Niilo Rauhala on näköjään julkaissut aimo joukon runokirjoja, tämänkertainen alaotsikolla "Säkeitä olemisen rosoista ja rikkaudesta" on uudemmasta päästä. Runoilija on toiminut myös pappina ja sairaalateologina, mikä näkyy myös monen runon aihepiirissä.
Meneeköhän tämäkin siihen käyttörunojen kategoriaan, runot ovat riimitteleviä ja sanoilla leikitteleviä mutta aika suoraviivaisia ja usein aika triviaalejakin, monta sivua sai kulkea läpi ilman kummempaa mielenkiintoa...mutta toisaalta parhaimmillaan näissä saadaan onnistuneesti sekoitettua trivialiteetteja ja suuria ja dramaattisia asioita, ja yhdistelmästä ponnistaa mainiota huumoria.
Balladi kauniista ja rohkeista
Oli pitkä jono jo oven takana:
oli mies ja lapset ja kiireinen hoitaja,
ja viimeisenä seisoi kuolema
kädessään valkoinen lakana.
He kaikki pyysivät vuorotellen:
"Oi, päästä sisään jo, rakas Ellen!
Me tahdomme tulla ja sinua tukea,
sinut sairaalan yöhön hellästi pukea!"
Vaan ääni rohkea kajahtaa:
"On paljon kaunista katseltavaa,
sitä tulvii ruutu ja meri ja kuu,
sen äärettömyyteen lumoutuu.
Täällä säihkyy silmien outoa tulta,
täällä kimaltaa sanojen katinkulta,
täällä syttyy hymy ja jäätyy huuli,
täällä käärii ihmiset unien tuuli."
"Voi, päästä jo sisään, Ellen-kulta,
niin kaipaamme puristaa kättäsi kuumaa!"
Vaan huoneen ääni soi outoa huumaa:
"Oi silkkihelmojen revontulta!"
Kas, kuolema harppoo ohitse muiden
ja tarttuu kahvaan nyrkkiä puiden.
"Nyt onko joukossa rohkeampaa,
joka kutrit uneen ja yöhön kampaa?"
Se lakanansa valkoisen heittää
ja silmät ja ruudun ja meren peittää.
Nyt sammuu tuli ja tummuu kuu,
sana hämmästynyt vaimentuu.
Jo sisälle astuvat kaikki muut,
kuu valaisee pihalla huurrepuut.
"Voi, rohkein on tullut ja tehnyt työtä!
Sanon sinulle, kaunein, hyvää yötä."
7 kommenttia:
Minä olen tutustunut useampaankin Rauhalan kokoelmaan. Jos nyt oikein asiat hahmotan, niin tämä kokoelma on se "kevyt" riimittelyteos, outolintu Rauhalan tuotannossa.
Tässä kokoelmassa kai on se runo, jossa oli "pettymysten katinkontti".
Takakansi mainitsi "äänenpainoja, jotka ovat uudenlaisia Niilo Rauhalan tuotannossa", eli saattaapi olla että tämä on poikkeuksellinen. Mukana oli myös kolme neljä riimittelemätöntä runoa jotka kyllä olivat kiinnostavammasta päästä, eli ehkä Rauhalan tuotantoon pitää sitten tutustua enemmänkin.
Ja juu, löytyy tuo:
Kissa
Kuusamossa Rontin kissa,
Oulussa taas kissanrontti.
Yhteistä kai molemmissa
pettymysten katinkontti.
Jos aiot tutustua johonkin muuhun, niin suosittelen välttämään - mikäli olet kiinnostunut runoudesta, et uskonnosta - ainakin noita muiden kuin Otavan kustantamia teoksia (siis etenkin SRK:n, mutta ehkä myös Kirjapajan).
Ainakin noissa uudemmissa Otavan kirjoissa (jotka minusta ovat ulkoasultaan hienoja, runoja tunteville -sarjaa) on mukana myös jonkin verran todella lyhyitä, jopa aforismia läheneviä runoja.
Niilo Rauhala on tunnettu virsirunoilija. Niinpä mitallisten runojen sepittäminen ei liene hänelle erityisen vierasta.
Jännä muuten, että näin runossa aika paljon yhtymäkohtia siihen Mirkka Rekolan runoon, jonka Jokke nosti esiin blogissaan. Siinäkin ovat nuo kuu ja kulta ja tulta ja elämän katseleminen. Tosin nyt vasta huomasin tuon runon nimen. Jotenkin tuntuu, että se vähän vesittää koko runoa.
Niin, tämä oli Kirjapajan kirja.
Minusta taas tuon runon nimi on se koukku, ja oma mielleyhtymäni oli kuvatusta tilanteesta Leinon Aleksis Kivi, "viivy vielä oi vanha vuos" paitsi että nyt katsotaan saippuaoopperaa...
Minusta valitun runon vahvuus on sen mitassa, homma pysyy hyvin kuosissa, ja tarina etenee :)
Jees, tuossa se rytmi ja mitta tuovat myös mieleen sen Leinon runon, edetään samalla kiihkeydellä...
Mukana on myös niitä löysempiä runoja, kevyttä riimittelyä.
Lähetä kommentti