Olen mielenkiinnolla seurannut keskustelua jota mm. Belgiassa käydään Tintti Kongossa -sarjakuva-albumista ja sen rasistisesta siirtomaakuvauksesta. Tekijänä Hergellä oli vielä kehittymisen varaa ja ilmeisesti hän halusi alun perin lähettää Tintin Amerikkaan mutta toimitus vaati Kongoa, ilmeisesti tarkoituksena oli kannustaa myös uudisasukkaita lähtemään sinne…Kaunokirjallisena teoksena kyseisen albumin ansiot ovat aika vaihtelevat, parempaa oli luvassa myöhemmin, ja tietolähteenä Kongon elämästä sitä ei todellakaan kannata pitää, mutta historiallisena dokumenttina siirtomaavallan aikalaisajattelusta se on ehdottoman arvokas (eri asia sitten olisiko tässä tapauksessa harkittava esim. sitä että kyseinen kirja ei löytyisi lasten sarjakuvahyllystä vaan aikuisten historiahyllystä, mielellään laajalla esipuheella varustettuna, että se asettuu kontekstiinsa).
On myös mielenkiintoista lukea keskusteluja näistä menneen maailman aikalaiskuvauksista ja niiden rasismista, sovinismista yms. Moni nykylukija on innokkaasti toteamassa että Kyllä Minä Olisin huomannut että tämä on väärin ja tuomittava asia ja olisin myös julkisesti ilmaissut mielipiteeni, ihan varmasti olisin. On hienoa että nykyajan ihmiset ovat niin kaikin tavoin fiksumpia, ymmärtäväisempiä ja empaattisempia ja kaikin puolin parempia kuin ne entisten aikojen ihmiset.
Tintti Kongossa tuli mieleen lukiessani viime viikonloppuna Michael Enden kirjaa Mielinkielinliemi, joka on siis periaatteessa mainio lastenfantasia (ainakin Linnea on kertonut kirjasta keskittyen niihin positiivisiin puoliin), mutta sen kantaaottava sivujuonne tökki niin raskaasti vastaan, että tästä jäi negatiivinen mielikuva. Kirjan ideahan on siis että velho ja noita eivät ole lähestyvään uuteenvuoteen mennessä täyttäneet Belsebuubille asetettuja pahojen tekojen kiintiötä ja nyt on kiirus. Ja ne pahat teot ovat siis mm. ympäristön saastutusta, lajien ajamista sukupuuttoon ynnä muuta sellaista. Ympäristön saastuminen, eläin- ja kasvilajien tuhoutuminen yms. johtuu siis siitä, että pahat velhot ihan ilkeyttään sitä tekevät. Ja tuo ei edes ole mitenkään hienovaraisesti rivien välissä esitetty asia vaan avoimesti monta kertaa toistettu asia…tässä vaiheessa tällä lukijalla palaa käämit.
Olen pienempänä nähnyt telkkarista vähän samaan ideaan perustuvaa Kapteeni Planeetta -animaatiosarjaa, jossa puhtoinen supersankari taistelee pahoja ympäristöntuhoajia vastaan, tuhoajia jotka siis tuottavat saasteita ihan ilkeyttään. Tämä sarja on sittemmin herättänyt runsaasti hilpeyttä absurdissa mustavalkoisuudessaan, mutta jotenkin huvittuminen hyytyy siinä vaiheessa kun tapaa myös ihan aikuisia periaatteessa kai fiksuja ihmisiä, joilla on sama näkemys, ympäristötuhot johtuvat niistä ilkeistä muista ja minun valinnoillani ei ole mitään yhteyttä mihinkään, ainakaan en jälkeen kun syön reilun kaupan banaaneja. Tehtaiden ja tuotantolaitosten päämääränä on tuottaa saasteita, mihin niitä tarvitaan kun tavaraa saa kaupasta ja sähköä töpselistä.
Olen aiemminkin ihmetellyt sitä eroa, joka on oikean sivistyksen ja humanistisen sivistyksen välillä, jälkimmäiseen kun ilmeisesti kuuluu suhtautua kaikkeen teknologiaan, talouteen ja luonnontieteisiin ”hyi, yök, paha” -asenteella. Sillä näkyy kuitenkin olevan hyvät valmiudet tuottaa toimivaa propagandaa ja manipuloida ihmisiä, lopputuloksena sitten vaikkapa tällaisia fyysistä pahuutta edustavia lastenkirjoja jotka pyrkivät mahdollisimman tehokkaasti sumentamaan syyn ja seurauksen yhteyden. ”Luojan kiitos esimerkiksi siltoja ei kuitenkaan suunnittele muut kuin siltainsinöörit”, totesi Penjami aiemman keskustelun yhteydessä, mutta kyllä ainakin halukkaita havaitusti riittää, erityisesti sen kuuluisan humanistisen sivistyksen aateloittamana…
(Positiivisempana esimerkkinä, luin jokin aika sitten Leena Krohnin kirjan Ihmisten vaatteissa, jossa vähän samanlaisia ympäristöasioita käsitellään, mutta huomattavasti tolkullisemmin…)
Mielinkielinliemen luin siis kiinnostuksen vuoksi kun olin Tarinasta vaikka loppua ja Momosta pitänyt, ja sen täysmittainen alkukielinen nimi Der satanarchäolügenialkohöllische Wunschpunsch oli niin raflaava...ja samalla sain osallistuttua Lasten linnoitus- ja Ikkunat auki Eurooppaan -haasteisiin. Ja jos jättäisi tuon sivujuonteen pois niin se olisi hyvä kirja. Tätä kirjoitusta aloin miettimään jo vähän ennen kuin Kirsti blogasi lanu-kirjojen maailmankuvasta mutta hyvä yhteensattuma silti...
9 kommenttia:
Todella kiinnostava teksti, kiitos!
Niin, totta, Mielinkielinliemessä tosiaan on tuo ajatus että velhojen ja noitien on tehtävä niitä pahoja tekoja. Toisaalta mietin, että lapset toivottavasti samaistuisivat korppiin ja kissaan, jotka pyrkivät estämään kamaluudet. Tarkoitan siis sitä, että kirjassa kuitenkin mielestäni loppupeleissä tuomitaan velhon ja noidan tekoset.
Kiinnostavaa on myös se keskustelu siitä, miten on helppo sanoa juuri tämä "kyllä minä olisin tiennyt". Tintti Kongossa olisi mielenkiintoista lukea ja nimenomaan alkup. kontekstin kanssa.
Olen iloinen tästä tekstistä. Se on eräs varsi suosittu viihteen laji, että ihmetellään entisaikojen ihmisten asenteiden kummallisuutta ja uskotaan, että me nykyajan ihmiset edustamme kehityksen kaikenpuolista huippua. Mutta juuri nyt, tällä hetkellä kirjoitetaan ja puhutaan ja tehdään paljon kaikenlaista, joka ei kestä kriittistä tarkastelua muutaman vuosikymmenen päästä. Mikäli pallomme on vielä kasassa niin että on ihmisiä jotka voivat jotain tarkastella.
"satanarchäolügenialkohöllische" ihastuttaa minua pitkän saksan lukijaa.
Ihan toinen asia: Mistä tuo härpäke on tullut, joka vaatii todistamaan etten ole robotti. Minullakin on kuulemma blogissani sellainen, ja haluaisin sen pois.
Linnea, joo, kamaluudet estetään...ongelma on minusta kuitenkin se, että syiden ja seurausten yhteys katkaistaan, ja ne seuraukset tulevat jostain "toisesta", ulkopuolisesta pahasta. Mustavalkoisesti me teemme tekoja ja ne toiset tekevät seurauksia kun ovat niin ilkeitä.
Tuossa mainitsemassani Ihmisen vaatteissa -kirjassa tuodaan myös esiin ihmisten toimien vaikutukset ympäristöön, tässä tapauksessa erityisesti pelikaaniin, mutta siinä tekijänä on selvästi ihmiset, me. Tämä voi ehkä mennä lapsille helposti liialliseksi syyllistämiseksi ja maailmantuskan lietsomiseksi, mutta minusta tuo syy-seuraus-suhteen hämärtyminen on paljon vaarallisempaa (varsinkin kun tapaa niitä aikuisia joilla tämä on horjuvalla pohjalla).
Tintti Kongossa on kyllä mainio opus juuri tuossa mielessä, että se kertoo niin paljon omasta ajastaan...
Kirsti, härpäkkeestä en tiedä, minulla tämä kommenttisivu muutti ulkonäköä selittämättömästi vähän aikaa sitten enkä ole keksinyt mistä tätä säädetään...
Aah, mielenkiintoista! Enden kirja ei ole minulle tuttu, mutta hyvä huomio tuo mustavalkoisuus ja syy-seuraussuhteet, esimerkiksi juuri ympäristökysymysten kohdalla. Nykyään on lapsille ja nuorille varmasti tarjolla paljon tekstejä - niin kaunokirjallista kuin varsinaista oppimateriaaliakin - joissa käsitellään näitä aiheita. Olisipa mielenkiintoista, jos joku oikein perehtyisi tutkailemaan, miten tähän haasteeseen niissä tartutaan: monimutkaisia asioita, jotka pitäisi selittää yksinkertaisesti ja vastuuntuntoa herätellen mutta ei liikaa syyllistäen.
Ja tuo historian näköharha kai seuraa ihmiskuntaa ajasta iäisyyteen. Luulemme aina, että meidän aikamme on poikkeuksellinen, ja me erilaisia kuin ihmiset ennen.
Joo, en ole lukenut mitään näistä puheenaolevista teoksista.
Tulee mieleen tuosta Krohnin kirjan nimestä "Ihmisen vaatteissa" että mahdetaanko siinä sitten esittää yksinkertaistettu väite, jonka mukaan ihmiset on kautta linjan paskoja ja eläimet jotenkin parempia? Jotkut aikuisväestöön lukeutuvat tuntuvat ajattelevan, että luonnossa on kaikki jutut paremmin.
Voiko lapsille esittää asiat niin, että oikeesti siis me eurooppalaiset on tehty ja tehdään edelleen koko muun maailman olo tukalaksi ihan vain ahneuttamme ja itsekeskeisyyttämme? Kipaisevatko lapsukaiset syliin ja pyytävät että setä lue vielä?
En tiedä onko siinä Mielikissä sitten onnistuttu esittämään velhot ja noidat sellaisina että lapset voivat heihin samaistua. Jos on, niin voipa hyvinkin olla, että kirjailijan viesti meneekin perille juuri siinä muodossa kuin hdcanis toivoo? Siis siten, että tämän kaiken voit tehdä tai jättää tekemättä juuri sinä.
Luru, saattaa olla että esim. biologian aineopettajien graduista voisi löytyä joku jossa näitä tutkitaan, miten ympäristökysymyksiä käsitellään lasten ja nuorten kirjoissa, sekä fiktiossa että faktassa. Tai ehkä laajempiakin kasvatustieteen tutkimuksia...tietääkö Linnea jotain aiheesta?
Ketjukolaaja, tuo on kyllä myös yleinen harha että ihmiset ovat paskoja ja luonto hyvä, sekin oma mustavalkoisuuden lajinsa...Krohn ei tuohon mene, toinen päähenkilö (ihmiseksi naamioitunut pelikaani) ihastelee ihmisyhteiskunnan monia piirteitä, vaikka toteaakin ihmisen toiminnallaan ajavan pelikaanien elinympäristön ahtaammaksi.
Minusta Mielinkielinliemen velhot ja noidat oli esitetty niin jyrkän toisina että vaikea uskoa kenenkään niihin samaistuvan, vaikka sinänsä mehevästi olikin hahmot esitetty, ja ne teot jotka johtavat huonoihin seuraamuksiin oli kirjasta häivytetty kokonaan, hahmot tekivät seuraamuksia niiden itsensä vuoksi.
Mutta joo, ankara syyllistäminenkään ei toimi, jotenkin siinä pitää päästä siihen kysymykseen että mitä sinä voit tehdä tai jättää tekemättä.
Ja oikeastihan siis luulen, että aika moni lapsi joka tuon lukee (tai jolle tuo luetaan) keskittyy täysillä siihen seikkailuaspektiin ja nuo kannanotot jäävät huomaamatta...mutta silti luulen että ne voivat jäädä sinne takaraivoon oudoiksi ennakkokäsityksiksi vaikkei niistä olisikaan aktiivisesti tietoinen.
Ainakaan ihan heti ei tule mieleen yhtään aihetta käsittelevää gradua ja käsittääkseni biologian puolella muutenkin tehdään yleisesti ottaen "puhtaan" biologian gradut vaikka opettajaksi vamistuttaisiinkin. Kasvatustieteiden puolella voisi toki olla.. Pitää tutustua asiaan, olisi ainakin kiinnostava aihe. :)
Ja juu, tottahan se on että ei sitä syytä tulisi tuolla tavalla eristää johonkin määrittelemättömään pahaan. Jos haluaisin ruveta tästä vääntämään niin ainahan voisi spekuloida että noita ja velho edustavat oikeastaan "pahaa ihmistä" tai jotain. Mutta olen siis kanssasi samaa mieltä että syyt ja seuraukset etenkin tällaisissa asioissa olisi hyvä tuoda esille ja tämä keskustelu on ollut todella mainio!
Lähdin kyselemään noista ympäristökasvatuksellisten kysymysten tutkimuksista, ja oppimateriaalia ja sen tutkimusta löytyy ilmeisesti runsaasti, lanu-fiktion tutkinta on (tälläkin osa-alueella) jäänyt ilmeisesti vähemmälle.
Mutta esimerkiksi tämän linkin takaa löytyy runsaasti julkaisuja aiheesta:
https://tuhat.halvi.helsinki.fi/portal/en/persons/anna-uitto%2821d4d3ae-1de6-4807-a676-93bef6f9e9a4%29/publications.html
Lähetä kommentti