Wisława Szymborska - Ihmisiä sillalla

Tämä kirja nousi lukulistalle Eurooppa-haasteen vuoksi koska hei, Puola, ja nobelistikin Szymborska on ja muistelen joidenkin häntä muutenkin hypettäneen (Leena Lumi taisi ainakin olla yksi).
Niinpä kirjastosta poimin mukaan tämän Jussi Rostin toimittaman ja kääntämän kirjan, laajennetun vuoden 2006 painoksen. Sitä en tiedä tekeekö Rosti oikeutta tai vääryyttä käännöksillään, en lukiessa kiinnittänyt käännökseen huomiota mutten alkukielisiinkään pysty vertaamaan...

Szymborskalla on ilmeisesti aika rajallinen tuotanto, n. 250 runoa, ja tämä kokoelma sivuuttaa täysin pari ensimmäistä kokoelmaansa. Ne seuraavatkin, tämän kokoelman ensimmäiset runot, eivät minua sen kummemmin säväyttäneet mutta kirjan edetessä alkoikin sitten tapahtua: punnittua kieltä, kiinnostavaa ajattelua, melankolisen ymmärtävää huumoria, kaikin puolin kovaa kamaa. Ei tässä muuta voi sanoa kuin että menkää ja lukekaa, tässä on hyvä runoilija.

Kuolleiden kirjeet

Luemme kuolleiden kirjeitä kuin neuvottomat jumalat,
mutta jumalat kuitenkin, sillä tunnemme tulevat päivät.
Tiedämme, mitä velkaa ei maksettu takaisin
ja keiden kanssa lesket kiiruhtivat naimisiin.
Kuolleet raukat, kuolleet sokeat,
petkutetut, erehtyneet, kömpelösti varovaiset.
Näemme ilmeet ja eleet heidän selkänsä takana.
Korviimme kantautuu revittyjen testamenttien kahina.
He istuvat edessämme naurettavina kuin tarjottimella
tai ryntäävät päästä lennähtäneen hatun perään.
Heidän huono makunsa, Napoleon, höyry ja sähkö,
heidän kuolettavat hoitonsa parantuviin sairauksiin,
Johanneksen typerä ilmestyskirja,
Jean-jacquesin väärä paratiisi maan päällä...
Tarkkailemme vaietenheidän sotilaitaan shakkilaudalla,
tosin niitä on siirretty kolme ruutua eteenpäin.
Kaikki mitä he aavistelivat, tapahtui aivan toisin.
Intomielisimmät katsovat luottavaisesti meitä silmiin,
sillä he ovat laskeneet, että niissä voi nähdä täydellisyyden.

Kahdentenakymmenentenä päivänä syyskuuta

Luen ja kirjoitan -blogin Paula lähetti tervehdyksen, kiitos!



Huomasin tuossa myös että blogini ensimmäisen postituksen päivämääräleima sijoittuu tasan kolmen vuoden taakse (tai itse asiassa kolmen ensimmäisen postituksen päiväys on sama, olenko oikeasti laittanut nuo kaikki yhdessä vai onko kyseessä joku glitch?). Tässä välissä oli kuitenkin reilun vuoden tauko jolloin tein vain pari satunnaista postausta, eli henkisesti taidetaan olla ennemminkin kaksivuotiaita...mutta on sekin mainion mittainen pätkä blogata.
Tässä välissä olen ehkä oppinut lukemaan vähän paremmin runoutta ja havainnoimaan myös sen verran tyylillisiä ja tavoitteellisia eroja joiden vuoksi en ehkä älyllisen rehellisyyden nimissä voi enää allekirjoittaa "runous on tällaista" tai "runous on tuollaista" toteamuksia (kaikki runous ei ole puppugeneraattorilla tuotettua huonoa proosaa).

Vaikka ollaankin yhä projektipainotteisia niin blogiin on myös pikkuhiljaa sisällytetty enemmän lukupäiväkirjamaisia ominaisuuksia, kuten nuo postaukset kuukauden luetuista. Enemmänkin voisi tietysti niistä muista kuin runoista kirjoittaa mutta omalla tavallaan tuollaiset pienet kapselikommentit ovat varsin hauskoja kirjoittaa, ja jokaisen käsittely omassa bloggauksessaan taitaisi syödä kohtuuttomasti aikaa siltä varsinaiselta lukemiselta (varsinkin kun täällä blogistanissa tulee hengailtua muutenkin...). No, toivottavasti joku muukin saa niistä jotain irti, ja kommenttiosastolla voi sitten keskustella lisää mielenkiinnon mukaan.
Ajoittain voisi kyllä kirjoittaa laajempiakin juttuja joistain kiinnostavista kirjoista, kahtellaan mitä syntyy...

Mutta vaikka jonkinlaista muistiinpanoa laatisi varmaan muutenkin, oli lukijoita tai ei, niin kyllähän mainiot lukijat ja kommentoivat olennaisesti parantavat blogin laatua, ja monessa kirjoituksessa tuntuu itsekin saavan muodostettua tolkullisempia mielipiteitä vasta vastatessa toisten kommentteihin. Eli laitan tsemppaava blogiystävä -tunnustuksen eteenpäin yleisesti kaikille kommentoijille ja lukijoille, kiitos tsempistä ja jatketaan!