Turun kirjamessut lähestyvät

Lokakuussa on suunnitteilla kirjamessuilua enemmänkin, kun perinteisen Helsingin lisäksi päätin lähteä tänä vuonna tutustumaan myös Turun messuihin. Tapahtuma on "joskus pitäisi"-tasolla ollut mielessä jo useamman kerran mutta olkoon "joskus" sitten tänä vuonna. Majoituksen ja matkatkin varasin jo, eli tarkoituksena olisi viettää entisessä pääkaupungissa koko viikonloppu 6.-8.10.
Toki Turussa on pitkästä aikaa muutenkin kiinnostava käydä, tähänastiset vierailut rajoittuvat pariin kolmeen kertaan ja tällä viikonlopulla siis yli kaksinkertaistan kaupungissa viettämäni ajan...

Matkajärjestelyjen ohella olen jo ehtinyt katsella ohjelmaa läpi potentiaalisesti kiinnostavia puheita ja keskusteluja poimien. Messujen teema, Suomi 100 vuotta, on jonkin verran mukana (joskin minun Suomeni on tietysti huomattavasti vanhempi, ja jos jossain niin Turussahan tämä pitäisi myös olla selvää), ja tottakai ohjelmaan kuuluu myös sekalaista harhailua ja kiinnostavien kirjojen bongailua (ja toivottavasti myös ihmisten kanssa juttelua, ainakin muutama tuttu on myös aikeissa tulla messuille, ja ehkä muutama sana tulee vaihdettua myös tuntemattomienkin kanssa.
Yksi kirjamessujen kiinnostavammista osioista on luonnollisesti pienkustantajat, näiltä kun tulee kiinnostavaa kirjallisuutta joka saattaa tavallisissa kirjakaupoissa ja kirjastoissakin jäädä huomaamatta.

Niin, ohjelmasta. Kiinnostavia aiheita olen bongaillut tietopuolelta, jonkin verran mukana on myös yleisentuntuisia aiheita (ja vähän runojakin); kun en kotimaista nykykaunoa juuri lue niin tämän osaston "kirjailija puhuu uudesta kirjastaan"-ohjelmanumerot myös tulee sivuutettua. Ja taas kerran kiinnostavia juttuja on myös päällekkäin, enkä varmaan muutenkaan ihan kaikkiin menisi (haahuilullekin pitää jättää tilaa, ja syödäkin on hyvä joskus), ja toisaalta spontaanisti saattaa pysähtyä kuuntelemaan jotain ihan muuta...

Mutta tärpeiksi ja myös itselle muistutukseksi laitan nyt listan jutuista joita ainakin harkitsen vakavasti.

Perjantai 6.10.

10.20-10.40  Kallas  Kenellä on oikeus kirjoittaa toisen elämästä ja keiden elämästä ylipäätään kirjoitetaan?

10.40-11.00  Kallas   Ikäisekseen hyvin säilynyt – Satavuotiaan Suomen runoja

11.00-11.30  Agricola A-halli  Klassikkokeskustelu

11.20-11.40  Tieto B-halli  Aleksandr Manzos: Kaikkien aikojen pelit

12.00-12.20  Tieto B-halli  Oikea ja väärä musiikki ja äänimaisemamme muutos

12.20-12.40  Tieto B-halli  Yksi maa - monta tapaa

12.20-13.20  Kallas  Miehen rooli kirjallisuudessa

12.40-13.00  Fiore A-halli   Poikien lukeminen - tunnistammeko erilaiset osaajat?

13.20-13.40  Kallas  50 keskeisintä kotimaista elokuvaa ja kirjaa 100-vuotiaan Suomen kunniaksi!

14.00-14.20  Kuisti B-halli  Turku Pop

14.40-15.00  Kuisti B-halli  Sanaiset kansiot

15.00-15.20  Kuisti B-halli  Vuoden kristillinen kirja -ehdokkaat

16.00-16.20  Kuisti B-halli  Jyrki 69:n seikkailuja

 

Lauantai 7.10.

 

10.20-11.20  Onerva 2. krs  Uskonpuhdistuksen juhlavuosi. Reformaattorin jalanjäljillä

10.20-11.00  Jukola 2. krs  Unohtuneet kirjat

11.00-11.40  Agricola A-halli  Millainen matka on ollut Kirjojen Suomi?

