Kailas on toisen kokoelmansa ja parin antologia-esiintymisen perusteella viehättänyt ja näkyy myös olevan Google-hakijoiden suosikkikohde, niinpä sitten tämä piti ottaa luettavaksi.
Tämä oli Kailaan esikoiskokoelma, joka ei ilmeisesti kovin suopeaa vastaanottoa saanut kriitikoilta tai myöhemmin runoilijalta itseltäkään, ja olen pakotettu olemaan samaa mieltä, ei tämä nyt oikein innostanut. Mukana on luontorunojen sykli, pari ihan sympaattista sotarunoa (alunperin ihmettelin runojen löytymistä vuonna 1922 ilmestyneessä kokoelmassa, mutta wiki kertoo Kailaan osallistuneen pari vuotta aiemmin Aunuksen retkeen, joihin nämä kai sijoittuvat) ja sellaista filosoofis-romanttis-surumielistä runoilua jota runoilija tuli myöhemmin tekemään paremmin.
Vuoren vanhus
Sammalvuoteelle majani nurkkaan
aamun rientäessä rinnettä alas,
siinä jään kuuntelemaan pakenevaa hiljaisuutta,
jolla on kätköissään
kaikkien salaisuuksien avain.
Ei ole olemassa muuta kuin hiljaisuus.
Kaikella muulla on rajansa.
Kaikella muulla on alkunsa ja loppunsa.
Kaiken muun voi ymmärtää.
Minä olen rakentanut majani vuorelle
ollakseni turvassa ihmisiltä,
jotka alinomaa rikkovat hiljaisuutta vastaan.
Auringottomina hetkinä
minä tapaan istua oveni edessä
hiljaisuutta ihmettelemässä.
Joinakin iltoina
on se huhuillut huipulta huipulle
ja opettanut minulle paljon viisautta.
Useina öinä
ilmoitti se minulle unessa itsensä.
Mutta sarastuksen ensimmäisenä hetkenä
se jo levitti siipensä ja pakeni,
ennenkuin ennätin oppia sitä ymmärtämään.
Ei ole kuitenkaan kauan kestävä,
ennenkuin se ainaaksi asettuu majaani
ja ilmoittaa minulle viimeisen ihmeensä.
Hämmästykää silloin, ihmiset,
sillä minä olen sanova teille salaisuuksia,
joita jumalatkin vapisevat!
28.3.12
Flannery O'Connor - The Violent Bear It Away
"The Lord out of dust had created him, had made him blood and nerve and mind, had made him to bleed and weep and think, and set him in a world of loss and fire all to baptize one idiot child that He need not have created in the first place and to cry out a gospel just as foolish."
So American -haasteen yhteydessä iski halu lukea uudestaan Flannery O'Connorin jälkimmäinen romaani The Violent Bear It Away (suomeksi kääntyisi varmaan "Hyökkääjät tempaavat sen itselleen", Matt. 11:12), ja kirjoittaa laajempi esittely suuresti ihailemastani kirjailijasta, mutta huomaan etten pysty.
En ole kovinkaan varma uskallanko suositella hänen kirjojaan muille, koska ne ovat vaativia, provosoivia, ärsyttäviä, jyrkkiä, täynnä epämiellyttäviä henkilöitä tekemässä epämiellyttäviä asioita ja nojaavat sellaiseen kulttuuriperimään joka monelle suomalaiselle lienee hyvin vieras. Siis hyvin helppoja inhota.
Ja yrittämällä kuvailla mitä niissä tapahtuu antaa niistä yleensä väärän kuvan, ne on koettava. Niinpä tiputtelen tänne vain siteerauksia kirjailijalta itseltään.
“I prefer to talk about the meaning in a story rather than the theme of a story. People talk about the theme of a story as if the theme were like the string that a sack of chicken feed is tied with. They think that if you can pick out the theme, the way you pick the right thread in the chicken-feed sack, you can rip the story open and feed the chickens. But this is not the way meaning works in fiction.
When you can state the theme of a story, when you can separate it from the story itself, then you can be sure the story is not a very good one. The meaning of a story has to be embodied in it, has to be made concrete in it. A story is a way to say something that can’t be said any other way, and it takes every word in the story to say what the meaning is. You tell a story because a statement would be inadequate. When anybody asks what a story is about, the only proper thing is to tell him to read the story. The meaning of fiction is not abstract meaning but experienced meaning, and the purpose of making statements about the meaning of a story is only to help you experience that meaning more fully.”
