Helmikuun luetut

Antti Tuuri - Vuodenajat maaseutukaupungissa

Muriel Spark - The Ballad of Peckham Rye

Sándor Márai - Kynttilät palavat loppuun

Anonyymi - Lazarillo de Tormes

Philip Teir - Donner-ryhmä & muita novelleja

Dashiell Hammett - Dainin suvun kirous

Mati Unt - Kuunpimennys

Roald Dahl - Jaakko ja jättipersikka

Bohumil Hrabal - Liian meluisa yksinäisyys

Richard Bach - Jonathan Livingston Seagull

Pekka Haavisto - Hatunnosto

Markku Envall - Kieltä terävämpi giljotiini

Ai Yazawa - Nana 20

Goscinny & Tabary - Ahmed Ahne lomailee

Helmikuussa on luettu nippu kohtalaisen lyhyitä kirjoja, osa tarkoituksella valittu sekalaisia haasteita silmällä pitäen ja osa muuten vain, siitä miten osuvat eri haasteisiin tuolla omalla sivullaan.

Temaattista yhtenäisyyttä ei tällä kertaa oikein näy, ei myöskään mitään valtaisan huippuja kirjoja (ennestään tutut kirjoittajat Spark, Hammett, Dahl ja Envall kykenivät tyydyttävään suoritukseen, muttei kenelläkään tuo ollut tuotantonsa parhaita kirjoja).

Tuuri ja Hrabal menivät "ihan kiva" osastolle, nuo luki ihan huvikseen mutten ole innokkaasti ryntäämässä lukemaan lisää tuotantoaan.

Teirin novellikokoelma oli epätasainen, niminovelli oli hyvä ja aika monessa oli ihan kiinnostava ajatus joka ei sitten oikein päätynyt minnekään. Untin kirjasta en jaksanut kiinnostua tippaakaan.

Bach menee Coelhon ja Pikku Prinssin kanssa kirjoihin jotka ovat varmaan joillekin ihmisille joissain elämäntilanteissa tosi hyviä ja tärkeitä mutta minä en ole se ihminen siinä elämäntilanteessa, ja lopputulos oli rasittava.

Anonyymin Lazarillo oli ehkä enemmän historiallinen kuriositeetti, ensimmäinen pikareski"romaani" (pituutta minun painoksessani 60 sivua) 1500-luvulta, ikääntynyt mutta jos vanhempi kirjallisuus kiinnostaa niin lukemisen arvoinen.

Haaviston kirja oli viihdyttävä, aika kolumnimaisia lyhyitä juttuja elämän varrelta.

Marai taisi sitten olla se positiivisin uusi tuttavuus, ei sekään elämää mullistanut mutta kiinnostava tarina vanhojen ystävien kohtaamisesta vuosien jälkeen. Huomasin että kannatti lukea mahdollisimman yhtäjaksoisesti kun ei siinä sinänsä tapahdu paljoa ja menee hetki päästä sisään kirjaan. Luin kahdessa päivässä puolet ja puolet, kumpanakin päivänä ensisivut olivat aika tylsiä mutta hetken päästä tarina imi mukaansa...mutta satunnaisesti luettuna laukkukirjana tämä olisi varmaan ollut toivoton.

Nimikkeitä kertyi mutta laadullisesti maaliskuulla on hyvät mahdollisuudet parantaa.

Niilo Rauhala - Kyllä kelpaa

Niilo Rauhala on näköjään julkaissut aimo joukon runokirjoja, tämänkertainen alaotsikolla "Säkeitä olemisen rosoista ja rikkaudesta" on uudemmasta päästä. Runoilija on toiminut myös pappina ja sairaalateologina, mikä näkyy myös monen runon aihepiirissä.
Meneeköhän tämäkin siihen käyttörunojen kategoriaan, runot ovat riimitteleviä ja sanoilla leikitteleviä mutta aika suoraviivaisia ja usein aika triviaalejakin, monta sivua sai kulkea läpi ilman kummempaa mielenkiintoa...mutta toisaalta parhaimmillaan näissä saadaan onnistuneesti sekoitettua trivialiteetteja ja suuria ja dramaattisia asioita, ja yhdistelmästä ponnistaa mainiota huumoria.

Balladi kauniista ja rohkeista

Oli pitkä jono jo oven takana:
oli mies ja lapset ja kiireinen hoitaja,
ja viimeisenä seisoi kuolema
kädessään valkoinen lakana.

He kaikki pyysivät vuorotellen:
"Oi, päästä sisään jo, rakas Ellen!
Me tahdomme tulla ja sinua tukea,
sinut sairaalan yöhön hellästi pukea!"

Vaan ääni rohkea kajahtaa:
"On paljon kaunista katseltavaa,
sitä tulvii ruutu ja meri ja kuu,
sen äärettömyyteen lumoutuu.

Täällä säihkyy silmien outoa tulta,
täällä kimaltaa sanojen katinkulta,
täällä syttyy hymy ja jäätyy huuli,
täällä käärii ihmiset unien tuuli."

"Voi, päästä jo sisään, Ellen-kulta,
niin kaipaamme puristaa kättäsi kuumaa!"
Vaan huoneen ääni soi outoa huumaa:
"Oi silkkihelmojen revontulta!"

Kas, kuolema harppoo ohitse muiden
ja tarttuu kahvaan nyrkkiä puiden.
"Nyt onko joukossa rohkeampaa,
joka kutrit uneen ja yöhön kampaa?"

Se lakanansa valkoisen heittää
ja silmät ja ruudun ja meren peittää.
Nyt sammuu tuli ja tummuu kuu,
sana hämmästynyt vaimentuu.

Jo sisälle astuvat kaikki muut,
kuu valaisee pihalla huurrepuut.
"Voi, rohkein on tullut ja tehnyt työtä!
Sanon sinulle, kaunein, hyvää yötä."

Kirjakysely

Olisi minulla tuolla runokirjaakin luettuna mutta vastaanpa tällä välin meemiin jonka bongasin parista blogista, viimeksi Katrilta.
Eli vastataan kysymyksiin omasta hyllystä löytyvien kirjojen nimillä.

1. Mikä on sukupuolesi?
- The Demolished Man, Alfred Bester

2. Kuvaile itseäsi
- Kulkureita ja unohtajia, Maarit Verronen

3. Kuvaile (sinua ja) puolisoasi (tai parasta ystävääsi)
- Excellent Women, Barbara Pym

4. Kuinka voit?
- Memento Mori, Muriel Spark

5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi
- Salmonella Men on Planet Porno, Yasutaka Tsutsui

6. Mihin haluaisit matkustaa?
- Tour d'Europe, Kaisa Leka

7. Mikä on lempivärisi?
- Laskeva aurinko, Osamu Dazai

8. Millainen sää on nyt?
- Lumen maa, Yasunari Kawabata

9. Mikä on mielestäsi paras vuorokauden aika?
- Umbra, Leena Krohn

10. Jos elämäsi olisi TV-ohjelma, mikä sen nimi olisi?
- The Habit of Being, Flannery O'Connor

11. Mitä elämä sinulle merkitsee?
- Acts of Worship, Yukio Mishima

12. Millainen parisuhteesi on?
- Other People's Trades, Primo Levi

13. Päivän mietelause
- Jokainen enkeli on pelottava, Juhani Rekola

14. Minkä neuvon haluaisit antaa?
- To Love and Be Wise, Josephine Tey

15. Miten haluaisit kuolla?
- Unien silta, Junichiro Tanizaki

16. Mottosi?
- Our Band Could Be Your Life, Michael Azerrad