, Robert: Kiinalaiset kellomurhat
134. Tenhunen, Eeva: Mustat kalat
141. Poe, Edgar Allan: Korpi ja kultakuoriainen
142. Christie, Agatha: Syyttävä sormi
145. van Gulik, Robert: Kiinalaiset järvimurhat
147. Christie, Agatha: Rouva McGinty on kuollut
150. Hammett, Dashiell: Varjomies
156. van Gulik, Robert: Kiinalaiset sokkelomurhat
157. Christie, Agatha: Vuoksi ja luode
160. van Gulik, Robert: Kiinalaiset naulamurhat
162. Christie, Agatha: Sininen juna
164. Christie, Agatha: Teetä kolmelle
165. Christie, Agatha: Vaarallinen talo
172. Christie, Agatha: Kaikki päättyy kuolemaan
177. Poe, Edgar Allan: Rue Morguen murhat
178. Hammett, Dashiell: Dainin suvun kirous
179. Christie, Agatha: Kuolleen miehen huvimaja
186. Christie, Agatha: Kohti nollapistettä
187. van Gulik, Robert: Murha Kantonissa
191. Christie, Agatha: Syyttömyyden taakka
196. Hammett, Dashiell: Veristä satoa
198. Christie, Agatha: Poirotin lyhyet jutut
203. van Gulik, Robert: Kaulanauha ja kalebassi
208. Christie, Agatha: Särkyneen peilin arvoitus
212. Christie, Agatha: Väärän vänkyrä talo
216. Christie, Agatha: Neljä suurta
219. van Gulik, Robert: Yksi kaksi kolme - kuolema
226. Christie, Agatha: Kuoleman koira
229. van Gulik, Robert: Apina ja tiikeri
231. Christie, Agatha: Neiti Marplen viimeinen juttu
238. Sayers, Dorothy L.: Lordi Peter katsastaa ruumiin
239. James, P. D.: Murha ei sovin naisille
242. Christie, Agatha: Listerdalen arvoitus
244. James, P. D.: Sally rukka, kultatukka
246. Christie, Agatha: Neiti Marple koston jumalattarena
263. Christie, Agatha: Poirotin varhaiset jutut
267. Christie, Agatha: Norsun muisti
279. Christie, Agatha: Kolmetoista
283. van Gulik, Robert: Runoilijat ja kuolema
284. Christie, Agatha: Seikkaileva jälkiruoka
288. Kaminsky, Stuart M.: Ei lyijyä valkokankaalle
289. Sayers, Dorothy L.: Myrkkyä
292. Christie, Agatha: Golfkentän murha
295. Sayers, Dorothy L.: Yksi kuudesta
298. Christie, Agatha: Rikos yhdistää
299. Sayers, Dorothy L.: Kuka ja mistä?
301. Hammett, Dashiell: Kymmenes johtolanka
303. Kaminsky, Stuart: Joku on murhannut maiskisen
314. Christie, Agatha: Herra Quin esittäytyy
321. Marsh, Ngaio: Esirippu nousee
324. Christie, Agatha: Eipä aikaakaan niin voi kauhistus
325. Christie, Agatha: Idän pikajunan arvoitus
326. Christie, Agatha: Kortit pöydällä
327. Christie, Agatha: Kuolema Niilillä
331. Kaminsky, Stuart: Varo vampyyria
334. Christie, Agatha: Aikataulukon arvoitus
339. Paretsky, Sara: Sohaisu pimeään
343. Christie, Agatha: Kymmenen pientä neekeripoikaa
347. Christie, Agatha: Lentävä kuolema
348. Christie, Agatha: Roger Ackroydin murha
353. Paretsky, Sara: V. I. Warshawski ja surmanloukku
370. Sayers, Dorothy L.: Kas tässä teille ruumis
387. Christie, Agatha: Rakkauskirjeiden salaisuus
403. van Gulik, Robert: Tuomari Dee ja varjostimen arvoitus
421. Camilleri, Andrea: Veden muoto
Onhan näitä päässyt kertymään kun Christien, van Gulikin ja Sayersin tuotannot on luettu lähes kokonaan, muissa on vähän enemmän hajontaa. Vaan vielä on myös monta nimekästä kirjailijaa joilta en ole lukenut yhtään mitään...