"All my stories are about the action of grace on a character who is not very willing to support it, but most people think of these stories as hard, hopeless and brutal."
"The truth does not change according to our ability to stomach it."
"To expect too much is to have a sentimental view of life and this is a softness that ends in bitterness."
"Anything that comes out of the South is going to be called grotesque by the northern reader, unless it is grotesque, in which case it is going to be called realistic."
"Ever since there have been such things as novels, the world has been flooded with bad fiction for which the religious impulse has been responsible. The sorry religious novel comes about when the writer supposes that because of his belief, he is somehow dispensed from the obligation to penetrate concrete reality. He will think that the eyes of the Church or of the Bible or of his particular theology have already done the seeing for him, & that his business is to rearrange this essential vision into satisfying patterns, getting himself as little dirty in the process as possible. His feeling about this may have been made more definite by one of those Manichean-type theologies which sees the natural world as unworthy of penetration. But the real novelist, the one with an instinct for what he is about, knows that he cannot approach the infinite directly, that he must penetrate the natural human world as it is. The more sacramental his theology, the more encouragement he will get from it to do just that."
Suomeksi on ilmestynyt yksi valikoima novelleja Otavan Sinisessä kirjastossa, nimeltään Palava kehä.
So American -haasteen yhteydessä iski halu lukea uudestaan Flannery O'Connorin jälkimmäinen romaani The Violent Bear It Away (suomeksi kääntyisi varmaan "Hyökkääjät tempaavat sen itselleen", Matt. 11:12), ja kirjoittaa laajempi esittely suuresti ihailemastani kirjailijasta, mutta huomaan etten pysty.
En ole kovinkaan varma uskallanko suositella hänen kirjojaan muille, koska ne ovat vaativia, provosoivia, ärsyttäviä, jyrkkiä, täynnä epämiellyttäviä henkilöitä tekemässä epämiellyttäviä asioita ja nojaavat sellaiseen kulttuuriperimään joka monelle suomalaiselle lienee hyvin vieras. Siis hyvin helppoja inhota.
Ja yrittämällä kuvailla mitä niissä tapahtuu antaa niistä yleensä väärän kuvan, ne on koettava. Niinpä tiputtelen tänne vain siteerauksia kirjailijalta itseltään.
“I prefer to talk about the meaning in a story rather than the theme of a story. People talk about the theme of a story as if the theme were like the string that a sack of chicken feed is tied with. They think that if you can pick out the theme, the way you pick the right thread in the chicken-feed sack, you can rip the story open and feed the chickens. But this is not the way meaning works in fiction.
When you can state the theme of a story, when you can separate it from the story itself, then you can be sure the story is not a very good one. The meaning of a story has to be embodied in it, has to be made concrete in it. A story is a way to say something that can’t be said any other way, and it takes every word in the story to say what the meaning is. You tell a story because a statement would be inadequate. When anybody asks what a story is about, the only proper thing is to tell him to read the story. The meaning of fiction is not abstract meaning but experienced meaning, and the purpose of making statements about the meaning of a story is only to help you experience that meaning more fully.”
"All my stories are about the action of grace on a character who is not very willing to support it, but most people think of these stories as hard, hopeless and brutal."
"The truth does not change according to our ability to stomach it."
"To expect too much is to have a sentimental view of life and this is a softness that ends in bitterness."
"Anything that comes out of the South is going to be called grotesque by the northern reader, unless it is grotesque, in which case it is going to be called realistic."
"Ever since there have been such things as novels, the world has been flooded with bad fiction for which the religious impulse has been responsible. The sorry religious novel comes about when the writer supposes that because of his belief, he is somehow dispensed from the obligation to penetrate concrete reality. He will think that the eyes of the Church or of the Bible or of his particular theology have already done the seeing for him, & that his business is to rearrange this essential vision into satisfying patterns, getting himself as little dirty in the process as possible. His feeling about this may have been made more definite by one of those Manichean-type theologies which sees the natural world as unworthy of penetration. But the real novelist, the one with an instinct for what he is about, knows that he cannot approach the infinite directly, that he must penetrate the natural human world as it is. The more sacramental his theology, the more encouragement he will get from it to do just that."
Suomeksi on ilmestynyt yksi valikoima novelleja Otavan Sinisessä kirjastossa, nimeltään Palava kehä.
18.3.12
To Be Considered
Karoliinan blogista levisi muuallekin idea laatia 100 kirjan lukulista josta pyrkisi lukemaan mahdollisimman monta sopivan pitkään määräaikaan mennessä (sellainen 3-5 vuotta näkyy olevan suosittu).
Viestin kommenteissa mainitsin että olin laatinut jossain vaiheessa sellaisen "tätä voisit harkita joskus lukevasi"-muistilistan suurelta osin LibraryThing-nettisivuston avustuksella, kirjoja joita suositellaan ja jotka nopealla silmäyksellä vaikuttavat mielenkiintoisilta.
Pääpainona listalla on kirjailijat joita en ole aiemmin lukenut, mukana myös joitain joita olen aiemminkin lukenut mutta jotka eivät ole olleet mitenkään aktiivisesti mielessä, mutta ne kaikkein tutuimmat on jätetty pois, tämä on nimeonomaan muistutuslista. Ja luonnollisesti pidän oikeuden kyseisen kirjan käsiini saadessani todeta "en minä tätä haluakaan lukea", eli listalla on muutama hyvin hatarien mielikuvien perusteella valittu kirja.
Otin pois niitä jotka olen jo lukenut listan laatimisen jälkeen, mutta näkyy noita vielä 125 kirjaa olevan. Moni nimistä on englanniksi kun ne on suoraan napattu tuolta sivustolta, moni vieraskielisistä on kyllä myös käännetty suomeksi (mutta aika monta myös ei).
Laitan tämän nyt tänne, sitä saa kommentoida jos tuolta löytyy joitain kirjoja jotka minun ihan ehdottomasti pitäisi lukea ensi tilassa, tai vaihtoehtoisesti hirveää roskaa josta kannattaisi pysyä kaukana.
Viestin kommenteissa mainitsin että olin laatinut jossain vaiheessa sellaisen "tätä voisit harkita joskus lukevasi"-muistilistan suurelta osin LibraryThing-nettisivuston avustuksella, kirjoja joita suositellaan ja jotka nopealla silmäyksellä vaikuttavat mielenkiintoisilta.
Pääpainona listalla on kirjailijat joita en ole aiemmin lukenut, mukana myös joitain joita olen aiemminkin lukenut mutta jotka eivät ole olleet mitenkään aktiivisesti mielessä, mutta ne kaikkein tutuimmat on jätetty pois, tämä on nimeonomaan muistutuslista. Ja luonnollisesti pidän oikeuden kyseisen kirjan käsiini saadessani todeta "en minä tätä haluakaan lukea", eli listalla on muutama hyvin hatarien mielikuvien perusteella valittu kirja.
Otin pois niitä jotka olen jo lukenut listan laatimisen jälkeen, mutta näkyy noita vielä 125 kirjaa olevan. Moni nimistä on englanniksi kun ne on suoraan napattu tuolta sivustolta, moni vieraskielisistä on kyllä myös käännetty suomeksi (mutta aika monta myös ei).
Laitan tämän nyt tänne, sitä saa kommentoida jos tuolta löytyy joitain kirjoja jotka minun ihan ehdottomasti pitäisi lukea ensi tilassa, tai vaihtoehtoisesti hirveää roskaa josta kannattaisi pysyä kaukana.
| Lloyd Alexander | Westmark |
| Simon Armitage | Kid |
| W. H. Auden | Tell Me the Truth About Love |
| Alessandro Baricco | Ocean Sea |
| Julian Barnes | Flaubert's Parrot |
| Peter S. Beagle | The Folk of the Air |
| William Beckford | Vathek |
| Dietrich Bonhoeffer | Ethics |
| Lucy M. Boston | The Children of Green Knowe |
| Elizabeth Bowen | The Death of the Heart |
| Karin Boye | Kallocain |
| Mary Elizabeth Braddon | Lady Audley's Secret |
| Kevin Brownlow | The Parade's Gone By |
| Bill Bryson | Neither Here nor There |
| John Buchan | The Thirty-Nine Steps |
| Heinrich Böll | The Safety Net |
| Joseph Campbell | The Masks Of God: Primitive Mythology |
| Andrea Camilleri | The Shape of Water |
| Elias Canetti | Auto-da-Fé |
| Wilkie Collins | The Woman in White |
| Edmund Crispin | The Moving Toyshop |
| Samuel R. Delany | Driftglass |
| G. V. Desani | All About H. Hatterr |
| Fyodor Dostoevsky | The Idiot |
| Mary Douglas | Natural Symbols: Explorations in Cosmology |
| Hal Duncan | Vellum: The Book of All Hours |
| Lord Dunsany | The King of Elfland's Daughter |
| Umberto Eco | Kant and the Platypus |
| Maria Edgeworth | The Absentee |
| Einhard | Two Lives of Charlemagne |
| Fumiko Enchi | The Waiting Years |
| Wolfram von Eschenbach | Parzival |
| Anne Fadiman | Ex Libris: Confessions of a Common Reader |
| John Foot | Calcio: A History of Italian Football |
| Richard Ford | Rock Springs |
| Karen Joy Fowler | Black Glass |
| Gabriel García Márquez | Strange Pilgrims |
| Alan Garner | Elidor |
| Elizabeth George | A Great Deliverance |
| Stella Gibbons | Cold Comfort Farm |
| William Gibson | Neuromancer |
| André Gide | The Counterfeiters |
| Oliver Goldsmith | She Stoops to Conquer |
| Günter Grass | The Tin Drum |
| Alasdair Gray | Lanark |
| Dashiell Hammett | The Glass Key |
| L. P. Hartley | The Go-Between |
| Patricia Highsmith | The Animal-Lover's Book of Beastly Murder |
| Laura Honkasalo | Lumen saartama kahvila |
| Joris-Karl Huysmans | Against the Grain |
| Virpi Hämeen-Anttila | Sokkopeli |
| Helvi Hämäläinen | Säädyllinen murhenäytelmä |
| Anna-Leena Härkönen | Loppuunkäsitelty |
| John Irving | The Hotel New Hampshire |
| Juha Itkonen | Anna minun rakastaa enemmän |
| P. D. James | A Mind To Murder |
| B. S. Johnson | House Mother Normal |
| Carl Gustav Jung | Man and his Symbols |
| Pasi Ilmari Jääskeläinen | Taivaalta pudonnut eläintarha |
| Guy Gavriel Kay | A Song for Arbonne |
| Yoshida Kenko | Essays in Idleness |
| Julie Kerr | Life in the Medieval Cloister |
| Katharine Kerr | Daggerspell |
| Leonard Koren | Wabi-Sabi: for Artists, Designers, Poets & Philosophers |
| Katherine Kurtz | Deryni Rising |
| Ellen Kushner | Thomas the Rhymer |
| Thomas Kyd | The Spanish Tragedy |
| Philip Larkin | High Windows |
| Fritz Leiber | Swords Against Death |
| Charlotte Lennox | The Female Quixote |
| Donna Leon | Doctored evidence |
| C. S. Lewis | The Weight of Glory |
| Therese de Lisieux | The Autobiography of St. Therese of Lisieux |
| Holly Lisle | Memory of Fire |
| Clarice Lispector | The Hour of the Star |
| Erlend Loe | Naïve. Super |
| Saint Ignatius of Loyola | Spiritual Exercises of Saint Ignatius |
| George MacDonald | The Princess and the Goblin |
| Charles Mackay | Extraordinary Popular Delusions |
| Lois McMaster Bujold | The Curse of Chalion |
| Christopher Marlowe | Doctor Faustus |
| Patricia A. McKillip | Ombria in Shadow |
| Robin McKinley | The Hero and the Crown |
| Haruki Murakami | Norwegian Wood |
| Robert Musil | The Confusions of Young Törless |
| Vladimir Nabokov | Ada, or Ardor: A Family Chronicle |
| Garth Nix | Sabriel |
| Amélie Nothomb | Loving Sabotage |
| Arto Paasilinna | Hurmaava joukkoitsemurha |
| Sara Paretsky | Bitter Medicine |
| Dorothy Parker | Laments for the Living |
| John Allen Paulos | A Mathematician Reads the Newspaper |
| Walker Percy | The Moviegoer |
| Luigi Pirandello | Six Characters in Search of an Author |
| Elizabeth Marie Pope | The Perilous Gard |
| Barbara Pym | Less Than Angels |
| Robert Rodi | Drag Queen |
| Fernando de Rojas | Celestina |
| Juha Ruusuvuori | Kaniikki Lupus |
| Oliver Sacks | The Island of the Colorblind and Cycad Island |
| Junichi Saga | Memories of Silk and Straw |
| Alexandra Salmela | 27 eli kuolema tekee taiteilijan |
| Thomas Schatz | The Genius of the System |
| Leonardo Sciascia | The Wine-Dark Sea |
| John Sladek | The Reproductive System |
| Michael Marshall Smith | Spares |
| Anja Snellman | Sonja O. kävi täällä : romaani |
| Stendhal | The Red and the Black |
| David Stenn | Clara Bow: Runnin' Wild |
| Tom Stoppard | Rosencrantz and Guildenstern Are Dead |
| Jonathan Swift | A Tale of A Tub |
| Petri Tamminen | Enon opetukset |
| Eeva Tenhunen | Kuolema savolaiseen tapaan |
| Gregory of Tours | A History of the Franks |
| Kaari Utrio | Vanajan Joanna |
| Kurt Vonnegut | The Sirens of Titan |
| Mika Waltari | Mikael Karvajalka |
| Fay Weldon | Puffball |
| Peter S. Wells | Barbarians to Angels: The Dark Ages Reconsidered |
| Patricia Wentworth | Grey Mask |
| David Winner | Those Feet: A Sensual History of English Football |
| Jeanette Winterson | Oranges Are Not the Only Fruit |
| Maryanne Wolf | Proust and the Squid |
| Gene Wolfe | The Shadow of the Torturer |
| Patricia C. Wrede | The Grand Tour, or, The Purloined Coronation Regalia |
9.3.12
Miroslav Válek - Kosketuksia
Válekin kokoelma Kosketuksia osui silmään kirjaston runohyllyä selatessa tuon Ikkunat auki Eurooppaan -haasteen vuoksi, koska, hei, Slovakia. Alkuperäinen kokoelma Dotyky näkyy olevan julkaistu 1959, ja tämä Jari Aulan käännös 2009.
Kirjassa on aukeamilla sekä slovakinkielinen että suomennettu runo, jos vaikka osaisin edes niin paljon slaavilaisia kieliä että niistä alkukielisistä saisi jotain tolkkua...en osaa, mutta näkyi niissä osassa olevan jonkin verran mittaa ja riimiä, mitä ei sitten ole yritetty kääntää.
Myönnän, että minulla on jonkinlainen ongelma itäblokin maiden kirjallisuuden kanssa, niitä lukiessa tapaa tulla niin usein sellainen olo että niissä kaikissa on valtavasti sensoreilta piilotettuja yhteiskunnallisia ulottuvuuksia joita minä en tajua, silloinkin kun kirjoittaja vaikka runoilisi kukkasista tai kuinka täällä sataa ja kaipaan sinua. Olenko ylettömän tiedostamisen korruptoima vai onko niissä kaikissa niitä poliittisia piiloviestejä vai vainko niissä jotka ovat katsottu tarpeeksi merkittäviksi kansainvälisen kritiikin silmissä ja kääntämistä varten, en tiedä (mutta olen huomannut että joillakin muilla tuntuu olevan pakonomainen tarve tulkita ihan kaikki 1900-luvun saksalainen kulttuurituotos suhteessa Kolmanteen valtakuntaan, tiedä sitten mitä muita fiksaatioita löytyy...)
Joka tapauksessa Válek runoilee aika paljon siitä että sataa ja kaipaan sinua, mutta myös runoudesta ja kyllä se politiikkakin siellä vilahtelee. Näissä on aika viehättävän surumielinen tunnelma, ajoittaista laulumaisuutta, suorasanaista mutta visionääristä puhetta, josta tulee sellainen olo että tässä on asioita joita ei ymmärrä mutta mainiolta tämä kuulostaa silti.
Kirjain kirjaimelta
Itkisin, jos tietäisin, mitä.
Kaipaisin, jos tietäisin, ketä.
Kirjain kirjaimelta merkitsen tämän laulun muistiin,
se humalluttaa minua kuin alkoholi.
Kirjain kirjaimelta, aina vain kirjain kirjaimelta...
Mutta aakkosissa ei ole niin paljon kirjaimia,
kuin on petosta, kataluutta ja valhetta.
Älä katso, ei, älä katso taaksesi.
Meidän välillämme on kaikki jo selvää;
niin rakkaus kuin erot.
Kivi, kuin veteen viskattu kivi.
Kirjassa on aukeamilla sekä slovakinkielinen että suomennettu runo, jos vaikka osaisin edes niin paljon slaavilaisia kieliä että niistä alkukielisistä saisi jotain tolkkua...en osaa, mutta näkyi niissä osassa olevan jonkin verran mittaa ja riimiä, mitä ei sitten ole yritetty kääntää.
Myönnän, että minulla on jonkinlainen ongelma itäblokin maiden kirjallisuuden kanssa, niitä lukiessa tapaa tulla niin usein sellainen olo että niissä kaikissa on valtavasti sensoreilta piilotettuja yhteiskunnallisia ulottuvuuksia joita minä en tajua, silloinkin kun kirjoittaja vaikka runoilisi kukkasista tai kuinka täällä sataa ja kaipaan sinua. Olenko ylettömän tiedostamisen korruptoima vai onko niissä kaikissa niitä poliittisia piiloviestejä vai vainko niissä jotka ovat katsottu tarpeeksi merkittäviksi kansainvälisen kritiikin silmissä ja kääntämistä varten, en tiedä (mutta olen huomannut että joillakin muilla tuntuu olevan pakonomainen tarve tulkita ihan kaikki 1900-luvun saksalainen kulttuurituotos suhteessa Kolmanteen valtakuntaan, tiedä sitten mitä muita fiksaatioita löytyy...)
Joka tapauksessa Válek runoilee aika paljon siitä että sataa ja kaipaan sinua, mutta myös runoudesta ja kyllä se politiikkakin siellä vilahtelee. Näissä on aika viehättävän surumielinen tunnelma, ajoittaista laulumaisuutta, suorasanaista mutta visionääristä puhetta, josta tulee sellainen olo että tässä on asioita joita ei ymmärrä mutta mainiolta tämä kuulostaa silti.
Kirjain kirjaimelta
Itkisin, jos tietäisin, mitä.
Kaipaisin, jos tietäisin, ketä.
Kirjain kirjaimelta merkitsen tämän laulun muistiin,
se humalluttaa minua kuin alkoholi.
Kirjain kirjaimelta, aina vain kirjain kirjaimelta...
Mutta aakkosissa ei ole niin paljon kirjaimia,
kuin on petosta, kataluutta ja valhetta.
Älä katso, ei, älä katso taaksesi.
Meidän välillämme on kaikki jo selvää;
niin rakkaus kuin erot.
Kivi, kuin veteen viskattu kivi.
5.3.12
Oman elämänsä siltainsinööri
Olen mielenkiinnolla seurannut keskustelua jota mm. Belgiassa käydään Tintti Kongossa -sarjakuva-albumista ja sen rasistisesta siirtomaakuvauksesta. Tekijänä Hergellä oli vielä kehittymisen varaa ja ilmeisesti hän halusi alun perin lähettää Tintin Amerikkaan mutta toimitus vaati Kongoa, ilmeisesti tarkoituksena oli kannustaa myös uudisasukkaita lähtemään sinne…Kaunokirjallisena teoksena kyseisen albumin ansiot ovat aika vaihtelevat, parempaa oli luvassa myöhemmin, ja tietolähteenä Kongon elämästä sitä ei todellakaan kannata pitää, mutta historiallisena dokumenttina siirtomaavallan aikalaisajattelusta se on ehdottoman arvokas (eri asia sitten olisiko tässä tapauksessa harkittava esim. sitä että kyseinen kirja ei löytyisi lasten sarjakuvahyllystä vaan aikuisten historiahyllystä, mielellään laajalla esipuheella varustettuna, että se asettuu kontekstiinsa).
On myös mielenkiintoista lukea keskusteluja näistä menneen maailman aikalaiskuvauksista ja niiden rasismista, sovinismista yms. Moni nykylukija on innokkaasti toteamassa että Kyllä Minä Olisin huomannut että tämä on väärin ja tuomittava asia ja olisin myös julkisesti ilmaissut mielipiteeni, ihan varmasti olisin. On hienoa että nykyajan ihmiset ovat niin kaikin tavoin fiksumpia, ymmärtäväisempiä ja empaattisempia ja kaikin puolin parempia kuin ne entisten aikojen ihmiset.
Tintti Kongossa tuli mieleen lukiessani viime viikonloppuna Michael Enden kirjaa Mielinkielinliemi, joka on siis periaatteessa mainio lastenfantasia (ainakin Linnea on kertonut kirjasta keskittyen niihin positiivisiin puoliin), mutta sen kantaaottava sivujuonne tökki niin raskaasti vastaan, että tästä jäi negatiivinen mielikuva. Kirjan ideahan on siis että velho ja noita eivät ole lähestyvään uuteenvuoteen mennessä täyttäneet Belsebuubille asetettuja pahojen tekojen kiintiötä ja nyt on kiirus. Ja ne pahat teot ovat siis mm. ympäristön saastutusta, lajien ajamista sukupuuttoon ynnä muuta sellaista. Ympäristön saastuminen, eläin- ja kasvilajien tuhoutuminen yms. johtuu siis siitä, että pahat velhot ihan ilkeyttään sitä tekevät. Ja tuo ei edes ole mitenkään hienovaraisesti rivien välissä esitetty asia vaan avoimesti monta kertaa toistettu asia…tässä vaiheessa tällä lukijalla palaa käämit.
Olen pienempänä nähnyt telkkarista vähän samaan ideaan perustuvaa Kapteeni Planeetta -animaatiosarjaa, jossa puhtoinen supersankari taistelee pahoja ympäristöntuhoajia vastaan, tuhoajia jotka siis tuottavat saasteita ihan ilkeyttään. Tämä sarja on sittemmin herättänyt runsaasti hilpeyttä absurdissa mustavalkoisuudessaan, mutta jotenkin huvittuminen hyytyy siinä vaiheessa kun tapaa myös ihan aikuisia periaatteessa kai fiksuja ihmisiä, joilla on sama näkemys, ympäristötuhot johtuvat niistä ilkeistä muista ja minun valinnoillani ei ole mitään yhteyttä mihinkään, ainakaan en jälkeen kun syön reilun kaupan banaaneja. Tehtaiden ja tuotantolaitosten päämääränä on tuottaa saasteita, mihin niitä tarvitaan kun tavaraa saa kaupasta ja sähköä töpselistä.
Olen aiemminkin ihmetellyt sitä eroa, joka on oikean sivistyksen ja humanistisen sivistyksen välillä, jälkimmäiseen kun ilmeisesti kuuluu suhtautua kaikkeen teknologiaan, talouteen ja luonnontieteisiin ”hyi, yök, paha” -asenteella. Sillä näkyy kuitenkin olevan hyvät valmiudet tuottaa toimivaa propagandaa ja manipuloida ihmisiä, lopputuloksena sitten vaikkapa tällaisia fyysistä pahuutta edustavia lastenkirjoja jotka pyrkivät mahdollisimman tehokkaasti sumentamaan syyn ja seurauksen yhteyden. ”Luojan kiitos esimerkiksi siltoja ei kuitenkaan suunnittele muut kuin siltainsinöörit”, totesi Penjami aiemman keskustelun yhteydessä, mutta kyllä ainakin halukkaita havaitusti riittää, erityisesti sen kuuluisan humanistisen sivistyksen aateloittamana…
(Positiivisempana esimerkkinä, luin jokin aika sitten Leena Krohnin kirjan Ihmisten vaatteissa, jossa vähän samanlaisia ympäristöasioita käsitellään, mutta huomattavasti tolkullisemmin…)
Mielinkielinliemen luin siis kiinnostuksen vuoksi kun olin Tarinasta vaikka loppua ja Momosta pitänyt, ja sen täysmittainen alkukielinen nimi Der satanarchäolügenialkohöllische Wunschpunsch oli niin raflaava...ja samalla sain osallistuttua Lasten linnoitus- ja Ikkunat auki Eurooppaan -haasteisiin. Ja jos jättäisi tuon sivujuonteen pois niin se olisi hyvä kirja. Tätä kirjoitusta aloin miettimään jo vähän ennen kuin Kirsti blogasi lanu-kirjojen maailmankuvasta mutta hyvä yhteensattuma silti...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)