11.00-11.30  Fiore A-halli  Esikoiskirjan tuska ja ihanuus

11.30-12.30  Fiore A-halli  Kustannusala murroksessa

11.40-12.00  Kuisti B-halli  90-luku tuli takaisin!

11.50-12.20  Tieto B-halli  Yksi maa - tuhansia tapoja puhua

11.55-12.40  Auditorio  Suomalaisen runon ääni

12.20-13.00  Onerva 2. krs  Tieteen ja viihteen duetto

12.20-12.50  Tieto B-halli  Kenen ääntä me kuuntelemme? Kuka saa äänensä kuuluville?

13.20-14.00  Kuisti B-halli  Runokritiikkiä

13.30-14.00  Fiore A-halli  Sata vuotta fiktiota suomalaisuudesta

14.20-15.00  Onerva 2. krs  Enostone kustannuksen vuoden 2017 runokirjojen esittely

14.30-15.00  Fiore A-halli  Runouden uudet valtatiet

14.40-15.20  Kallas  Novellien voima

15.20-16.00  Agricola A-halli  Romaanin uudet muodot

16.00-17.00  Onerva 2. krs  Kirjallisuutemme klassikot ja vaihtoehtoinen kirjallisuushistoria

16.10-17.00  Kallas  Uutta kotimaista runoutta

17.00-18.00  Jukola 2. krs  Monikielisyyden jatkumo kotimaisen kirjallisuuden historiassa

 

Sunnuntai 8.10.

 

10.40-11.00  Kuisti B-halli  Harhaile ja tee löytöjä kirjallisuuden viidakossa

11.00-11.40  Eino 2. krs  Runomeditaatio Sata suomalaista runoa

13.40-14.00  Eino 2. krs  Mikä olisi erikoisempi esine kuin kirja?

14.40-15.00  Onerva 2. krs  Naantalin luostarin kirja

15.00-15.40  Jukola 2. krs  Suomi ja suomalaisuus on koodattu täyteen raamatullisuutta

16.20-17.00  Jukola 2. krs  Miten kirjani ovat kuolleet?

 

Sunnuntai on näköjään hiljaisempi päivä muihin verrattuna, silloin on ilmeisesti kaikki ne muita ihmisiä kiinnostavat jutut. 

Ohjelmasta käy paremmin ilmi ketä puhujia noissa on ja jonkin verran myös sisältökuvausta, en nyt niitä tänne laita. Kerron sittä paikanpäällä tarkemmin mitä puhuttiin niissä tapahtumissa joihin oikeasti päädyn paikalle. 

Nähdään Turussa!

Hans Urs von Balthasar - Mary for Today

Alunperin en ollut aikeissa postata tästä kirjasta, kunhan vain aloitin sen viime viikon tietokirjaviikolla omaksi ilokseni, enkä tietokirjoista kuitenkaan niin säännöllisesti kirjoita kuin fiktiosta.
Mutta kun Oksan hyllyltä -blogissa aloitettiin Naisen tie -lukuhaaste sopivasti ja tämä kirja tavallaan aiheeseen sopii, niin mikä ettei. Haasteessa siis luetaan naisista kertovia elämäkertoja, muistelmia yms, ja tämän kirjan aiheena on ihmeellinen äiti, ylistettävä neitsyt, viisauden istuin, ilomme lähde jne., Neitsyt Maria, joten aloitamme heti huipulta.

Mutta kieltämättä tämä Hans Urs von Baltasarin kirja sijoittuu aika lailla perinteisen elämäkerran ulkopuolelle, kyseessä on kontemplatiivinen essee jossa oletetaan, että lukija on jo perillä Marian elämän tunnetuista vaiheista ja vähän myös kultista. Toisaalta voisi sanoa, että tämä on elämäkerran kehittynyt muoto, jossa tärkeää ei enää ole pienien tai suurempienkin detaljien laittaminen järjestykseen peräkkäin, vaan keskittyminen laajempiin merkityksiin ja yhteyksiin, mitä kohdehenkilömme elämä kertoo ihmisenä olemisesta.