23.7.12
Edgar Lee Masters - Spoon River Antologia
Yhdensorttinen klassikko tämäkin, ja olen sitä lueskellut nyt pätkissä, tosin loppupuolella enemmän selaillen ja hyppien.
Kirjan idea on selkeä: on (ilmeisesti kuvitteellinen) amerikkalainen pikkukaupunki Spoon River, jonka hautausmaan vainajat pääsevät summaamaan omaa elämäänsä pienissä epitafeissa. Yleensä vajaan sivun mittaisissa teksteissä on otsikkona vainajan nimi, ja sitten ne mietteet. Jotkut viittaavat toisiinsa, joitain yhteisiä kipupisteitä Spoon Riverin vaiheista löytyy ja varmaan joku on jonnekin koonnut myös jonkinlaisen kaupungin historian.
Edgar Lee Masters on kirjoittanut antologiaa kahdessa vaiheessa, ilmeisesti ensimmäinen versio on niitä suorasanaisempia, toteavampia, ja uudempi versio on sitten lisännyt sekaan filosofisempia, maalailevampia ja runollisempia tekstejä. Jotka minusta ovat huonompia kuin ne vanhemmat, ja ilmeisesti en ole ainoana tätä mieltä...
Pidän kirjasta ideana, ja moni yksittäisistä elämänkohtaloista olivat omalla tavallaan kiehtovia, mutta on valitettavasti myös todettava että tämä on varmasti ollut ilmestymisaikanaan merkittävämpi teos kuin nyt. Vaikka joskus on saatettukin ajatella että pahuus on suurkaupungeissa ja amerikkalaisissa pikkukaupungeissa on jotenkin aatteellisesti puhtoisempaa ja hyveellisempää (Suomessa sama ajattelu mennee kaupunki-maaseutu-akselille) niin vaikea uskoa että tällainen juonittelujen, tekopyhyyden ja inhimillisen kärsimyksen esiinkiskominen pikkukaupungin vaiheista tulee erityisenä shokeerauksena nykylukijalle. Tai ainakaan minulle ei tullut.
Tyylillisesti se suoruus ja tietty karuus olivat myös varsin toimivia, mutta yleisesti on todettava että arvostin kirjaa enemmän kuin pidin siitä; alkua luki vielä ihan kiinnostuneena mutta siinä sadan sivun kohdalla oli jo vahva tunne että tämä on nyt nähty, ja ainakin tuossa minun painoksessani (suom. Arvo Turtiainen) on noin 300 sivua...
Constance Hately
Ylistät uhrautuvaisuuttani, Spoon River,
kasvatettuani vanhemman sisareni orporaukat tyttäret,
Irenen ja maryn.
Ja moitit Ireneä ja Marya
koska he halveksivat minua.
Mutta älä ylistä uhrautuvaisuuttani,
äläkä moiti heitä heidän ylenkatseestaan.
Minä kasvatin heidät, minä huolehdin heistä, kaikki totta! -
mutta myrkytin hyvät työni
alituisesti muistuttamalla heitä
riippuvaisuudestaan.
Kirjan idea on selkeä: on (ilmeisesti kuvitteellinen) amerikkalainen pikkukaupunki Spoon River, jonka hautausmaan vainajat pääsevät summaamaan omaa elämäänsä pienissä epitafeissa. Yleensä vajaan sivun mittaisissa teksteissä on otsikkona vainajan nimi, ja sitten ne mietteet. Jotkut viittaavat toisiinsa, joitain yhteisiä kipupisteitä Spoon Riverin vaiheista löytyy ja varmaan joku on jonnekin koonnut myös jonkinlaisen kaupungin historian.
Edgar Lee Masters on kirjoittanut antologiaa kahdessa vaiheessa, ilmeisesti ensimmäinen versio on niitä suorasanaisempia, toteavampia, ja uudempi versio on sitten lisännyt sekaan filosofisempia, maalailevampia ja runollisempia tekstejä. Jotka minusta ovat huonompia kuin ne vanhemmat, ja ilmeisesti en ole ainoana tätä mieltä...
