It is a wonder people do not smell, their minds are so rotten.
Noir-tarinointia 30-luvun Amerikasta, kannessa blurb Raymond Chandlerilta (joka näköjään muutenkin arvosti Edward Andersonin kovin rajallista ja vähäiselle huomiolle jäänyttä tuotantoa) ja takakannessa kirjaa verrataan Dashiell Hammettin ja John Steinbeckin tuotantoon. Dialogista ja kielestä tunnistaakin Hammett-vertauksen, Steinbeckiä en ole lukenut tarpeeksi että osaisin sanoa mitään tarkempaa mutta kai varmaan...
Kirja alkaa kun kolme rosvoa, T-Dub, Chicamaw ja Bowie, karkaavat vankilasta ja piileskelevät maaseudulla lähellä T-Dubin sukulaisia (jotka ovat Real People, eivät suotta kantele Laws:lle). Pian tuleekin ajankohtaiseksi lähteä keräämään hieman käyttörahaa ja pesämunaakin tavalla josta on jo kokemusta, pikkukaupunkien pankkikeikoilla.
Bowiella, johon näkökulma kirjassa keskittyy, on tavoitteena muutaman tuhannen rahasumma ja parista kolmesta keikasta tämä tuleekin kokoon, jolloin onkin aika lähteä omille teilleen T-Dubin nuoren sukulaistytön Keechien kanssa...mutta.
Mikään veijariromaani tämä ei missän vaiheessa ole, ja aika pian voi arvella että tämä kirja ei tule päättymään onnellisesti, sellainen "doomed hero"-aura tässä leijuu ja tosielämän esikuvat kuten John Dillinger ja Bonnie ja Clyde antavat vinkkejä elinajanodotteesta.
Toisaalta rikollisromantisoinnin kanssa ollaan varsin säästeliäitä, Bowien ja Keechien elämää kuvataan arkisesti ja oma ironian tasonsa tulee tavasta jolla Anderson esittää osan dramaattisemmista tapahtumista sanomalehtien uutisina, tapahtumat etäännytetään lukijoilta ja toisaalta henkilöt jotka esiintyvät uutisissa eivät monelta osalta juurikaan muistuta niitä henkilöitä joista muu kirja kertoo (samaan "ymmärtämättömän median" tekniikkaan olen muuallakin törmännyt, hyvin käytettynä erittäin mainio kikka).
Lukemisessa oli hieman samaa ongelmaa kuin Hammettin alkukielisissä, kieli on hyvää ja rakenteellisesti varsin suoraviivaista mutta aika vaikeaa, tiivis hardboiled-dialogi vilisee sanoja ja fraaseja jotka ovat tiukasti omaan aikaansa sidottuja ja näin usean vuosikymmenen ja tuhansien kilometrien erolla joitain ilmaisuja voi yrittää vain arvailla...mutta kyllä tässä mukana pysyy.
"I'm not needing any more lawyers myself," T-Dub said. "The way I figure is that when they get me again I won't be in any shape for a lawyer or anything else in this world to do me any good."
"That's me," Bowie said. "I mean to get me out of any new trouble."
"Well, the way I figure it," Chicamaw said, "is that two and two make five and if at first you don't suck seed, keep on sucking 'til you do suck seed."
"Aw, you damned Indian," Bowie said.
En nyt tiedä kuinka paikkansapitävä tuo Chandlerin blurb on, kirja on filmattu kahteen kertaan (They Live by Night (Nicholas Ray 1948) ja Thieves Like Us (Robert Altman 1973)) mutta ehkä tämä on kirjana vähän tuntemattomampi...mutta ainakin hardboiledien ystävien kannattaa tähän tarttua.
Mainittakoon että kirjan nimellä viitataan useaan eri tahoon, erityisesti tietysti poliitikkoihin ja rahamiehiin. Bloggauksen julkaisupäivämäärän ajankohtaisuutta ei oltu sen kummemmin suunniteltu mutta huomioidaan serendipiteetti kun sellainen huomataan.
