Alunperin Opuscolosta lähtenyt haaste kirjoittaa mitä muumikirjat ovat kullekin merkinneet on kiertänyt jo sekalaisissa blogeissa, ja voisinpa minäkin raapustaa jotain aiheesta...
Siitä huolimatta että muumit eivät olekaan olleet mitenkään merkittävä osa minun lapsuuttani. En tiedä mahtoiko muilla 80-luvun alkupuoliskolla kasvaneilla olla samanlaista "väliinputoamista", viimeisistäkin muumikirjoista oli jo kulunut useampi vuosi mutta animaatiosarja ja massiivisempi tuotteistaminen tapahtui vasta muutamaa vuotta myöhemmin.
Olin toki etäisesti tietoinen hahmoista, jonain vuonna taisi television joulukalenterina olla Taikatalveen perustuva nukkeanimaatio, koulun lukemistokirjoissa taisi olla jotain lyhyitä kappaleita kirjoista (muistan hämärästi ainakin pyrstötähden, olisiko ollut myös jotain Muumipapan urotöistä) ja kirjastossa taisi olla jotain sarjakuva-albumeita jotka näyttivät kyllä aika tylsiltä.
Samaan aikaan siis tuli kuitenkin luettua paljon mm. Astrid Lindgreniä ja muita lastenkirjoja, muumit eivät vain ikinä oikein nousseet kiinnostushorisontin yläpuolelle.
Siinä vaiheessa kun animaatiosarja alkoi pyöriä televisiossa olin jo liian vanha sille. Jotain satunnaisia jaksoja saatoin ohimennen nähdä mutten edes sen vertaa että kykenisin hahmottamaan miten satunnaisesti nähdyt kohtaukset liittyivät toisiinsa, juuri ja juuri osan hahmoista oppi tuntemaan ("ai tässä on joku Nipsu").
Tutustuminen varsinaisiin Janssonin kirjoihin tapahtui siis vasta hyvän matkaa päälle parikymppisenä, samoihin aikoihin kun innostuin lukemaan uudestaan Lindgreniä ja Narnioita ja sekalaisia muita lapsuusajan kirjoja sekä myös kotimaista proosaa. Ja ihan varmasti en osaa sanoa minkä luin ensimmäisenä, Nukkekaapin vai Muumilaakson marraskuun.
Kiinnostivat kuitenkin sen verran että pitihän lukemista jatkaa. Iällä lienee kuitenkin ollut se vaikutus että kun varhaisempaa tunnesidettä näihin kirjoihin ei ollut päässyt muodostumaan niin jotkut alkupään kirjat kuten Taikurin hattu ja Muumipapan urotyöt olivat aika, no, mielenkiinnottomia, kun taas Taikatalvi ja Muumilaakson marraskuu olivat erinomaisia ja Muumipappa ja meri mestariteos, ja yhtä tuttuja muumien kanssa ovat Kesäkirja ja Kuvanveistäjän tytär jne.
Tove Jansson- ja muumi-innostukseni ei siis ole ollenkaan samaa luokkaa kuin monella muulla mutta hyvä kirjailija on hyvä kirjailija.
5 kommenttia:
Kiva teksti ja hauska kuulla sinun vähän erilaisesta suhteesta muumeihin. Itsehän olen elänyt ja hengittänyt muumeja varmaan jo äidin kohdussa :D Äitini nimittäin oli muumifani ja no ei minustakaan (tai sisaruksistani) sitten mitään muuta voinut tulla.
Mutta jos ei ole syntynyt, elänyt ja kasvanut "muumimaailmassa", niin ehkä side ei tosiaan ole ihan samaa luokkaa kuin ihmisellä, joka on. Minä en voisi edes kuvitella, etteikö lapsuuttani olisi värittänyt ne isot ja pehmeät valkoiset pallerot ja vihreät niityt ja isän muumiherätyskello :)
Jep, lähisuvussakaan mistä niitä lastenkirjoja tuli omistukseen ei ollut muumi-intoilijoita...
Samastun kyllä täysillä mietteisiisi. Minullakaa ei ole juuri minkäänlaista suhdetta muumeihin, vaikka toki tiedän mistä on kyse ja osaan jopa vissiin melkein kaikkien muumihahmojen nimet.
Mutta lapsuudesta tosiaan muistan minäkin muutamat muumisarjakuvat, jotka luin. Ne olivat mustavalkoisia eivätkä kovin houkuttelevia. En ole käsittääkseni noin muuten lukenut yhtäkään muumikirjaa enkä toistaiseksi ole lukamassa.
Joo, minä olen sentään paikkaillut muumituntemistani myöhemmin ja kyllä kehtaan niitä loppupään kirjoja suositella myös ilman lapsuudetsa tulevaa suhdetta (ja Kuvanveistäjän tytärtä, Kesäkirjaa jne.)
Hauskoja mietteitä, minullekin muumeihin vasta aikuisena tutustuneena. Muumipappaa kyllä ihailin urotöistä, ja karmean lapsuuden kokemukset vaikuttivat. En oikein ensin uskonut sitä, että lapsille nämä voisivat olla kova juttu. Näemme varmaan niin eri asioita. Tuotteistaminen ehkä pilasi osan vaikutelmasta.
Lähetä kommentti