17.1.14

Leonardo Sciascia - Huuhkalinnut


Sisilialaisen pikkukaupungin torilla ammutaan mies. Vieressä olleen bussin matkustajat liukenevat hiljaa paikalta ja paikalla ollut öljykakkujen myyjä ihmettelee että mikä ampuminen, ammuttiinko joku?
Murhattu mies on rakennusfirman pomo, firman joka ei ole oikein suostunut tulemaan ystävällismielisen verkostoitumisen piiriin vaan on sooloillut omiaan, ja karabinieerien kapteeni Bellodi (ei sisilialainen) alkaa keriä tapahtumien vyyhtiä auki.

Mafia, se on pelkkä myytti. Kaikki muualta tulevat huutavat Sisiliaan tullessaan että mafia sitä mafia tätä, mutta se on pelkkää harhakuvaa, tai eräänlainen asenne. Tietysti ihmiset tulevat toimeen keskenään ja auttavat toisiaan tarpeen mukaan, yleisen hyvinvoinnin ja yhteiskuntarauhan nimissä. Joskus nuo verkostot saattavat tietysti muistuttaa hieman jotain vapaamuurareita, meneekö kapteeni Bellodi selvittelemään vapaamuurarien rikollista toimintaa? Mutta mistään valtavasta tehokkaasta ja salaisesta rikollisjärjestöstä ei ole mitään todisteita.

Tiiviin tehokas pienoisromaani eräästä tapahtumasarjasta, rikoksia selvitellään vaikkei tämäkään mitenkään varsinainen dekkari ole. Ilmeisesti tämä oli aikanaan ensimmäisiä kirjoja joissa mafian toimintaa puitiin todellisuutena (alunperin julkaistu 1961, suomentajana 1984 Soma Rytkönen) mutta varmaan aika paljon pätee nykyhetkeenkin...

Hivenen huvittavasti näistä luetuista Sisilia-kuvauksista tulee mieleen "on maamme käyhä, siksi jää"-asenne  mikä suomalaisittain kuulostaa kovin tutulta, täältäkin voisi löytää yllin kyllin sydänvikaisia pienviljelijöitä verta oksentamassa mutta samalla Sisilian erinomaisuus on tottakai selviö.Joka tapauksessa Italia-haaste rullaa kolmannella merkinnällä sujuvasti eteenpäin.

4 kommenttia:

Juha Makkonen kirjoitti...

Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Sisiliasta pitäisi lukea enemmän.

Sisilian sijainti on strategisesti tärkeä, ja niinpä sinne on hakeutunut kaikki Välimeren vallat. Se on ollut vuorollaan kreikkalaisten, karthagolaisten, roomalaisten, bysanttilaisten, muslimien, normannien, saksalaisten, ranskalaisten, espanjalaisten ja italialaisten hallussa, lyhyitä aikoja toisessa maailmansodassa saksalaisten ja liittoutuneiden hallussa.

Jotta asiat saa toimimaan epävarman hallinnon aikana, pitää kehittää epävirallinen rakenne, ehkäpä vaikka keskeisiin perheisiin nojaava, joka toimii hallitsijasta huolimatta. Se on se "maan tapa". :-)

hdcanis kirjoitti...

Joo, kun virallinen hallinto on epäluotettava ja tehoton niin on ihan järkevää että ongelmatapauksissa käännytään paikallisiin vaikuttajiin jotka epävirallisuudesta huolimatta saavat asiat ratkaistua ja jonkinlaisen yhteiskuntarauhan pidettyä. Lopputuloksena sitten tulee mafia.

Ja juu, tuolla etelä-Italiassa on ollut historiallisesti runsaasti myllerrystä ja usein hallinto on tosiaan ollut kaukainen, vihamielinen ja tehoton.

Carlo Levin kirja Jumalan selän takana on myös hyvä teos aiheesta, vaikka sijoittuukin mannermaan puolelle Basilicataan... http://hdcanis.blogspot.fi/2012/11/carlo-levi-christ-stopped-at-eboli.html

Tuulevi kirjoitti...

Tervetuloa osallistumaan Italia-haasteeseen:
http://tuulevi.wordpress.com/2014/01/02/haaste-kirjabloggareille/

hdcanis kirjoitti...

Näitä italialaisia tulee kyllä jatkossakin lisää, monen kirjailijan voimalla olen maahan tutustunut ja tämänvuotisetkin kolme ovat kaikki minulle ennestään lukemattomia kirjailijoita...