10.12.11

Mirjam Polkunen et al (Toim.) - Tämän runon haluaisin kuulla

Kun aiemmin T.S.Eliot puhui suurten ja pienten runoilijoiden yhteydessä antologioista ja niiden lukemisista, tuli mieleen että voisi sellaisia tietysti vaikka lukeakin. Tavallaanhan tässä on kiivetty takamus edellä puuhun, koska järkevintä olisi varmaankin aloittelevan runoudenlukijan tarttua näihin antologioihin ja sen perusteella mitä sieltä löytää käydä sitten yksittäisiin kirjoittajiin käsiksi.

Mutta jotenkin nämä ovat jääneet huomiotta. Syitä voi pohtia. Yksi on epäilemättä se, että nämä eivät ole mitenkään kauhean hyvin esillä kirjastojen runohyllyissä, miä vaikeuttikin myös sopivan antologian valintaa; kirjat on siroteltu hyllyihin nimen aakkosten mukaan, joten tämäkin oli siellä Tabermannien, Turtiaisten ja Tynnien kanssa samalla hyllyllä. Ja niin nousevat silmään vain ne kaikkein jykevimmät järkäleet jotka kokonsa puolesta pahasti jo uhmaavat lukumukavuutta, kun niistä kohtuullisemman kokoisista ei saa oikein mitään käsitystä mitä saattaisi olla tarjolla. Kaikki usean kirjoittajan teokset voisi hyvin koota erillisille hyllyille.

Toinen on sitten kriittinen aspekti; puhutaanko näistä oikein mitään? Joidenkin nuorten runoilijoiden yhteisteoksia tai joitain "Katsaus kamputsealaiseen runouteen"-teoksia saatetaan ehkä vielä käsitelläkin kritiikissä mutta kuka puhuu niistä "Runoista rakkaimmat"-teoksista? Tavallisesti nämä ovat kuitenkin sitä Jenninkin kaipaamaa käyttörunoutta tyypillisimmillään...ehkä kyse on vähän samasta kuin monien musiikkiharrastajien varsin kielteisestä suhtautumisesta niihin "Hittibuumi 7" kokoelmiin, ja monta olen tavannut harrastajaa jonka mielestä jos artisti ei kykene tekemään kokonaista hyvää levyä ei hän ole kuuntelemisen arvoinen...
Vastaan tulee ehkä myös se sama ongelma kuin noissa hittikokoelmissa, se jota Eliotkaan ei ollut ottanut huomioon: kustantajia on nykyään paljon, ja monta on jotka julkaisevat laadullisesti hyvin sekalaisia kokoelmia vailla sen kummempaa toimituksellista näkemystä. Toisaalta tuo on juuri se syy miksi minunkaltaiseni runonlukualoittelijat kaipaisivat näkemyksiä ja arvosteluja: mikä olisi esim. hyvä kokoelma joka tekisi läpileikkauksen suomalaiseen runouteen varhaisista ajoista tähän hetkeen, mielellään kohtuullisessa sivumäärässä (ne Suomen Runottaret alkavat olla jo kipurajalla) ja järkevään hintaan?

No, ilmeisesti tämä hyllystä poimimani on aika lähellä määritelmää, vaikka julkaisuvuosi (1978) näkyykin nuorimpien kerrosten vähäisyydellä ja toisaalta jotkin esim. taistolaisen laululiikkeen nostamat runot eivät ehkä herättäisi enää niin suurta vastakaikua (Jevtusenko ja Majakovski olisivat ehkä korvautuneet Ahmatovalla).
Kirjan idea on kuitenkin koota niitä suosituimpia runoja samannimisestä radio-ohjelmasta eli kokoelmassa on hyvin edustettuna se "tavisten käyttörunous", myös paljon sellaista joka saattaisi muissa kokoelmissa jäädä pois (kirjan toimittaja Polkunen, joka on ollut myös tekemässä sitä Suomen Runotarta, kommentoikin Alpo Noposen runon "Mahdoton ratkaista" pudottamista kyseisestä teoksesta ja vastaavasti sen suurta suosiota radiokuulijoiden keskuudessa).

On pakko todeta että luin tätäkin kirjaa vähän väärin, ei tällaisia pitäisi lukea kirjoina kannesta kanteen, vaan pitää hyllyssä ja aika ajoin poimia muutamia paloja. Kirjastolainana tämä ei siis ole parhaimmillaan...En loppujen lopuksi ihan kaikkia edes lukenut, tuota pikaa aloin hyppiä ja tarkemmin lukea vain niitä jotka silmään parhaiten osuivat.
Muutamia kiinnostavia kirjoittajia löytyikin, niiden tuttujen hyviksi havaittujen (Leino, Kailas) ohella ainakin tuo aikaisemmassa merkinnässä jo mainittu Unto Kupiainen kiinnosti, ja jatkossa luettavaksi voisi nostaa ainakin P. Mustapäätä ja Larin-Kyöstiä, ja ehkä myös Vilho Rantasta, Helvi Juvosta ja Pentti Saarikoskea voisi vilkaista joskus...ja ehkä hankkia joku hyvä antologia tai kaksi omaan hyllyyn että niitä voisi lukea niinkuin pitäisi, ajan kanssa.

Alunperin oli harkittuna metodina valita luettavia kirjoja lähes sokkona koska sillä tavalla saa luultavasti rehellisimmän käsityksen siitä mitä on runous, mutta ehkä oman mielenterveydenkin vuoksi olisi hyvä valita luettavia teoksia myös sillä perusteella että niitä kohtaan on positiivinen ennakkokäsitys, vaikka se onkin epätieteellistä...

Aleksis Kivi - Kaukametsä

Alas kalliolta lapsi riensi,
Äitins luoksi riensi hän,
Lausui loistavalla katsannolla:
Nähnyt olen taivaan maan.

"Mitä haastelet, mun pienoiseni,
Mitä taivaan kaukamaast'?
Missä näit sä autuitten mailman?
Sano, kulta-omenain."

Vuoren harjanteella kauan seisoin,
Katsahdellen koilliseen,
Siellä näin mä nummen sinertävän,
Honkametsän kaukasen.

Puitten kärjill' näin mä kunnaan kauniin,
Armas päivä paistoi siell',
Ylös kunnaan kiirehelle juoksi
Kultasannotettu tie.

Tämän näin ja sydämmeni riutui,
Kyynel juoksi poskellein,
Enkä ymmärtänyt miksi itkin,
Mutta näinhän taivaan maan.

"Ei, mun lapsein; sineydess' ylhääll'
Taivaan korkee sali on,
Siellä lamput, kultakruunut loistaa,
Siell' on istuin Jumalan."

Ei vaan siellä, missä ilmanrannall'
Kaukametsä haamottaa,
Siellä ompi onnellisten mailma,
Siellä autuitten maa.

6 kommenttia:

ketjukolaaja kirjoitti...

Taisin joskus ostaa tuon kokoelman, mutta äitini kylässä käydessään pyysi sen lainaan ja alkoi sittemmin pitää sitä omanaan. No, pitäköön.

Olen kuullut mainittavan, ettei kyseinen kokoelma sisältäisi "sitä parhainta runoutta". Että se on muka juuri sellainen pinnallinen hittikokoelma. Enpä tiedä. Kyllä sieltä löytyy monenlaista.

Näissä antologioissa, eli kokoelmissa, joissa on monen kirjoittajan runoja, on tosiaan se hyvä puoli, ettei lukija pääse kovin pahasti kyllästymään runoilijan tyyliin. Pikemminkin herää usein kiinnostus lukea lisää joltain tietyltä kirjoittajalta, kuten kerrot.

