Olen muutamia Heinrich Böllin kirjoja lukenut ja pääsääntöisesti niistä pitänyt, ja tuotannossaan on mukana myös pari sen tason mestariteosta että voisin häntä nimittää suosikkinobelistikseni (no okei, Marie Curie on kanssa jees).
Tähän parhaimmistoon verrattuna Suojaverkko oli jossain määrin pettymys. Toki tuttuja piirteitä löytyy tästäkin, tietynlaisella kuivakkaalla tyylillä kuvaillaan tavallisissa-mutta-erikoisissa olosuhteissa eläviä tavallisia-mutta-erikoisia ihmisiä ja näiden kautta valottuu saksalainen yhteiskunta laajemminkin. Mutta jotenkin tällä kertaa tämä ei oikein iskenyt, henkilöitä on liikaa, suuri osa jäi lähinnä nimiksi ja ikävien ihmisten ikävästä elämästä on usein vaikea innostua...
Aiheena on turvallisuus ja terrorismi: Tolmin vaikutusvaltainen perhe on potentiaalinen terroristien kohde ja näin ollen he ja heidän lähipiirinsä ovat jatkuvan poliisivalvonnan alaisina. Kaikki puhelut kuunnellaan, kaikkien tavattavien henkilöiden taustat selvitetään, kaikki tulevat tavarat tutkitaan, ja voiko silti jotain päästä läpi...ja tämän keskellä perheen jäsenet yrittävät ehkä elää jotain normaalintapaista elämää.
Kirjassa tosiaan riittää henkilöitä ja kahdestakymmenestä luvusta melkein jokainen on eri henkilön kertoma ja näissä yksittäisissä osioissa oli kyllä viehätystä, mutta kokonaisuus jäi vähän hämäräksi enkä tiedä olisiko tämän pitänyt olla oikein mittava kronikka vai reippaasti tiivistetty. Tiukka turvallisuushakuisuus epäinhimillistää elämän eikä silti riitä, tjaah?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti