Samuel R. Delany - Babel-17 / Empire Star

 

Kahden lyhyen scifiromaanin yhteisnide (Empire Star on alle sata sivua, Babel-17 hädintuskin päälle parisataa) mutta kun kirjoittajana on Samuel R Delany niin ei näitä ihan noin vain ahmaista...

Babel-17 on tietysti arvostettu ja palkittu ja tekijänsä arvostetuimpia teoksia, ja alusta asti Empire Star oli suunniteltu sille pariksi (60-luvulla näitä pieniä scifikirjoja julkaistiin usein kahden kirjan yhteisniteinä, joskus samalta kirjailijalta, joskus kahdelta eir kirjailijalta) mutta ilmeisetsi tämä suht tuore painokseni on ensimmäinen kerta kun nämä todellla ovat yhdessä. En niissä tosin ihan valtavasti yhteyksiä huomannut, paitsi että Babel-17:ssa mainitaan ohimennen Muels Aranlyden kirjoittama Comet Jo -seikkailuteos, ja Muels Aranlyde ja Comet Jo ovat Empire Starin henkilöitä (ja Muels Aranlyde on tietysti anagrammi).

Niin, nämä ovat avaruusscifiä jossa lennellään pitkin galaksia planeetalta toiselle, mutta se tieteenala josta Delany Babel-17:ssa kirjoittaa ei ole fysiikka vaan kielitiede, keskeisenä koukkuna ajatus kielestä ihmisen ajattelua, ymmärrystä ja havainnointia ohjaavana tekijänä, ja erityisesti vahvempi versio Sapir-Whorf-hypoteesista, että kun kielestä puuttuu joitain käsitteitä, kielellä ajatellessa ei voida ajatella tai tuntea kyseisiä käsitteitä (tämä vahva versio on kumottu, mutta spekuloida sillä tietystivoi, ja heikompi versio että kieli vaikuttaa ja ohjaa ajattelua toki elää).

Käynnissä on tähtienvälinen sota, ja muutama sabotaasi-isku on aiheuttanut huolta, varsinkin kun sitä ennen on napattu pätkiä koodattua dataa jota ei olla onnistuttu dekoodaamaan, ja jotenkin nämä tuntuvat liittyvän toisiinsa...asiaa lähtee selvittämään runoilija ja kielellinen lahjakkuus Rydra Wong joka aluksi huomaa että kyseessä ei ole koodi (eikä ole siis simppelisti dekoodattavissa) vaan kieli, ja lisämateriaalin kanssa alkaa päästä vähän kärryille sne rakenteesta...ja kieli onkin sen verran nerokas että se suorastaan vauhdittaa Wongin ajattelua ja ongelmanratkaisua, mutta samalla siinä piilee vaaroja ja ansoja...

Empire Starissa taas pienen takahikiä-planeetan maalaispoika saa mission matkustaa keisarikunnan keskukseen Empire Stariin välittääkseen viestin, josta ei kirjan alkupuolella vielä oikein tiedä että mikä viesti on, ja jossain vaiheessa käsittää että ne liittyvät jotenkin Lll:iin (ja mitä ovat Lll, lukekaa kirjasta ja miettikää, vertauskuvia ne epäilemättä ovat...) mutta tämä matka ja viestin vieminen menee vähän Kafkan tai Beckettin henkisesti...

Delany ei ihan liikoja ekspositiota harrasta, eli kirjojaan lukiessa hämmennys on tuttu tunne kun kirjailija tyynesti heittää lukijansa altaan syvään päähän, keskelle tilanteita ja tapahtumia joista lukija saa sitten ymmärtää mitä ymmärtää, ja ajoittain hyvinkin kokeelliseen proosaan, ja kun scifi-ideansakin ovat usein aika korkealentoisia ja vertauskuvallisuutta käytetään runsaasti, niin eivät ole scifi-genren kevyintä päätä, ennemminkin sitä toista laitaa...
Mutta samalla tai juuri siksi teoksensa ovat myös hyvin antoisia. Scifi-lukemisissani olen nykyään aika valikoiva mutta omassa arvoasteikossani Delany on ihan terävintä kärkeä.

"Lll suffering is something that happens to you, not to Lll," the Lump said. "It is impossible to understand the suffering of the Lll from the point of view of the Lll itself unless you are one. Understanding is one of the things the Empire protects them from. Even the Lll can't agree on what's so awful about their situation. But there is enough concurrence so you must take our word. There are certain walls that multiplexity cannot scale. Occasionally it can blow them up, but it is very difficult and leaves scars in the earth. And admitting their impermeability is the first step in their destruction."

Helmet-haasteesta voisin ehkä ottaa kaksikin kohtaa, yhden kummallekin kirjalle, mutta mennään nyt yhdellä eli 40. Kirjassa on lemmikkieläin (Comet Jo:lla on devil kitten Di'k).

Samuel R. Delany - The Einstein Intersection

 

Kirjan ensimmäisen luvun alussa on sitaatit Joycen Finnegan's Wakesta ja Erasmus Rotterdamilaisen Tyhmyyden ylistyksestä. Silloinkin kun alustana on halpa scifi-pokkari, Samuel R Delany ei ole kovin hienovarainen tuodessaan esiin kirjallisia ambitioitaan.
Muiden lukujen alkuun on myös laitettu monenlaisia sitaatteja, mukaanlukien otteita Delanyn omasta päiväkirjasta, jossa hän kommentoi tämän kirjan kirjoittamista, koska metatasokin sopii mukaan.

No, mistä kirja sitten kertoo?

"[...]We've had quite a time assuming the rationale of this world. The irrationale presents just as much of a problem. You remember the legend of the Beatles? You remember the Beatle Ringo left his love even though she treated him tender. He was the one Beatle who did not sing, so the earliest forms of the legend go. After a hard day's night he and the rest of the Beatles were torn apart by screaming girls, and he and the other Beatles returned, finally at one, with the great rock and the great roll." I put my head in La Dire's lap.

Kirja kertoo myyteistä, ja jostain kaukaisesta tulevaisuudesta, jonka asukkaat haparoivat jo kadonneiden ihmisten jättämässä kulttuurissa ja myyteissä. Päähenkilö, Lo Lobey, on vuohipaimen jolla on jonkinlaisia musiikillisia lahjoja, ja kun rakastettunsa Friza kuolee, lähtee Lobey etsimään tätä ja syytä miksi tämä kuoli...

Orfeuksen ja Ringon ohella viittaillaan myös Minotaurokseen, Billy the Kidiin, Jeesukseen, Buddhaan, Einsteiniin, Gödeliin ja ties minne...lopputuloksena varsin hämmentävä soppa josta on aika vaikea sanoa mistä lopulta oli kysymys, ja aika hankala kuvata niitäkään osioita joista jotain tajusi (koska niiden paljastuminen on tietysti osa kirjaa).
Mutta samalla on todettava että on viihdyttävämpää olla hämmentynyt Delanyn kirjan seurassa kuin tajuta kaikki jostain heikomman kirjailijan teoksesta...ja lopulta kyse onkin mysteeristä, joka ylittää kielen todistuksen (siihenhän viittaa myös kirjan nimikin, sitten kun siihen kirjassa viitataan).

Aika vähän tulee nykyään luettua scifiä, mutta Delany on yksi luottokirjailijoista, scifinsä ja fantasiansa tapaa olla reippaan allegorista, filosofista, kulttuuris-yhteiskunnallista kiinnostavan haastavalla tavalla. Blogatuissa olen näköjään keskittynyt 60-luvun lopun tuotantoon (tämä julkaistiin 1967, Nova 1968, Hogg kirjoitettiin 1969 vaikka julkaistiinkin vasta paljon myöhemmin), vaikka ennen blogiaikaa olenkin lukenut myös varhaisempaa että myöhempää tuotantoaan. Ja varmaan luen lisääkin.

Samuel Delany - Hogg

Kun olin Hoggin loppumetreillä ja pohdiskelemassa mitä mieltä minä tästä oikein olen, huvitti Facebook-seinällä linkitetty väite että hyvällä kirjallisuudella ei ole ikää eikä sukupuolta, vain huonolla on. Nooh, tätä kirjaa en kuitenkaan lähde arvostelemaan tuolla mittarilla, ja ehkä pienemmät lukijat kyllästyisivät tapahtumiin ja termeihin joita eivät ymmärrä etteivät tätä viitsisi lukea paria sivua pitemmälle ("Isi, mitä tarkoittaa 'suck off a spic'?")
Jos osallistuisin kyseiseen haasteeseen, olisi tämä myös loistavaa materiaalia "Rumat kapinalliset"-lukuhaasteeseen ja sanotte te mitä sanotte, löisin kanteen K-18-varoitusmerkinnän.

Olen Samuel Delanyn scifi- ja fantasiakirjoja lukenut aiemminkin ja vaikka olenkin noista kirjallisuudenlajeista jonkin verran vieraantunut niin Delany on eittämättä loistava kirjoittaja, haastava ja hämmentävä, lajityyppien ehdotonta parhaimmistoa (jolta on suomeksi ilmestynyt vain yksi teos, Nova, mutta näinhän tämä menee...huomasin tosin että tämä kirja on käännetty ruotsiksi). Niinpä kun tuotantoaan selailin niin siellä täällä mainittiin "painokelvoton" Hogg, ja tähänhän piti tietysti tutustua. Kyseinen kirja oli kirjoitettu alunperin 1969 ja muokkailtu jonkin verran 70-luvun alussa, mutta ensimmäinen painos tuli vasta 1995, ja tähän lukemaani vuoden 2004 painokseen oli tehty vielä jotain kieliasun tarkistuksia.

Hogg on varsin raskas kirja lukea. Teksti ei paljoa kikkaile, peruslauseita ja sanastoa joka on ehkä tutumpaa hip hop -levyiltä kuin koulukirjoista, ja tarinakin etenee kuin juna, aloitetaan alusta ja päädytään loppuun minäkertojan silmin katseltuna. Raskaus tulee sisällöstä, jota ei juuri tehnyt mieli lukea kuin 20-30 sivun pätkissä, ja niinpä tämän 260-sivuisen kirjan parissa kului reilu pari viikkoa. Samalla oli kuitenkin selvää ettei tätä kirjaa voinut jättää kesken.

Kirjan päätapahtumat sijoittuvat pariin päivään kesäkuun 1969 lopulla, tapahtumapaikkana Yhdysvallat tai jonkinlainen painajaisversio siitä (kirjassa on kylläkin pari anakronista viittausta Mansonin perheeseen ja John Wayne Gacyyn, jotka tulivat tunnetuksi vasta tapahtuma-ajan jälkeen). Kirjan minäkertoja on 11-vuotias poika josta ei käytetä kirjan aikana muuta nimeä kuin "boy" tai "cocksucker", joka lyöttäytyy yksiin palkkaraiskaajan nimeltä Hogg kanssa. Hogg on rekkakuski joka on tavoiltaan tarkoituksellisesti iljettävä ja joka arvostaa työtään ja pyrkii olemaan mahdollisimman hyvä työssään (ja nyt en puhu rekanajosta).

Suurin osa kirjasta on täysipainoista seksissä, väkivallassa ja eritteissä rypemistä. Pornografiaksi en sitä kutsu koska lähinnä toivon ettei kukaan koe seksuaalista kiihotusta tästä kirjasta, mutta kuvasto on sieltä peräisin, ja lukija jossain määrin turtuu tähän kaikkeen, jossain vaiheessa lakkaa olemasta tärkeää kuka tässä oikein tekee mitäkin kenellekin ja ovatko tapahtumat realistisia tai anatomisesti mahdollisia, efekti on lähempänä Hieronymus Boschin helvetti-maalauksia. Ja Delany on toki sen verran hyvä kirjoittaja että pääsee toistuvasti turtumuksen läpi, ja lukijan sietääkin tuntea syyllisyyttä siitä turtumuksesta.