Balthasar kontemploi varsin selkeällä kielellä Neitsyt Mariaa kuudessa luvussa, joissa keskitytään eri piirteisiin ja elementteihin, köyhyydestä Kirkon muistiin ja eskatologiaan, mutta lukujen välillä on myös runsaasti yhteyksiä ja kokonaiskuva on kaikkine allegorioineen ja anagogioineen laajempi kuin kirjan ohuus antaisi ymmärtää, ja samalla kuitenkin annetaan ymmärtää että mysteereissä on paljon jäljellä...(en nyt lähde sen tarkemmin kirjoittelemaan aiheita auki, pointtina on lukea kirja itse).

Halutessani voisin varmaan jatkaa lukuhaastetta pelkällä mariologialla (vaikka kaikki sen alle kuuluvat kirjat eivät ole edes hyvin laajasti ymmärrettynä elämäkertoja), mutta ehkä voisin yrittää jotain muitakin...

Unto Kupiainen - Soutaja

Aika monta Unto Kupiaisen kirjaa on täällä jo blogattu, mutta on niitä vielä myös jäljellä, satunnaisessa järjestyksessä lukeminen jatkuu.

Tällä kertaa suorempaa henkilökohtaista tilitystä on vähänlaisesti, suuremman osan tässä saa luontorunous, joskin niissäkään ei ravisteta henkilökohtaisuutta, muulla lukemiini luontorunoihin verrattuna näissä näkyy yhä runollinen minä joka katselee luonnon ilmiöitä (lukuaikaan sopivasti useissa ollaan kesän ja syksyn taitteessa).

Mukana on myös sarja Bellman-käännöksiä: en Bellmanin runoja ole juuri muuten lukenut mutta mielikuvien perusteella suosimansa aihepiirit ovat Kupiaisellekin tuttuja.

Tämä jäi nyt kuitenkin varsin koskettamattomaksi kokoelmaksi, lajina en ole luontorunouden ystävä ja muutenkin tuntui että kirjoittajan paras terä oli tässä poissa.

Rajalla

Häviää katseestamme kesän lämmin harha,
suupielen piirteet hieman kovenee,
ja silmänurkkaan rypyt useammin
pysähtyvät ja paljon vakavammin.
Syys lähenee. Jo syttyy tähtitarha,
enteellisenä taivas säteilee.

Levoton sydän, unes loppu kestä
urhoollisesti: kiitä lyhyestä!

Jon Fosse - Plays Four

 

Olen lukenut Jon Fossen, norjalaisen nykyteatterin ison nimen, näytelmiä aiemminkin ja sen verran uteloitti että lukemista pitää jatkaa löytyneellä kokoelmalla, jossa on kolme pitempää näytelmää ja yksi lyhyt.

Näytelmissä jatketaan tutuilla piirteillä, nämä ovat varsin riisuttuja ja ulkoisesti minimalistisia näytelmiä, kussakin 3-4 roolia yhdessä tilassa ja roolihahmoja kutsutaan tyyliin "mies", "nainen", "tyttö".

Tapa kirjoittaa puhetta on myös sama, Fosse kirjoittaa hyvin katkonaista ja vihjailevaa dialogia jossa puhutaan yhtä paljon itselle kuin toisille, aloitetaan lauseita jotka katkaistaan parin sanan jälkeen, pidetään painokkaita taukoja, toistetaan jo sanottua...jätetään sanomatta yhtä paljon kuin sanotaan, ja joskus puhe on enemmänkin peittona ja hämäyksenä kaiken sen yllä mitä ei sanota.
Tässä mielessä kieli tuntuu hyvin realistiselta ja arkiselta , mitään retoriikan huippusuorituksia ei ole odotettavissa, mutta on kiehtovaa kuinka paljon kirjailija pystyykään sanomaan rikkonaisilla, toisteisilla ja arkisilla dialogeillaan.
Tosin näytelmissä on aiheenakin usein kohtaamattomuus, henkilöt ovat samassa tilassa mutta he puhuvat ja näkevät toistensa ohi, ovat toisistaan irrallaan ja yksinään.

Kiehtovin esimerkki oli kirjan ensimmäinen näytelmä, And We'll Never Be Parted (Og aldri skal vi skiljast), jossa nainen puhuu kuin mies olisi paikalla kun tämä ei ole, puhuu kuin mies ei olisi paikalla kun tämä on, mies ja nainen huomaavat toisensa vain hetkellisesti ja siirtyvät taas olemaan kuin toinen ei olisi...onko tämä todellisuutta, vai muistoja tai sekoitettuja aikatasoja, vai mitä tässä tapahtuu, vaikutelma on kuitenkin epämääräisyydessään kiinnostava (ja tämän haluaisin myös nähdä mielelläni teatterissa).

The Sonissa (Sonen) pienessä autioituvassa kylässä asuvan vanhemman pariskunnan luon tulee näiden pitkään karussa oleva poika, josta naapuri on esittänyt arveluttavia juoruja...ja Visits-näytelmässä (Besøk) nuoren naisen elämänhallinta on varsin horjuvaa, onko äidin miesystävällä joku osuus tässä: toiminnaltaan suoraviivaisempia näytelmiä.
Neljäs näytelmä, Meanwhile the Lights Go Down and Everything Becomes Black (Medan lyset går ned og alt blir svart) oli lyhyempi, tästä tilanteesta petollisesta aviomiehestä en oikein saanut enää otetta, se alkoi olla jo liiankin tiivistettyä.

THE MOTHER
But tell us
How are you
Where've you been
It's so long since
we've heard from you

THE SON
looks up, at the Mother
No, it's not all that

THE FATHER
interrupts
Well no one could accuse you
of being talkative
Laughs a little

THE MOTHER
You haven't

THE FATHER
No no

THE SON
looks at the Mother, guardedly, questioningly
Haven't

THE FATHER
a little afraid
Well she means

THE SON
again, to the Mother
I haven't

THE MOTHER
No it was nothing

THE SON
Just say it

THE FATHER
Well she means

THE MOTHER
It was just the neighbour
He said
Well

THE SON
Just say it

THE MOTHER
He said
that you were inside
She looks down

ps. Tämä on muuten blogin 800. postaus.

Nick Yee - The Proteus Paradox: How Online Games and Virtual Worlds Change Us, and How They Don't

Vaikken tietokirjoista niin paljoa postailekaan, niin kyllä minä niitäkin luen (luin tämän kirjan kanssa rinnan toista kirjaa, jonka sain myös loppuun vähän tämän jälkeen, Kevin Vostin kirjan Albertus Suuresta), joskin tietokirjoja tulee luettua myös enemmän osin selailemalla tai poimimalla vain joitain yksittäisiä kiinnostavia lukuja.
Ja varmaan olisin tämän Nick Yeen kirjan ottanut bloggauksen aiheeksi muutenkin, mutta kun nyt on vielä tietokirjaviikko...Tietokonepeleistä olen blogannut aiemminkin, ja myös peleihin liittyvästä kirjallisuudesta, vaikka miellänkin itseni yhä aika kasuaalipelaajaksi niin aihe on kiinnostava myös tieteellisemmällä tasolla.

Yeen kirja on sopivan populaarilla otteella kirjoitettu teos netissä pelattavien roolipelien (MMORPG, esim. World of Warcraft, Everquest, Dark Age of Camelot, City of Heroes) psykologiasta ja sosiologiasta. Millaisia sosiaalisia rakenteita ja motiiveja peleissä ilmenee, ilmeneekö persoonallisuuspsykologian piirteitä pelityyleissä jne.
Yee on tutkinut aihetta niin virtuaaliympäristöihin keskittyvillä psykologisilla kokeilla kuin haastattelemalla pelaajia (ja pelaamalla myös itse) ja keräämällä dataa peleissä, ja jälkimmäistä peleistä kyllä irtoaa valtavat määrät, kun on mahdollista seurata numeerisina arvoina tuhansien pelaajien tekemisiä pitkällä aikavälillä.
Ja tietysti muutakin psykologista ja sosiologista tutkimusta...

Many aspects of everyday human psychology are well studied and known. Unfortunately, some of the findings are truly depressing.

Varsin usein saatettiin havainnoida, että ihmiset vievät reaalimaailman oletuksia ja piirteitä myös virtuaalimaailmoihin. Yllä oleva sitaatti viittaa tutkittuun havaintoon, että reaalimaailmassa ulkoinen kauneus korreloi hyvin suoraan uskottavuuteen ja arvostukseen muiden silmissä, samoin pituus (pituuden ja keskipalkan välillä on havaittu selvä korrelaatio), ja tämä toistuu myös virtuaalimaailmassa, myös henkilön itsensä kohdalla: kun oma avatar on kaunis ja/tai pitkä, myös oma käytös, itseluottamus jne muuttuvat.

Myös muita reaalimaailman toimintamalleja helposti toistetaan virtuaalisesti, ja joskus jopa vahvistetaan. Kirjan luku, jossa käsitellään taikauskoista käytöstä ja sen synnyttämistä, oli varsin hillitöntä luettavaa, ja opinpahan siitä myös, että ihmiset mm. osoittavat kohteliaisuutta tietokoneille: koehenkilöt ovat tehneet tietokoneella opetuskurssin tehtäviä ja tehtävien jälkeen saaneet ohjelmalta palautteen, ja vähän ajan päästä heitä on pyydetty antamaan tietokoneella palautetta opetuksesta ja tehtävistä, kummalla tahansa huoneessa olevista kahdesta tietokoneesta, niin henkilöt, jotka antavat palautteen samalla koneella antoivat keskimäärin positiivisempaa palautetta kuin henkilöt, jotka käyttivät toista konetta...koska emmehän me nyt halua pahoittaa koneen mieltä liian suoralla kriittisyydellä.

Tai yleistä ennakkoluuloa naisille tyypillisestä "hoivavietistä" ei voi todentaa nettipelien roolien perusteella, mies- ja naispelaajien välillä ei ole havaittavaa eroa parantaja-roolin suosiossa tai parantamisen määrässä suhteessa vahingontuottamiseen (taas kerran, tämä on numeerisesti mitattavaa dataa). Mutta korrelaatio on havaittavissa suhteessa hahmon sukupuoleen, against-gender-hahmoihin: miesten pelaamissa naishahmoissa parantajat ovat tavallista yleisempiä, ja naisten pelaamissa mieshahmoissa taas tavallista harvinaisempia.
Muitakin reaalielämän oletuksia toisennetaan virtuaalisesti, silloinkin kun ne eivät varsinaisesti kestäisi loogista tarkastelua...

And the first fundamental truth of virtual worlds is this: boring people are still boring when they are in 3D.

Toisaalta jotkut asiat toimivat eri tavalla kuin muilla alustoilla: oman lukunsa oli saanut romanttisten suhteiden syntyminen peleissä. Näitä syntyy, ja kiinnostavana piirteenä näissä onkin, että tutustuminen etenee hyvin erisuuntaisesti kuin yleensä muualla: ensimmäisenä havaitaan se, miten henkilö toimii ja käyttäytyy, miten tämä kohtelee muita ihmisiä, ja kun peleistä on kyse, niin käytös nähdään myös stressin alla ja yllättävissä tilanteissa. Vasta tämän jälkeen tutustutaan sellaisiin juttuihin kuin nimi, ulkonäkö, ammatti, yhteiskunnallinen asema jne...käytökseen vaikuttaa myös, että MMORPGien pelaamisen tavoitteisiin ei yleensä kuulu romanttinen parinmuodostus (toiminta muistuttaa siis enemmän työpaikkaromansseja kuin parinhakunettipalveluita kuten Tinderiä).

Kirjassa tulee toistuvasti esiin ajatus, että ihmiset eivät ole kovinkaan hyviä ymmärtämään miksi tekevät asioita niinkuin tekevät ja ovat hyviä valehtelemaan itselleen, ja näitä piirteitä toisinnetaan yhtä hyvin virtuaalisesti kuin tosielämässä (ja tämän jälkeen voi kysyä kuinka paljon havaittu "tosielämä" sitten on todellista), ja näitä piirteitä voidaan käyttää myös manipuloimaan käytöstä (kirjassa on lukuisia esimerkkejä, joiden lukeminen ei lisää mielenrauhaa mutta ymmärrystä kyllä).
Ja toisaalta valehtelun rajallisesta toimivuudesta muille, jopa valenimillä ja kuvitteellisten avatarien takaa ihmiset paljastavat itsestään paljon (mm. Big Five -persoonallisuusmallin osatekijöille löytyy korrelaatteja World of Warcraftin pelaajadatasta...)
Big Dataa kerätään ja käytetään tietysti myös muualla: esimerkkinä Target-kauppaketjun pyrkimys tunnistaa asiakkaissaan suuria elämänmuutoksia, jotta nämä tavoitetaan kohdistetulla mainonnalla ennen kilpailijoita, esimerkkinä pyrkimys havaita asiakkaan raskaus mahdollisimman aikaisin...että tätä voi sitten miettiä seuraavan kerran kun kerää S- tai K-bonukset kortille.

