Taas luemme sopivasti vastaantulleen teoksen Lasten toivekirjastosta, kirjoittaja Nöstlinger on moninkertaisesti palkittu itävaltalainen lastenkirjailija ja nimenä etäisesti tuttu, vaikken olekaan tainnut mitään lukeakaan (ja tämän alkuteos on vuodelta 1972 ja Soile Eskelisen suomennos vuodelta 1975).
Tämä oli aika outo kirja: Hogelmannien perheen (jonka keskimmäinen lapsi Wolfi on kirjan kertoja) keittiöön ilmestyy eräänä iltana pienikokoinen kävelevältä kurpitsalta tai kurkulta näyttävä olento joka kertoo olevansa Kami-Toori, kellarissa asuvien olentojen kuningas joka on kuitenkin karkoitettu valtakunnastaan ja pyytää turvapaikkaa.
Perheenjäsenet suhtautuvat kuninkaaseen vaihtelevilla tavoilla, mutta perheen isä ottaa kuitenkin kuninkaan suojelukseensa: pian muut saavat tosin huomata että kuningas on aikamoinen kyylä, ja perheen sisäiset suhteetkin saavat tuuletusta...
Olin varsin yllättynyt siitä kuinka tulehtuneiksi perhesuhteet oli kuvattu: periaatteessa kyseessä oli aivan tavallinen keskiluokkainen perhe, mutta keskinäinen kommunikointi ei oikein pelaa, henkilöillä on salaisuuksia ja erityisesti muiden perheenjäsenten suhteet varsin autoritäärisesti käyttäytyvään isään ovat kovin kompleksisia ja kirjan aikana, osin kurpitsakuninkaan vuoksi, yltyvät lähes avoimeksi sotatilaksi.
Ja samalla kirja oli myös sellainen tutunoloinen, vähän humoristinen low fantasy -juttu jonka voi varmaan lukea ihan vain seikkailuna tai sitten pohtia kommentoiko tämä vaikka poliittista tilannetta 70-luvun Euroopassa (tai vertailla nykyaikaan tilannetta jossa ulkopuolisten saapuminen jonkin yhteisön keskelle aiheuttaa yhteisön sisällä olevien jännitteiden dramaattista eskaloitumista).
Joka tapauksessa, kirja NTK-haasteeseen.