Pidän kirjasta ideana, ja moni yksittäisistä elämänkohtaloista olivat omalla tavallaan kiehtovia, mutta on valitettavasti myös todettava että tämä on varmasti ollut ilmestymisaikanaan merkittävämpi teos kuin nyt. Vaikka joskus on saatettukin ajatella että pahuus on suurkaupungeissa ja amerikkalaisissa pikkukaupungeissa on jotenkin aatteellisesti puhtoisempaa ja hyveellisempää (Suomessa sama ajattelu mennee kaupunki-maaseutu-akselille) niin vaikea uskoa että tällainen juonittelujen, tekopyhyyden ja inhimillisen kärsimyksen esiinkiskominen pikkukaupungin vaiheista tulee erityisenä shokeerauksena nykylukijalle. Tai ainakaan minulle ei tullut.
Tyylillisesti se suoruus ja tietty karuus olivat myös varsin toimivia, mutta yleisesti on todettava että arvostin kirjaa enemmän kuin pidin siitä; alkua luki vielä ihan kiinnostuneena mutta siinä sadan sivun kohdalla oli jo vahva tunne että tämä on nyt nähty, ja ainakin tuossa minun painoksessani (suom. Arvo Turtiainen) on noin 300 sivua...
Constance Hately
Ylistät uhrautuvaisuuttani, Spoon River,
kasvatettuani vanhemman sisareni orporaukat tyttäret,
Irenen ja maryn.
Ja moitit Ireneä ja Marya
koska he halveksivat minua.
Mutta älä ylistä uhrautuvaisuuttani,
äläkä moiti heitä heidän ylenkatseestaan.
Minä kasvatin heidät, minä huolehdin heistä, kaikki totta! -
mutta myrkytin hyvät työni
alituisesti muistuttamalla heitä
riippuvaisuudestaan.
12.7.12
Lukumaraton 12-13.7.
Lukumaratoneja on suomalaisissa kirjablogeissa ollut nyt useampi, Kirjantila taisi olla ensimmäisiä jos ei ensimmäinen, ja viime viikolla ainakin Sallan lukupäiväkirjassa vedettiin myös tämä. Aluksi en ollut mitenkään innokkaasti lähtemässä mukaan koska blogin luonteen huomioon ottaen minun pitäisi varmaan lukea runoutta, ja se taitaa yleensä sopia paremmin hiljaa mutusteltavaksi kuin tällaisten maratonien tapaiselle vetämiselle, mutta sitten tulikin mieleen epiikka, mitenköhän ne pitkät eepokset onnistuisivat? Ja kun sellaisia "tämä pitäisi joskus lukea"-eepoksia on parikin niin pitää kai kokeilla. Mahdollista on että homma kaatuu nopeasti...
Eli kirjastosta on kannettu kotiin kolme otollista eeposta ja pari muuta jollain tavalla runouteen liittyvää kirjaa jos haluaa vaihtaa tyyliä jossain vaiheessa ja tarkoitus olisi aloittaa jossain vaiheessa iltapäivällä (jahka pääsen kaupan kautta kotiin). Lukulistalle ei päätynyt Danten Jumalainen näytelmä koska olen sen jo vuosi pari sitten lukenut eikä vielä ole aika uudelleenluennalle, ja Kalevalakin on vähän turhan tuoreessa muistissa. Ovidiuksen Metamorfoosit on myös kesken proosaversiona eli sillä ei myöskään osallistuta.
Päivitän lukemisen etenemistä tänne jahka nyt päästään edes alkuun...
15:00 aloitettiin Aleksandr Puškinin Jevgeni Oneginilla (suomennos Lauri Kemiläinen). Puškinin novelleista olen aiemmin pitänyt ja ensimmäiset sivut Jevgenin tarinaa vaikuttavat myös hyvältä...
"Kun tuskin ehtii havahtamaan
jo alkoi tulva kutsujen.