Vaikka kirja keskittyykin MMORPGeihin niin aiheita tosiaan leviää myös paljon niiden ulkopuolelle: jonkinlainen kiinnostus tietokonepeleihin on varmasti kuitenkin tarpeen.
Tosin itse en ole ikinä pelannut World of Warcrafteja ja muita käsiteltyjä pelejä, kokemuksia on runsaasti kuitenkin niiden edeltäjistä MUDeista (joista ainakin se jota eniten pelasin, BatMUD, väisti joitain kuvattuja aiheita, se on tekstipohjainen eli ei avatareja, ja pelin ekonomia pysyi täysin pelin sisäisenä; jotkut muut jutut sen sijaan olivat hyvin tuttuja).
Ja tietysti käytän myös blogissa nimimerkkiä ja vierasta avataria, eri asia sitten minkä verran se vaikuttaa siihen mitä minä kirjoitan...

Elokuun luetut

Muinais-Venäjän sankarirunoja
Max Frisch - Ihminen ilmestyy holoseeniin
Gerard Manley Hopkins - As Kingfishers Catch Fire
John Gay - The Beggar's Opera
Mercè Rodoreda - Death in Spring
Emilia Pardo Bazan - The House of Ulloa
Ingrid Noll - Apteekkari
Robert Louis Stevenson - Olalla
Elin Wägner - Pohjoistullin tyttösakki
Zhang Jie - Raskaat siivet
Larin-Kyösti - Ajan käänteessä
Uuno Kailas - Isien tie
Heikki Asunta - Leirinuotio
Triin Soomets - Olemisen ompelet
Richard Brautigan - Kartanon peto
Primo Levi - A Tranquil Star

Elokuussa tuli taas luettua varsin paljon, kun oli runokuuta ja lukumaratonia ja kaikkea.
Haasteetkin ovat edistyneet, Frau, Signora & Bibiin tuli muutama osuma, samoin runo- ja novellihaasteisiin, ja Helmet-haastekin alkaa olla viimeisistä paikoista kiinni.

Etenevä syksy tuo taas kaikenlaista tapahtumaa mukanaan. Ensi viikonloppuna on sarjisfestivaalit Suvilahdessa ja siellä pitänee käydä pyörähtämässä ja katsomassa mitäs uutta jännää sarjisalalla tapahtuukaan, ja lokakuussa taas tulevat kirjamessut.
Helsingin messuille pitää tietysti suunnata, mutta tänä vuonna päätin lähteä tutustumaan myös Turkuun, kaupunkinakin siellä on taas kiinnostava käydä ja messut ovat hyvä syy...sen ohjelma tulee julki lähiaikoina joten kerron suunnitelmia lisää myöhemmin.
Ja tietysti sekalaiset instanssit ja järjestöt aloittavat syyskauden ohjelmiaan, joista muutamaan harkitsen meneväni ja toivon mukaan ainakin pariin menenkin...

	mies	nainen	muu
englanti	98	97	2	197
suomi	52	38		90
saksa	39	10		49
ranska	35	11	2	48
japani	34	9		43
italia	37	2		39
venäjä	25	6	2	33
ruotsi	21	11		32
norja	12	3		15
espanja	11	3	1	15
tsekki	12	2		14
tanska	7	2		9
arabia	6	2	1	9
unkari	7	1	1	9
puola	4	4		8
viro	4	1		5
kiina	3	2		5
portugali	2	2		4
islanti	2		2	4
slovenia	2		1	3
slovakia	2	1		3
muu			3	3
serbo-kroatia	2	1		3
hollanti	1	2		3
kreikka	3			3
iiri		1	1	2
latina	1	1		2
katalaani		2		2
turkki	1			1
albania	1			1
urdu	1			1
bulgaria			1	1
latvia	1			1
malta	1			1
	427	214	17	658

