Luin tässä Markku Soikkelin esseekokoelmaa Hyvästä on helppo pitää (2007), joka muuten toki on tämän blogin aiheen ulkopuolella mutta siitä löytyy essee nykyrunoudesta, ja erityisesti kiinnostava on kappale "runousoppia fyysikoille", eräänlainen vastine Kari Enqvistin muutaman vuoden takaiselle oppaalle 'Suhteellisuusteoriaa runoilijoille'. Tämän tarkoitus olisi esitellä runouden tärkeimmät periaatteet niin että fyysikkokin tajuaa...
No, en ole fyysikko mutta tunnen toki sekä ajattelutavan että kielen, ja on todettava että minusta Soikkeli epäonnistuu. Tämä on runousoppia kirjallisuuden fukseille tai joillekin mutta runollinen epämääräisyys, sanojen pyörittely ja kehäpäätelmät eivät sovi eksaktin luonnontieteen piiriin. Sinänsä sääli, koska minä haluaisin lukea sen kunnollisen "runousoppia fyysikoille", ja Soikkeli on muualla kirjassa terävämpänä ja selkeämpänä kuin tässä...
On kuitenkin mielenkiintoista että Soikkeli sanoo saman asian eri sanoin kuin josta minä aiemmin valitin, että runous itsessään on merkityksetöntä vaan sen on tarkoitus toimia vain tekosyynä "aktivoida lyyrinen ymmärrys omassa päässään", mutta kuten totesin sama efekti voidaan saavuttaa vaikkapa satunnaisgeneraattorin arpomilla sanoilla tai millä tahansa tekstillä. Myöhemmistä kohdista olen lukevani ajatuksen, että runo on runo, kun runoilija on sen kirjoittanut, mikä on kestämätön kehäpäätelmä.
Emme saa vastausta mikä on runo, paitsi epämääräisiä vertauksia, tai miksi on runo, paitsi plasebo. Jos joku haluaa selventää, tervehdimme ilolla.
4 kommenttia:
Hei!
Tämähän on erinomainen löytö tämä sivu. Tässä ns. "karvahattu" ottaa urakakseen lukea runoja ja pohtii lukemaansa, mitä jää käteen.
Näin luen minäkin runoja silloin tällöin. Koetan kovasti löytää "kätkettyjä merkityksiä", usein ne kätketyiksi jäävätkin.
Mutta kannattaa nautiskella sanoista, lauseista, assosioida mielleyhtymiä. Kyllä niistä aina jotain tajuntaa laajentavaa löytyy kun tahtoo tuo meikäläisen tajunta supistuvan vain vuosien myötä.
Hyviä jatkoja ja voimia!
Helou! Heitin sua blogosfäärin palkinnolla! Tässä palkinnon osoite ja ohjeet ovat seuraavanlaiset: saat/joudut kertoa seitsemän asiaa itsestäsi ja sen jälkeen laittaa palkinto kiertämään seuraavalle seitsemälle. Olkaapas hyvä!
No, eivät kaikki tajua musiikkiakaan. Mitään siitä. On sävelkorvattomia, rytmitajuttomia sun muita, ja niitä jotka tietävät biisit hyviksi siitä, että ne soivat aina radiossa tai ovat käyneet hyvin kaupaksi.
Olen kuitenkin haistavinani tiettyä luonnontieteilijän arroganssia mm. väitteessä, että satunnaisgeneraattori voisi tehdä saman minkä runoilija. OK, pystyyhän tietokone säveltämäänkin — ja "hyviä" hittejä, ainakin kaupallisesti, ehkä muodollisestikin. On kuitenkin runoutta ja hyvää runoutta. Puppumasiinasta ei tehdä Paavo Haavikkoa, Eino Leinoa tai Aale Tynniä, ikinä. Eikä Helismaata, Hectoria tai Hanhiniemeä — sanoittajina.
Itsekin arvostan luonnontieteitä, mutta on mieletöntä väittää niiden kaikissa tapauksissa olevan tarkempaa todellisuuden kuvausta kuin hyvä runous. Ihmisellä kun on sellaisia sisäavaruuksia joihin aivotutkimuskaan ei vielä yllä...
Olen tainnut jossain muualla sen mainitakin että mielestäni eksakti kieli ei sovellu kaikkiin tarkoituksiin, ja on aiheita jonne tieteillä ei ole pääsyä, ihan määritelmällisesti (Humen giljotiinit jne.) Eli olemme tässä samoilla linjoilla.
Satunnaisgeneraattori-kritiikki kohdistuu siihen ajatukseen että koko runous tapahtuisi lukijan päässä ja kirjoittaja olisi jotenkin merkillisesti vapautettu kaikesta vastuusta. Ei se minusta ihan noin mene, kyllä sillä kirjoittajalla pitää olla jokin ajatus ja halu ja kyky kommunikoida se lukijalle (kirjoittajan ei kuitenkaan välttämättä tarvitse olla tietoinen ajatuksestaan), ja kommunikointitapa voi perustua sitten sopiviin arkkityyppeihin (jos Jungia uskoo) tai elämänkokemuksillisiin tai kulttuurisiin signaaleihin. Koska ihmiset ovat erilaisia niin kaikki eivät tietenkään saa samoista kohdista samoja mielleyhtymiä, mutta noin yleisesti.
Tietysti lukija voi myössaada sellaisia mielteitä joita kirjoittaja ei tosiaankaan ole sinne laittanut, mutta mielleyhtymiä syntyy myös sillä satunnaisgeneraattorilla tehdyllä taiteella.
Koska on olemassa hyvää runoutta ja hyviä runoilijoita (pitkin hampain tunnustan tämän tosiasiaksi), se tarkoittaa että on kirjoittajia jotka ovat parempia tuottamaan niitä mielteitä, eli koko runouden prosessia ei voi sijoittaa lukijan pään sisälle.
Mieleen tuli kuitenkin versio zen-pohdinnasta joka liittyy myös noihin uudemmassa merkinnässä käsiteltäviin nollan lainauskerran kirjoihin: onko runo jota kukaan ei lue runo?
Mukavaa näitä on kuitenkin pohtia, kiitos kommenteista :)
Lähetä kommentti