*juonipaljastuksia, joskin juoni ei ole tässä kirjassa niin tärkeä osa*

Samalla toki haastetaan ajattelua ja moraalia, tämä ei ole mikään "eiks ole kauheeta"-kirja. Delany on muissakin kirjoissaan käsitellyt seksuaalisuutta ja sen ilmenemismuotoja (esim. yksi Neveryon-fantasiasarjan teemoista on orjuuden, BDSM:n ja prostituution semiotiikka) ja tässä on sitä samaa. Kertoja on täydellinen orja joka ei epäröi toteuttaa kaikkea sitä mitä hänen käsketään tehdä, nauttii kaikesta ja haluaa aina lisää (samalla kun vaikenee, hän puhuu yhden sanan verran kirjan viimeisellä rivillä) kun taas Hogg on rakastava mestari, filosofinen, kunniantuntoinen, lojaali ja lopussa jopa sympaattinen (tätä jotkut lukijat ovat pitäneet kirjan pahimpana piirteenä, sitä että heidät on saatu sympatisoimaan Hoggin tapaista hirviötä). 

Hogg myös versioi Valerie Solanasin SCUM Manifeston ydinajatusta:
"You know what I'd do if I was a bitch? [...] I'd get me a gun, go out on the street and-bip! bip! bip!-I'd put a bullet in everything I even suspected had a pecker swingin' between its legs. Anything else a bitch is gonna do is just crazy. Course, bitches is crazy. [...] Men hate bitches, man. All men hate all bitches.[...] Men hate bitches the way white men hate niggers."

Rotukysymyksetkin ovat esillä, loukkaavia rotumääreitä käytetään jatkuvasti (kahden tärkeän sivuhenkilön nimet kirjassa ovat "nigger" ja "wop", oikeat nimet mainitaan vain ohimennen radiossa). Kertoja on jonkinlainen mulatti jolla on sekä mustia että valkoisia piirteitä ja kirjassa moni ihmettelee kumpi hän oikein on, usein tulkiten kertojan toiseksi kuin itse on (eli valkoiselle Hawkille poika on musta, mustalle Big Sambolle valkoinen). Valkoinen Hogg kuitenkin määrittää pojan valkoiseksi, ja poika itse ei itseään määrittele.

Merkittävä sivujuoni loppupuolella on yhden sivuhenkilön tekemä joukkomurha, kertoja tunsi kyseisen henkilön ennen 31 ihmisen murhaa ja tapaa tämän uudestaan näiden murhien jälkeen, mutta varsinainen murhasarja esitetään kirjassa vain radion välityksellä, radion joka on luonnollisesti varsin tietämätön tekosarjan taustoista ja motiiveista, listaten vain uhreja ja kuolintapoja, mukaanlukien sen että joka murhapaikalle on kirjoitettu uhrin verellä 'ALL RIGHT', sellaisenaan täysin merkityksetön fraasi. Yhteys Mansonin perheen Tate-LaBianca-murhiin on ilmeinen, ja sarjamurhaajien ja median suhteen kriitikkona Delany on selvästi edelläkävijä. Loppupuolen irvokkaassa uutislähetyksessä mainitaan kyseinen murhasarja ja uutisoidaan myös pari muuta kirjan tapahtumaa, välissä sekalaisia muita uutisia, mitään yhteyttä näiden välille ei tietenkään havaita.
Sillä loppujen lopuksi kirjassa on kyse ihmisistä ja elämistä. Ja rakkauttakin jotkut ovat tässä havainneet.

Herättikö kirja ajatuksia? Kyllä.
Onko kirja hyvä? En osaa sanoa
Onko kirja paha? En osaa sanoa.
Suosittelisinko kirjaa? Jos lukija on vakaumuksellisesti sitä mieltä että on aiheita joita kaunokirjallisuudessa ei saa kuvata, ja varsinkin jos yksi niistä aiheista on raiskaajan ja pedofiilin ihmisyys, niin kannattaa pysyä kaukana. Jos lukijan päätavoitteena on viihtyvyys tai eskapismi, kannattaa pysyä kaukana. Jos lukija pitää yleistä inhottavuutta tai raakaa väkivaltaa lukukokemuksen estävänä tekijänä, kannattaa pysyä kaukana. Muuten ehkä.

Kirja sopii myös So American -haasteeseen osion Black America alle.