Primo Levi - A Tranquil Star

 

En ole tähän mennessä blogannut Primo Levin kirjoista mutta puhunut kirjailijasta olen pariin otteeseen, kun puheena on ollut esim. luonnontieteet kaunokirjallisuudessa: Levi ammentaa teksteissään usein omista kokemuksistaan kemistinä, ja muulloinkin aiheissa ja niiden käsittelyssä on oma leimansa...
(yleisemmin Levi tunnetaan tietysti muistelmastaan kokemuksistaan Auschwitzissa, Tällainenko on ihminen)

Molempiin aiheisiin viitataan tässä 17 novellin kokoelmassa, ensimmäisessä novellissa 'The Death of Marinese' päähenkilö tekee sen mitä Levi, vangittuna partisaanina, ajatteli muttei tehnyt, 'The Magic Paintissa' tutkitaan onnea tuottavaa maalia ja sen valmistusta, ja 'The Molecule's Defiance' on lyhyt novelli polymerisaatiosta. Montako on novellia polymerisaatiosta, kun kaikenlaisesta turhemmasta niitä on kyllä kirjoitettu vaikka millä mitalla...

Kokoelmassa tuntuu myös Italo Calvinon henki ja Jorge Luis Borgesinkin, mukana on novelleja ja ideoita jotka voisivat tulla noiltakin tekijöiltä, voimakas spekulatiivisuus ja fantastisuus yhdistyy esseemäisyyteen. 'In the Park'-novellissa omaelämäkerturi pääsee kirjallisuushenkilöiden asuma-alueelle, 'The TV Fans from Delta Cep.'ssa kaukaisen planeetan asukkaat lähettävät fanikirjeen Piero Bianuccille, 'Buffet Dinner'issa kuvataan vaikeuksia osallistua illalliskutsuille kun on kenguru...
Calvinoon ja Borgesiin verrattuna Levi tuntuu kuitenkin selvemmin pessimistiltä, kokemukset ihmisyyden barbaarisesta puolesta epäilemättä tuntuvat ja sitä näkyy myös näissä novelleissa, joissa on paljon rappiota, häviötä, katoamista, epäonnistumista, ja valittujen aiheiden ja mittakaavojen vuoksi ne tuntuvat ihmisyyden epäonnistumisilta.

Erityisen huomionarvoinen on novelli 'The Sorcerers', jossa kaksi tutkijaa ovat kenttätyössä siriono-heimon parissa Boliviassa. Onnettomuuden vuoksi heidän leirinsä tuhoutuu, ja he joutuvat turvautumaan primitiivisen heimon vieraanvaraisuuteen...ensin tehden vaikutuksen heimolle tuntemattomilla teknologioilla kuten tulitikuilla, mutta sitten tuleekin ongelmaksi että eiväthän tutkijat pysty valmistamaan lisää tulitikkuja, ja muissakin mieleen tulevissa mahdollisesti vaikuttavissa tempuissa on sama ongelma, ne ovat sen verran kehittyneitä että tutkijoilta puuttuu materiaaleja, osaamista tai molempia.

Tästä tuli jo mieleen Arthur C. Clarken toteamus, että mikä tahansa tarpeeksi kehittynyt teknologia näyttää taikuudelta, mutta se onkin käännetty nyt myös teknologian käyttäjiä vastaan, ja laajempi ongelma tulee näkyviin kun tuodaan esiin, että sirionot, todellinen nomadinen heimo Boliviassa, eivät kuvattuna aikana tunteneet tulentekoa tai veneenrakennusta, mutta kulttuuristaan käy ilmi että nämä taidot on aiemmin tunnettu, ne on vain unohdettu kun ne eivät silloisessa elinympäristössään ole olleet tarpeellisia: he ovat muistutus että ihmiskunnan kehityksen suunta ei välttämättä joka paikassa ja ajassa ole eteenpäin...

Novellihaaste etenee.