Runojen säkeet vyöryvät hengästyttävän runsaina: modernistisia kielikuvia tässä viljellään ja moni niistä tuntuu hyvinkin kiinnostavalta, mutta siinä vaiheessa kun joka säkeessä alkaa olla omat ilmaisunsa, kuvansa, viittauksensa niin ehkä lukija voi vain epäonnistua. Lukea jokaista yksittäistä riviä maistellen, joka käy niin hitaasti että kokonaisuuksista ei saa enää mitään käsitystä, tai heittäytyen kuvien ja signaalien virtaan, josta joitain signaaleja nousee esiin ja aika monta jää myös kohinaksi...
Mutta ehkä se on ominaista Getsemanen Euroopalle ja modernin Danten etsinnälle, yleinen tunnelma on rappion ja päämäärättömän harhailun ja mistä saa kiinni hajoaa...niin materialistista kuin kuvasto onkin, konkreettisuus käy illuusioksi, kulttuuriviittauksetkin hajottavaksi ja uskonnonkin kielellä puhutaan enää vain kaupallisuuden voimista.
(tässä kohtaa voisin sitten miettiä miten sen entisen Danten etsintä eteni vertikaalisesti ja modernin horisontaalisesti ja kummalla niistä päästään Beatricen luo menestyksekkäämmin, ja mitä tästä voisi päätellä)
Kirja osuu Runo18-haasteeseen ja Helmet-haasteen kohtaan 4. Kirjan nimessä on jokin paikka.
Kirja osuu Runo18-haasteeseen ja Helmet-haasteen kohtaan 4. Kirjan nimessä on jokin paikka.
Tynnyri (ote)
suurten laivojen aikaan kannoin taskussani
roomalaista korvaa
maa maata, tulta ja tuhoa, suuri harmaa teatteri
kaupunkien öissä kuuli vain ilveilijöiden huudot
suuria kertomuksia ei ollut
kuljen tässä, eikä huomista ole
ohimenevä tuuli tai jumalan suu
tuhlaajapojan tavoin totean, en paljon pyytänyt
vain silmät taivasta varten, kivitaulujen liinat
appelsiininkuoreen pyyhimme kudosnesteet, kuolleet solukot
totesin ajattelun illuusion
kuluneiden meikkien rajatapaukset, haamukuninkaat
höyhenpukukutsujen vangitut kyyhkyt
senaatin miehet ja otsia kolhivat kivet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti