Ja taas, vaikka aktiivinen projekti onkin sivussa niin ajoittain sitä tulee yhä tartuttua runokirjoihin.
Wendy Cope, englantilainen runoilija ja humoristi, tuli suositelluksi lukulistalleni eikä syyttä, koska onhan tämä mainio teos. Pääpaino on kirjallisissa parodioissa, mm. edellisessä merkinnässä mainitun T.S.Eliotin Waste Land tiivistetään viideksi limerikiksi ("In April one seldom seems cheerful/Dry stones, sun and dust make me fearful"...), mutta väliin heitetään sitten myös niitä elämänmakuisia havaintoja, kevyesti mutta purevasti...
Onko Suomessa hauskoja aikuisten runoilijoita? Vai pitääkö minun pysyä anglofonisessa maailmassa?
Tich Miller
Tich Miller wore glasses
and elastoplast-pink frames
and had one foot three sizes larger than the other.
When they picked teams for outdoor games
she and I were always the last two
left standing by the wire-mesh fence.
We avoided one another's eyes,
stooping, perhaps, to re-tie a shoelace,
or affecting interest in the flight
of some fortunate bird, and pretended
not to hear the urgent conference:
'Have Tubby!' 'No, no, have Tich!'
Usually they chose me, the lesser dud,
and she lolloped, unselected,
to the back of the other team.
At eleven we went to different schools.
In time I learned to get my own back,
sneering at hockey-players who couldn't spell.
Tich died when she was twelve.