4 kommenttia:
Kiinostavia kirjavalintoja, tämä ja aiemmat. Nämä ovat hyviä bloggauksia, vaikka en ole itse lukenutkaan kirjoja. Teemalta on tullut katsottua Film Noiria, minusta mielenkiintoinen genre. Luultavasti yllä olevia filmejä en ole katsonut.
Tämäkin oli vain yhdessä divarissa pinossa, sopivalla impulsiivisuudella tekee joskus hyviä löytöjä (no, Hammett viittauksena oli suositus).
Minäkään en ole noita filmatisointeja nähnyt vaikka ohjaajien muita leffoja olenkin (ja tarina sopii hyvin Nicholas Rayn muuhun tuotantoon, on sen verran ihastunut näihin yhteiskuntaan sopeutumattomiin nuoriin kapinallisiin).
Noir-leffoja on toki muita tullut katsottua ja monista niistä pidettyä...
Todellisuus on joskus julma kirjoille ja kirjailijoille, ennalta arvaamaton niin kuin Chandler v. 1939 sanoi ylistäessään tätä Andersonin romaania eräässä kirjeessään kirjailijakollegalleen. Hän piti sitä parempana romaanina kuin mitä Steinbeckin (kaiketi samana vuonna ilmestynyt) Hiiriä ja ihmisiä oli.
Vuonna 1954, kun Chandler oli jo kirjoittanut suppean uransa teokset (yhtä lukuunottamatta), hän kirjoitti englantilaiselle kustantajalleen ja sanoi aina halunneensa kirjoittaa fantasiaa (ei kuitenkaan sci-fiä). Mutta sellaisilla tarinoilla pääsisi Unohdettujen Kirjailijoiden kerhoon, Chandler jatkoi. "Herran jestas, millaisen dokumentin voisikaan kirjoittaa Unohdetuista Kirjailijoista ja myös yhden kirjan kirjailijoista: hepuista kuten Edward Anderson joka kauan sitten kirjoitti romaanin Thieves Like Us, yhden parhaista koskaan roistoista kirjoitetuista tarinoista. John Houseman teki siitä elokuvan Howard Hughesille ja Anderson kirjoitti kirjeen Housemanille ja sanoi yrittävänsä rakentaa taloa jossakin Texasissa ja kysyi voisivatko he lähettää hänelle toiset sata dollaria."
Tuosta voisi päätellä että elokuvayhtiö osti kirjan oikeudet 100 dollarilla!
Chandler ei ollut ihan oikeassa sillä Anderson oli v 1933 julkaissut esikoisromaaninsa jota sitäkin joku yhä pitää mestariteoksena.
Näitä Chanlderin kirjeitä katselin Frank MacShanen toimittamasta kirjekokoelmasta vuodelta 1981.
Joo, Andersonilta tuli jokunen novelli ja kaksi romaania, ensimmäinen, Hungry Men, keskittyy hoboihin ja ilmeisesti perustuu myös omiin kokemuksiin (tässä toisessa hyödynnetään enemmän haastatteluja).
Kun nyt aiheesta lueskelin niin leffaoikeudet menivät ilmeisesti aika halvalla ja kirjaa pidettiin pitkään myös filmauskelvottomana, mutta Nicholas Ray intoili tarpeeksi ja sai kai aika vapaat kädet tehdä esikoistulkintansa.
Ja vaikka filmi tuottikin alunperin tappiota niin kollegojen piirissä nautti kuitenkin suosiota, Hitchcock nappasi pääosan esittäjän Farley Grangerin pariin filmiinsä ja meren takana Truffaut ja Godard fanittivat ja ottivat vaikutteita uuteen aaltoonsa...
Eli näköjään kirjan varjo on hyvin pitkä elokuvapuolella mutta kirjallisuuspuolella taas lähinnä alaviite.
Pitänee katsoa josko Hungry Men sattuisi jostain osumaan vastaan (Helmet-kirjastoissa ei näköjään ollut kumpaakaan näistä kirjoista...)
Lähetä kommentti