Nyt osuu luettavaksi näitä romantiikan ajan kirjoja, parin kuukauden sisään olen jo blogannut János sankarista, Singoallasta, Stoolista, merimiehestä, Fritjofista...ja nyt sitten Joseph von Eichendorff, lajityypin saksalainen edustaja (suomennoksesta vastaa Antero Manninen paitsi runoista O. Manninen).
Kirjan nimeämätön päähenkilö heitetään kirjan alussa lapsuudenkodistaan maantielle, kun mylläri-isä katsoo että tyhjäntoimittajan on aika lähteä maailmalle. Muutama kolikko taskussa ja viulu mukanaan päähenkilö sitten lähtee tielle, mutta kun on iloinen mieli niin asiat hoituvat, ihmiset ovat ystävällisiä, naiset kauniita, löytyy työ jossa ei tarvitse paljoa tehdä kunnes sitten lähdetään kauniiden silmien perässä Italiaan (ja sieltä takaisin).
Juonenkuljetus muistuttaa lähinnä aikakauden koomisia oopperoita, asioita tapahtuu mitä nyt monimutkaiset lemmenjuonet sotkevat, lopussa valepukuja riisutaan jne. ja sopivin väliajoin lauletaan. Metaviittauksiakin Eichendorff sujauttaa mukaan, mm. pienen goottilaisuusparodian ja lopussa päähenkilölle todetaan että tämä on ollut henkilönä romanttisessa romaanissa...
Joku voisi ehkä pitää tätä vähän höttöisenä ja triviaalina kirjana (ja se joku ei ole olematta minä) mutta ehkä niiden nuoren Wertherin lukijoiden olisi kannattanut tämäkin lukea. Ei sillä että tämänkään päähenkilöstä kannattaisi liikoja oppeja ottaa, kaikkien elämää ei ehkä tällainen naivi optimismi loputtomasti kanna...
2 kommenttia:
Kiitos vinkistä! Tämä varmaankin kannattaa lukea ja nyt kun siitä tiedän, aion ottaa ohjelmistoon.
Suomennos on julkaistu 1950 eli kirjastoissa lienee varaston puolella, mutta hyvä jos löytyy :) (ja saksaksi tätä vissiin luetaan yhä ahkerasti...)
Lähetä kommentti