Erlin laakson kansan neuvosto esittää linnanherralleen toiveen että kuningassukuun hankittaisiin taikuutta, jotta taikavoimainen hallitsija tekisi maasta kuuluisan ympäri Englantia ja maailmaa. Linnanherran poika Alveric varustautuu matkalle Haltiamaahan ja lähtee noutamaan itselleen puolisoksi Haltiamaan prinsessa Lirazelia, ja vaikeuksien jälkeen saakin tämän mukaansa ja vietetään häitä.
Tuo tapahtuu ensimmäisen kolmenkymmenen sivun aikana, tästä tarina vasta alkaa. Lordi Dunsanyn varhainen fantasiaklassikko ei siis noudata perinteistä tehtäväfantasiaa jossa kirjan alussa on kartta jonka paikkoja prinssi/sikopaimen lähtee kiertämään pelastaaksen maailman joltain kauhealta tuholta: vaikka tässä juonivetoisia ollaankin niin harmit ovat enemmän päähenkilöiden itsensä aiheuttamia, jos olisivat ymmärtäneet pysyä hoitamassa sikoja tms niin olisi ehkä ollut tylsempää mutta rauhallisempaa. Tämä piirre on myöhemmin näkynyt ehkä enemmän Lovecraftin tarinoissa kuin Tolkien-Howard-akselin (seuraajineen) epiikoissa.
Tarkempi lajityyppi on taidesatufantasia, maailma on monella tapaa selittämätön ja arkkityyppejä vilisevä ja kieli lyyrisen maalailevaa (Johanna Vainikainen-Uusitalon suomennos tuntui hyvältä), sellaista että kirjaa ei voi oikein ahmia, aina silloin tällöin vain nauttia pari lyhyttä lukua kerrallaan. Ja hyvän sadun tapaan tästäkin löytyy kaiken eteerisyyden taustalla hivenen melankolinen pohjavire, alusta lähtien mukana tuntuu olevan hieman "doomed hero"-arkkityyppiä (johon ilmeisesti germaanit ovat vanhastaan olleet kovin ihastuneita) ja kiertelevä tarina on varsin ambivalentti, mitään hyvä/paha-erottelua ei kannata odottaa.
Viehättävä teos, kustantajansa Vaskikirjat on keskittynyt muutenkin näihin persoonallisempiin fantasiateoksiin.
Kirjan ovat lukeneet ainakin Mikko, Jenni ja Salka.
