Tämän joku vinkkasi joskus, että Ted Hughesin Crow-runoja kannattaisi vilkaista, ja kun tämä kokoelma (alaotsikkona From the Life and Songs of the Crow) kirjastossa vastaan tuli niin otin luettavaksi.
Hughes pyörittelee runoissaan myyttejä ja Varis itsessään on jossain määrin trickster-hahmo, vaan ei välttämättä ollenkaan niin leppoisa kuin miksi nämä hahmot usien kuvataan...runoissa käytetään paljon toistoa ja monien niistä lastenlorunominaisuudesta tuli mieleen summaus "child's guide to nihilism", joskin Varis on nihilistin ohella myös selviytyjä. Mutta raadollisuus kummittelee aina taustalla, mikä kai haaskalinnulle sopiikin.
Oli tässä turhaakin mukana ja aika ajoin lukeminen kävi aika raskaaksi mutta mielenkiintoista osuutta löytyi ihan kiitettävästi.
Huomasin muuten vasta jälkeenpäin että feministien on suositeltavaa inhota Hughesia kun tämä tappoi Sylvia Plathin jne. Ja että olen suhtautunut myönteisemmin englanninkielisiin runoilijoihin kuin suomenkielisiin, johtuneeko sitten siitä että englanninkieliset runoilijat on yleensä valittu suosituksista kun taas suomenkieliset satunnaisesti hyllystä (emme kuitenaan voi sulkea pois sitä mahdollisuutta että ne ovat vaan parempia).
Crow Blacker than ever
When God, disgusted with man,
Turned towards heaven.
And man, disgusted with God,
Turned towards Eve,
Things looked like falling apart.
But Crow Crow
Crow nailed them together,
Nailing Heaven and earth together-
So man cried, but with God's voice.
And God bled, but with man's blood.
Then heaven and earth creaked at the joint
Which became gangrenous and stank-
A horror beyond redemption.
The agony did not diminish.
Man could not be man nor God God.
The agony
Grew.
Crow
Grinned
Crying: "This is my Creation,"
Flying the black flag of himself.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti