Asianajaja Guido Guerrieri on saanut yksityiselämänsä pahasti sotkuun, siinä määrin että se vaikuttaa myös työntekoon. Sotkuja selvitellessä hänet palkataan puolustamaan senegalilaista kulkukauppiasta jota syytetään yhdeksänvuotiaan pojan murhasta, ja jota vastaan löytyy aimo kasa todisteita...
Vaikka tämä Carofiglion kirja kirjaston jännäriosastolta löytyi, niin lajityyppi on selkeä oikeussalidraama, dekkariutta tässä ei juurikaan harrasteta: Guerrieria kiinnostaa vain ja ainoastaan todistusaineisto asiakastaan Thiamia vastaan, sitä kuka muu sen pojan olisi mahdollisesti voinut murhata tai tapausta muutenkaan ei käsitellä lainkaan. Oikeussalissa esitetyt puheenvuorot ja todistajien haastattelut sen sijaan kuvataan varsin laajasti, eli jos oikeussalidraama ei kiinnosta niin tätä ei voi suositella. Minulla ei toki ole mitään lajityyppiä vastaan.
Tuo perusjuoni oli loppujen lopuksi aika suoraviivainen, joten huomattava osa kirjasta käsittelee Guerrierin ponnisteluja saada elämänsä taas kuntoon. Paikka paikoin tästä tuli kyllä vähän mieleen ylimääräinen tarve lihottaa pakettia, sen verran hajalleen osa kohtauksista meni ja toisaalta kirjassa viljeltiin hämmentävä määrä irrallisia sitaatteja ja yksityiskohtaisesti listattuja ruokalajeja, kirjoja, elokuvia jne. Nakuttava peruslauseisiin keskittyvä kerrontatyylikin oli aluksi vähän ärsyttävä, vaikka siihenkin tottui.
Vähän tämä tuntui jonkun tv-sarjan jaksolta, mutta sellaisenaan toki viihdyttävä välipala jonka luki aika vauhdilla. Päähenkilökin oli sympaattinen, ja näköjään kirjalle löytyy jatkoakin. Jos nyt satun niitä lukemaan niin voisi kyllä toivoa että nyt on henkilöitä esitelty ja seuraavaan kirjaan tulee vähän enemmän juonta...
Ainakin Krista on myös tämän lukenut. Ja toinen merkintä Italia-haasteeseen.
2 kommenttia:
Minäkin koetin lukea tätä Italia-haasteeseen, mutta kesken jäi. Tuntui, että asiaan (oikeusjuttu) päästiin niin hitaasti, etten jaksanut odotella juonen kehittymistä. :)
Alkupuoli kirjasta oli tosiaan täysimuotoisesti elämänsetvintää ja haahuilua, jälkimmäisellä puoliskolla oikeusjuttu sai kyllä enemmän tilaa.
Lähetä kommentti