Taas mitäs tämä? Aikaan samaan
on kolmet kutsut illan sen.
On lasten juhlat, tanssit tuolla.
Siis minne menis? Turhaa huolla.
Ei vaikeata ole tuo,
kun ehtii kyllä kaikkein luo.
Nyt aamupesu, vaatteet ylle
ja hattu à la Bolivar,
niin ajaa, määränään boulevard,
hän hiukan päiväkävelylle,
mut täsmälleen, kun kello lyö,
hän päivällistä sitten syö."
18.10 Reipas alku, Jevgeni Onegin (242 sivua) on saatu päätökseen. Juoneltaan suht suoraviivainen tarina "tarpeettomasta ihmisestä", lahjakkaasta mutta heikosta seurapiirikeikarista ja maaseudun neidosta joka tähän rakastuu, mutta draaman mukana oli mausteena myös mukavia humoristisia pilkahteluja, kirjailijan ajatuksen vaelluksia asian viereen ("Sampanja on kuin kaunis nainen / eloisa, tyhjä, turhamainen / on oikullinen käytös sen / ja viekas, kevytmielinen"), ja kieli on sujuvaa, pääpaino on kuitenkin siinä tarinassa. Kaikki ainekset hyvään oopperaan (en ole Tsaikovskin oopperaa nähnyt, mutta kai se hyvä on).
Puškinin kirjallinen sivistys toki on ongelmallista kun en tuota 1700-1800-luvun vaihteen kirjallisuutta niin lukenut, eli Byron- ja Rousseau-viittaukset jäivät vähän hämäriksi (jostain Richardsonista puhumattakaan).
Tällä kirjalla otan myös merkinnän Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen.
Nyt voisi käydä vaikka haukkaamassa vähän happea, ja sen jälkeen jatkaa vaikka Claes Anderssonin muisteluteoksella. Ah, proosaa.
18.55 aloitettiin Claes Anderssonin Jokainen sydämen lyönti (suom. Liisä Ryömä, 175 sivua), 21.25 luettiin loppuun. Mietteitä ja muistelmia sellaiseen leppoisan anekdoottiseen sävyyn vaikka sisältö ei olekaan aina niin leppoisaa.
Ja tämä kirjahan sopii Underbara finlandssvenskor -haasteeseen.
"Jotenkin minä aina rauhoituin kun sain oleskella muutaman tunnin levottomalla suljetulla osastolla. Kaikkia kohdeltiin tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti. Valkoinen takki ei tuottanut mitään etuoikeuksia. Tämmöisen jälkeen oli myös helpompi kestää lasten rähinää kotona, jähmeitä kahvikutsuja ja humalaisia ystäviä jotka alkoivat riidellä ja oksennella aamuyöstä.
Huomasin myös että mitä levottomampia ihmisiä ympärilläni oli, sen tyynemmäksi ja varmemmaksi tunsin itseni. Epäilin että ilmiö liittyi jotenkin ihmisten väliseen valtatasapainoon ja ettei ehkä ollut eettisesti hyväksyttävää reagoida näin, saada voimaa toisten voimattomuudesta. Siksi pidin asian omana tietonani."
Jaahas, pitäisikö sitten aloittaa se Miltonin Kadotettu paratiisi.
23.20 luettu kaksi kirjaa kahdestatoista Kadotettua paratiisia (suom. Yrjö Jylhä), kuutisenkymmentä sivua. Jatkan vielä vähän matkaa ennen kuin menen nukkumaan...
9.30 lähdettiin taas matkaan, luin illalla vielä yhden kirjan Kadotettua paratiisia ja tänään on yhdeksän jäljellä (tai tätä kirjoittaessa kahdeksan).
11.45 kahdeksan kirjaa Kadotettua paratiisia luettu, neljä vielä jäljellä. Ei tämä mitenkään nopealukuinen kirja ole eli koviin sivumääriin ei tulla maratonilla pääsemään mutta jos tämän kuitenkin ennen kolmea saisi loppuun...mutta nyt tauko.
