Edwin Abbott - Flatland

Edwin Abbottin Flatland on aika omalaatuinen kirja, matemaattinen fantasia tai varhaista spefiä ennen kuin varsinaista genreä oli muodostunut...suomeksikin tämä on näköjään ilmestynyt nimellä Tasomaa.

Kirja jakaantuu kahteen osaan. Ensimmäisessä päähenkilö Square esittelee meille Flatlandin, kaksiulotteisen maailman jossa elävät erilaiset geometriset monitahokkaat. Tällä maailmalla on omat lainalaisuutensa ja toimintatapansa ja tahokkailla oma yhteiskuntansa, ja vaikka monet asiat sivuutetaankin täysin (kirjoittaja itsekään ei varmaankaan halua pohtia miten geometriset kuviot joilla ei ole raajoja liikkuvat tai rakentavat taloja...) niin monia puolia selostetaan varsin perinpohjaisesti.

Toisessa osassa Sphere, kotoisin kolmiulotteisesta Spacelandista vierailee Squaren luona ja vie tämän katselemaan kolmatta ulottuvuutta, sekä myös yksiulotteista Linelandia ja nollaulotteista Pointlandia. Samalla päästään myös spekuloimaan neljännellä tai vielä useammalla ulottuvuudella.

Ainakin minun matemaattisella taustallani kirjassa esitetyt käsitteet avautuivat hyvin (kunhan en liiaksi lähtenyt miettimään niitä usemman ulottuvuuden geometrisiä kuvauksia, jotka tässä mainittiinkin vain ideana sen tarkemmin aiheeseen menemättä), peruskoulun matematiikan hyvä tuntemus riittää kyllä.
Geometrian esittelyn ohella tässä oli kuitenkin myös muita teemoja. Flatland on hyvin näkyvästi myös yhteiskuntakritiikkiä, viktoriaanisen ajan Englannin tiukan hierarkkinen yhteiskunta luokkajakoineen on abstraktiossa liioiteltu ja varsin dystooppisena Flatland ajoittain näyttäytyykin. Ja ilmeisesti tätä lukiessa on hyvä muistaa että kirjan henkilöiden esittämät näkemykset eivät ole kirjailijan mielipiteitä, esim. naisista puhuttaessa...(jos misogynia kuohuttaa helposti mieltä, tämän kirjan kanssa tulee muuten ongelmia)

Toinen osa taas haastaa sisäisiä hierarkioita ja kohtuullisen lempeästi ivaa liian materialistista ajattelua, sitä että vain se minkä minä kykenen aisteillani havaitsemaan on olemassa eikä mitään muuta. Squarelle tuottaa aluksi mahdotonta uskoa että kolmas ulottuvuus voisi olla olemassa, mutta toisaalta Pointlandin ja Linelandin asukkaat näyttäytyivät naurettavina koska eivät kykene ymmärtämään Flatlandin kaksiulotteisuutta. Mutta samaan tapaan kolmiulotteinen Sphere pitää itseään täydellisenä olentona ja kaikki puheet jostain neljännestä ulottuvuudesta ovat hassutusta, eihän se voi olla mahdollista...
Mukana on myös hieman pohdintaa siitä vaikeudesta mikä noiden sisäisten hierarkioiden haastamisessa on, kuinka ilmaista toisille havaitun todellisuuden ulkopuolelle kuuluvia asioita, puhutaan sitten spekulatiivisemmasta fysiikasta tai uskonnollisesta mystiikasta, ja kuinka nämä toiset todennäköisimmin reagoivat tällaisiin ajatuksiin (ja kuten edellä mainittiin, yhteiskuntanäkemys on jokseenkin dystooppinen...)