En tiedä mikä mahtaisi olla parempi suomalaisen lyriikan näyteikkuna kuin Suomen runotar. Tietysti on myös olemassa Suomen lasten runotar tai Pikku Pegasos vai mikä se lienee. Siinä on kivoja lastenrunoja, joita voi kyllä aikuinenkin lukea. Varmaan suomenkielisestä runoudesta löytyy moniakin kokoelmia, joissa esitellään erilaisia runoilijoita.
Kirjastojen nettisivuillahan voi esittää kysymyksen kirjastonhoitajalle, joka vastaa melko nopeasti ja asiantuntevasti. http://www.kirjastot.fi/kysy/

Minä vilkaisin joskus sellaista kokoomateosta kuin Maailman runosydän, jossa on siis käännösrunoutta. Tosi hieno, mutta ältsin paksu. Minulla on kotona Jarkko Laineen toimittama hoikempi käännösrunokokoelma Runon suku. Siinä on upeita runoja.

hdcanis kirjoitti...

Aale Tynniltä löytyi myös paksu käännösrunouskokoelma Tuhat laulujen vuotta, jota on täällä tainnut joku suositellakin...

Tämän kirjan lainatessani oletinkin sitä hittikokoelmaksi johtuen sen kokoamistavasta, ja niiltä parilta tutummalta runoilijalta ei tuntunut olevan ihan sitä terävintä kärkeä, joskin nuo voivat sitten olla omia henkilökohtaisia mieltymyksiäni...ja huomaisn ainakin Leinoa olleen pätkityn, Nocturnesta puuttui se keskisäkeistö ja Hymyilevä Apollokin taisi olla vain osittain ilman että tämä tuotiin esiin.
Ja olihan sitten mukana paljon sellaista joka varmaan modernissa runoudessa haluttaisiin vaieta olemattomiin...

Niin. Täytyy vilkuilla ainakin divareissa ja kirppiksillä josko niissä tulisi vastaan hyviä antologioita halvalla, nämä ovat tosiaan parempia omassa hyllyssä kuin lainattuina ja kirjoina luettuina...

hdcanis kirjoitti...

Havaintona, näköjään eri kirjastoissa on eri tapoja hyllyttää: ainakin Kallion kirjasto laittaa antologiat eri hyllyyn kuin muut runokirjat.

Jenni kirjoitti...

Sikäli tuo on kyllä järkevä juuri kirjastolainana, että sitten tulee ainakin luettua. t. Nimim. Saman teoksen jo vuosia omistanut mutta kirjahyllyssä suljettuna visusti pitänyt... Ihanteellisinta kai olisi, että kokoomateos olisi aina esillä ja lukisi sitä vähitellen ja poimisi nimiä, joihin haluaa tutustua kunnolla.

Kiva, että olet poiminut runoesimerkiksi juuri tuon Kaukamaan. Olen pitkään halunnut lukea juuri sen, koska se on jäänyt mieleeni radiosta kuultuna. Hieno ja monitahoinen runo, joskaan ei ihan käyttörunoutta kai sekään. ;)

Erikoista, että antologiat ovat erillään muusta runoudesta. Toivottavasti edes lähellä, muutenhan monikaan ei osaa niitä etsiä.

hdcanis kirjoitti...

Kaukametsän käyttörunoudesta en tiedä, tuo kokoelma kuitenkin painottaa aika vahvasti lausuttuja runoja ja runoja jotka on myös joskus kuultu lausuttavan (ja toimittajat huomauttavat että moni on ilmeisesti tullut tutuksi sekalaisista lausuntaoppaista), ja siihenhän Kiven runot ovat mitä mainioimpia (joskin tuon kirjoittamisessa sai olla tarkkana että juostiin äitins luoksi ja sydämmeni riutui...)
Pohdintaa ja sulattelua ansaitseva toki myös.

Ne Kallion kirjaston runohyllyt ovat kaikki samalla seinustalla eli selkeästi yhteen kuuluvat, ja silloin tuo on minusta hyvä systeemi että nuo erikseen ja yksittäisten runoilijoiden kirjat erikseen. Joo, jos olisivat pahasti erossa niin se olisi hämäävää.

Ja kaiva toki kirja hyllystä, tuossa on jo mainittu muutama nimi jotka minuun tekivät hyvän vaikutuksen :)

Marleena kirjoitti...

Hyää joulua!