"Taa katsoivat he, nähden itämuurit
tuon Paratiisin, heidän onnelansa,
nyt loimun hehkuun jääneen; tuimat kasvot
ja julmat aseet sulkivat sen portin.
Nous kyynel silmään, pois jo pyyhittiin;
maailma suuri asunnoksi heille
maat monet tarjos, Kaitselmus heit' ohjas.
Niin käsityksin, arkaillen ja verkkaan
kautt' Eedenin he vaelsivat tietään."
14.20 päästiin noille riveille Kadotetun paratiisin sivulla 345. Selvästi hitaampaa luettavaa kuin nuo pari edellistä, mutta tämänkin puski sitten läpi ja aktiivista lukuaikaa meni sellaiset seitsemän tuntia. Tuo tosin vaati tietysti sitä että keskittyi lähes täysin tarinaan eikä jäänyt niin maistelemaan tuota kieltä (ja että klassista sivistystä on sen verran että sekä viittaukset Raamattuun ja sekalaisiin muihin lähteisiin ovat tuttuja ja takaosan selitysosiota ei tarvitse konsultoida kovin paljoa).
Vähän niinkuin Miltonin edustamat puritaanit, on tässäkin kirjassa hengen paloa ja jykevyyttä vaikka se ajoittain vähän kuivakka onkin. Täytyy tosin kyllä myöntää että en ymmärrä Blaken ja joidenkin muiden näkemystä siitä että kirjan Saatana olisi jotenkin erityisen myönteinen hahmo (mutta toisaalta olen myös sitä mieltä että "parempi hallita helvetissä kuin palvella taivaassa" on idioottimainen ajatus).
Ja kun aikaa oli, niin loppukiriksi viiletettiin vielä läpi Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen pippurimylly (79 sivua, Julia Vuoren kuvitus). Luettavaksi poimittiin myös sillä perusteella että eeppisen runouden ohella puhdas sanoilla leikittely sopinee vauhdikkaampaan maratonlukemiseen, ja kyllähän tämä oli hyvä lopetus.
Puolikuu ja Kummastus
Kun kuu on puoliksi valkea
ja puoliksi musta,
on kumma ettei se halkea
ja herätä Kummastusta.
Mutta Kummastus vain nukkuu
eikä kuu halkea,
ja aamun valoon hukkuu
sen musta ja valkea.
----------------------------------------
24h takana, joista kirja kädessä oltiin yli puolet, tuloksena neljä luettua kirjaa ja 841 sivua. Tuhanteen sivuun olisi varmaankin päässyt toisilla kirjavalinnoilla, mutta toisaalta nuo Jevgeni Onegin ja Kadotettu paratiisi ovat houkuttaneet lukemaan jo pitempään ja tässä tuli hyvä tilaisuus, ja Andersson ja Kunnas toimivat sitten hyvinä rytmittäjinä. Mutta en silti ole mitenkään innokkaasti suosittelemassa useita satoja sivuja eeppistä runoutta yhden vuorokauden sisään...
Mahdollisesti myöhemmin voi lukea pari muuta pinoon varattua kirjaa, Longfellowin Laulun Hiawathasta ja Montgomeryn Pienen runotytön.
Satsin parhaaksi kirjaksi pitää kyllä julistaa tuo Jevgeni Onegin. Jos oopperamaisuus ja epiikka eivät pahasti töki niin tässä on mainio venäläinen klassikko jonka kahden käden sormilla laskettavilla henkilöhahmoilla on kullakin helposti muistettavat nimet. Mutta kyllä muissakin luetuissa on ansionsa.
Eli kirjastosta on kannettu kotiin kolme otollista eeposta ja pari muuta jollain tavalla runouteen liittyvää kirjaa jos haluaa vaihtaa tyyliä jossain vaiheessa ja tarkoitus olisi aloittaa jossain vaiheessa iltapäivällä (jahka pääsen kaupan kautta kotiin). Lukulistalle ei päätynyt Danten Jumalainen näytelmä koska olen sen jo vuosi pari sitten lukenut eikä vielä ole aika uudelleenluennalle, ja Kalevalakin on vähän turhan tuoreessa muistissa. Ovidiuksen Metamorfoosit on myös kesken proosaversiona eli sillä ei myöskään osallistuta.
