Tällainen on myös tullut napattua Akateemisen alennusmyynnistä hasardiostoksena, ilman sen kummempia taustatietoja kirjoittajasta.
Päähenkilömme Rinko palaa eräänä päivänä kotiin joka onkin aivan tyhjä: kaikki huonekalut ja muu irtaimisto on kadonnut, samoin kuin poikaystävä. Rinko lähtee takaisin äitinsä luokse, suhde tähän on vaikea mutta muitakana vaihtoehtoja ei ole, ja kotikylässään päättää avata pienen ravintolan jossa tarjoilee tarkoin harkitun aterian vain yksille asiakkaille päivässä.
Kirjassa tulee siis riittämään ruokapornoa, ruokalajeja, niiden valmistusta, raaka-aineita yms kuvataan pieteetillä ja alan harrastajat (joihin itse en kuulu) voivat ehkä tästä saada kiksejä. Toisaalta tässä ei ole oikein minkäänlaista dramatiikkaa, kirjassa on tapahtumia mutta siinä ei varsinaisesti tapahdu oikein mitään, Rinko laittaa ruokaa ja eri asiakkaat syövät (loppupuolella on vähän enemmän säätöjä mutta...)
Takakansi vertaa tätä Banana Yoshimotoon, jota olin lukenut joskus ikuisuus sitten enkä kovin hyvin muista että millaisia ne olivat, mutta tuntuu että ehkä ne olivat vähän tällaisia, tai vähän myös Murakamin kevyesti maagiseen realismiin vivahtamista on havaittavissa. Omalla tavallaan kirja oli hyvin helppoa luettavaa, mentiin kevyen optimistisena hyvänolon kirjana mutta olihan tämä höttöistä jopa Mma Ramotsween verrattuna.
3 kommenttia:
Minun pitäisi varmaan tämä lukea. Jos saisi taas ideoita tehdä "ruokaa romaaneista"...
Nappasin tämän kanssa jostain Akateemisen alesta, oliskohan ollut joulualesta. Keikkuu tällä hetkellä hyvin huojuvassa lukemistaan odottavien pinossa.
Minna, tästä voisi kyllä saada ideoita (ruokalajeja tehdään monenlaisia, ei siis pelkästään japanilaista keittiötä).
Niitä fugu-ruokia ei ehkä kuitenkaan kannata omassa keittiössä kokeilla :)
Omppu, samasta paikasta siis hankittu.
Lähetä kommentti