Päivitän lukemisen etenemistä tänne jahka nyt päästään edes alkuun...
15:00 aloitettiin Aleksandr Puškinin Jevgeni Oneginilla (suomennos Lauri Kemiläinen). Puškinin novelleista olen aiemmin pitänyt ja ensimmäiset sivut Jevgenin tarinaa vaikuttavat myös hyvältä...
"Kun tuskin ehtii havahtamaan
jo alkoi tulva kutsujen.
Taas mitäs tämä? Aikaan samaan
on kolmet kutsut illan sen.
On lasten juhlat, tanssit tuolla.
Siis minne menis? Turhaa huolla.
Ei vaikeata ole tuo,
kun ehtii kyllä kaikkein luo.
Nyt aamupesu, vaatteet ylle
ja hattu à la Bolivar,
niin ajaa, määränään boulevard,
hän hiukan päiväkävelylle,
mut täsmälleen, kun kello lyö,
hän päivällistä sitten syö."
18.10 Reipas alku, Jevgeni Onegin (242 sivua) on saatu päätökseen. Juoneltaan suht suoraviivainen tarina "tarpeettomasta ihmisestä", lahjakkaasta mutta heikosta seurapiirikeikarista ja maaseudun neidosta joka tähän rakastuu, mutta draaman mukana oli mausteena myös mukavia humoristisia pilkahteluja, kirjailijan ajatuksen vaelluksia asian viereen ("Sampanja on kuin kaunis nainen / eloisa, tyhjä, turhamainen / on oikullinen käytös sen / ja viekas, kevytmielinen"), ja kieli on sujuvaa, pääpaino on kuitenkin siinä tarinassa. Kaikki ainekset hyvään oopperaan (en ole Tsaikovskin oopperaa nähnyt, mutta kai se hyvä on).
Puškinin kirjallinen sivistys toki on ongelmallista kun en tuota 1700-1800-luvun vaihteen kirjallisuutta niin lukenut, eli Byron- ja Rousseau-viittaukset jäivät vähän hämäriksi (jostain Richardsonista puhumattakaan).
Tällä kirjalla otan myös merkinnän Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen.
Nyt voisi käydä vaikka haukkaamassa vähän happea, ja sen jälkeen jatkaa vaikka Claes Anderssonin muisteluteoksella. Ah, proosaa.
18.55 aloitettiin Claes Anderssonin Jokainen sydämen lyönti (suom. Liisä Ryömä, 175 sivua), 21.25 luettiin loppuun. Mietteitä ja muistelmia sellaiseen leppoisan anekdoottiseen sävyyn vaikka sisältö ei olekaan aina niin leppoisaa.
Ja tämä kirjahan sopii Underbara finlandssvenskor -haasteeseen.
"Jotenkin minä aina rauhoituin kun sain oleskella muutaman tunnin levottomalla suljetulla osastolla. Kaikkia kohdeltiin tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti. Valkoinen takki ei tuottanut mitään etuoikeuksia. Tämmöisen jälkeen oli myös helpompi kestää lasten rähinää kotona, jähmeitä kahvikutsuja ja humalaisia ystäviä jotka alkoivat riidellä ja oksennella aamuyöstä.
Huomasin myös että mitä levottomampia ihmisiä ympärilläni oli, sen tyynemmäksi ja varmemmaksi tunsin itseni. Epäilin että ilmiö liittyi jotenkin ihmisten väliseen valtatasapainoon ja ettei ehkä ollut eettisesti hyväksyttävää reagoida näin, saada voimaa toisten voimattomuudesta. Siksi pidin asian omana tietonani."
Jaahas, pitäisikö sitten aloittaa se Miltonin Kadotettu paratiisi.
23.20 luettu kaksi kirjaa kahdestatoista Kadotettua paratiisia (suom. Yrjö Jylhä), kuutisenkymmentä sivua. Jatkan vielä vähän matkaa ennen kuin menen nukkumaan...
9.30 lähdettiin taas matkaan, luin illalla vielä yhden kirjan Kadotettua paratiisia ja tänään on yhdeksän jäljellä (tai tätä kirjoittaessa kahdeksan).
11.45 kahdeksan kirjaa Kadotettua paratiisia luettu, neljä vielä jäljellä. Ei tämä mitenkään nopealukuinen kirja ole eli koviin sivumääriin ei tulla maratonilla pääsemään mutta jos tämän kuitenkin ennen kolmea saisi loppuun...mutta nyt tauko.
"Taa katsoivat he, nähden itämuurit
tuon Paratiisin, heidän onnelansa,
nyt loimun hehkuun jääneen; tuimat kasvot
ja julmat aseet sulkivat sen portin.
Nous kyynel silmään, pois jo pyyhittiin;
maailma suuri asunnoksi heille
maat monet tarjos, Kaitselmus heit' ohjas.
Niin käsityksin, arkaillen ja verkkaan
kautt' Eedenin he vaelsivat tietään."
14.20 päästiin noille riveille Kadotetun paratiisin sivulla 345. Selvästi hitaampaa luettavaa kuin nuo pari edellistä, mutta tämänkin puski sitten läpi ja aktiivista lukuaikaa meni sellaiset seitsemän tuntia. Tuo tosin vaati tietysti sitä että keskittyi lähes täysin tarinaan eikä jäänyt niin maistelemaan tuota kieltä (ja että klassista sivistystä on sen verran että sekä viittaukset Raamattuun ja sekalaisiin muihin lähteisiin ovat tuttuja ja takaosan selitysosiota ei tarvitse konsultoida kovin paljoa).
Vähän niinkuin Miltonin edustamat puritaanit, on tässäkin kirjassa hengen paloa ja jykevyyttä vaikka se ajoittain vähän kuivakka onkin. Täytyy tosin kyllä myöntää että en ymmärrä Blaken ja joidenkin muiden näkemystä siitä että kirjan Saatana olisi jotenkin erityisen myönteinen hahmo (mutta toisaalta olen myös sitä mieltä että "parempi hallita helvetissä kuin palvella taivaassa" on idioottimainen ajatus).
Ja kun aikaa oli, niin loppukiriksi viiletettiin vielä läpi Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen pippurimylly (79 sivua, Julia Vuoren kuvitus). Luettavaksi poimittiin myös sillä perusteella että eeppisen runouden ohella puhdas sanoilla leikittely sopinee vauhdikkaampaan maratonlukemiseen, ja kyllähän tämä oli hyvä lopetus.
Puolikuu ja Kummastus
Kun kuu on puoliksi valkea
ja puoliksi musta,
on kumma ettei se halkea
ja herätä Kummastusta.
Mutta Kummastus vain nukkuu
eikä kuu halkea,
ja aamun valoon hukkuu
sen musta ja valkea.
----------------------------------------
24h takana, joista kirja kädessä oltiin yli puolet, tuloksena neljä luettua kirjaa ja 841 sivua. Tuhanteen sivuun olisi varmaankin päässyt toisilla kirjavalinnoilla, mutta toisaalta nuo Jevgeni Onegin ja Kadotettu paratiisi ovat houkuttaneet lukemaan jo pitempään ja tässä tuli hyvä tilaisuus, ja Andersson ja Kunnas toimivat sitten hyvinä rytmittäjinä. Mutta en silti ole mitenkään innokkaasti suosittelemassa useita satoja sivuja eeppistä runoutta yhden vuorokauden sisään...
Mahdollisesti myöhemmin voi lukea pari muuta pinoon varattua kirjaa, Longfellowin Laulun Hiawathasta ja Montgomeryn Pienen runotytön.
Satsin parhaaksi kirjaksi pitää kyllä julistaa tuo Jevgeni Onegin. Jos oopperamaisuus ja epiikka eivät pahasti töki niin tässä on mainio venäläinen klassikko jonka kahden käden sormilla laskettavilla henkilöhahmoilla on kullakin helposti muistettavat nimet. Mutta kyllä muissakin luetuissa on ansionsa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)